Juhana Vartiainen

Macronin reipas työmarkkinauudistus

Euroopan ja euroyhteistyön kohtalonkysymyksiin kuuluu se, saako vastavalittu presidentti Emmanuel Macron Ranskan talouden jaloilleen ja työllisyyden kasvuun. Jos Ranskasta tulee Saksan kaltainen puhtitalous, koko euroalueen näkymät ovat ratkaisevasti nykyistä valoisammat. Monet Ranskan ongelmista liittyvät lähiöiden katastrofaaliseen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työttömyyttä ylläpitävät monien tutkijoiden mukaan mm. tiukat ja sitovat työehtosopimukset sekä hyvin tiukka irtisanomissuoja.

Myös Suomessa on haluttu nähdä Macron uuden ajan airuena ja monet ovat halunneet saada osan Macronin nuorekkaan sosiaaliliberaalin sädekehästä muutaman valonsäteen omaankin karsinaansa. Ja miksipä ei, niin minäkin.

Ranskan työmarkkinoita säädellään paksulla lakikirjalla ja suurella määrällä työehtosopimuksia. Ranskalaiseen perinteeseen kuuluvat mm. työpaikan lakisääteiset vaalit, joissa työpaikkojen henkilöstö voi valita itselleen haluamistaan ammattiyhdistyksistä ja ammattiliitoista edustajat.

Emmanuel Macronilla on kunnianhimoinen työmarkkinoiden uudistusohjelma. Siinä on avainasemassa paikallinen sopiminen ja kovan irtisanomissuojan kustannusten alentaminen.

Listaan seuraavaksi sen kahdeksan keskeistä elementtiä. Listaus perustuu Le Parisien -lehdessä julkaistuun artikkeliin. Vieraiden maiden työmarkkinajärjestelmiin perehtyminen on työlästä, enkä ole vielä ehtinyt analysoida reformiehdotuksia tarkemmin. Le Parisien -lehden artikkeli antaa kuitenkin hyvän kuvan Macronin reformien yleissuunnasta:

  1. Paikallinen sopiminen. Työsuhteen ja työehtojen keskeisistä asioista – palkoista, työeduista, työajoista, ym. – on voitava sopia paikallisesti, myös liittojen solmiman työehtosopimuksen määräykset ohittaen. Jo aiemman presidentin Francois Hollanden aikana läpi ajettu ns. El Khomri -laki oli laajentanut paikallisen sopimisen alaa työaikakysymyksiin, mutta Macronin suunnitelmiin kuuluu dramaattisesti laajempi paikallisen sopimisen ala.
  2. Etukäteen rajattu irtisanomiskorvauksen maksimi- ja minimimäärä. Ranskassa on eteläeurooppalaiseen tapaan erittäin vahva irtisanomissuoja, joka tekee liki mahdottomaksi päästä eroon vakituisesta työntekijästä. Siksi irtisanomistapauksissa käydään oikeutta ikivanhan perinteen mukaisessa ”prud’hommes”- työtuomioistuimessa.  Macronin ehdotus tähtää siihen, että tällaisia tapauksia varten olisi määritelty etukäteen minimi- ja maksimikorvaus, joiden nojalla kumpikin osapuoli voi etukäteen arvioida toimintaansa. Irtisanomisriidan korvausvaateen rajoittamisen voi arvioida etukäteen lisäävän yritysten rekrytointihaluja.
  3. Työnantajan mahdollisuus saattaa paikallinen, liittojen työehtosopimuksen ohittava paikallinen sopimus henkilöstöäänestykseen. Aiemmin hyväksytty El Khomri -laki oli tehnyt mahdolliseksi paikallisen henkilöstöäänestyksen paikallisesta työehtosopimuksesta, jolla ohitetaan ammattiliiton solmiman työehtosopimuksen ”liittolukko”. Aiempi laki antoi tällaisen paikallisen äänestysmenettelyn käynnistämisen aloiteoikeuden vain ammattiyhdistykselle joka edustaa vähintään 30% henkilöstöstä. Macronin ehdotus tekisi myös työnantajalle mahdolliseksi saattaa paikalliseen enemmistöäänestykseen sellainen paikallinen sopimus, joka voi olla ristiriidassa liittojen solmiman työehtosopimuksen kanssa.
  4. Paikallisen sopimuksen ja liittosopimusten sopimusalojen uudelleenmäärittely. Tämänhetkinen lainsäädäntö varaa joukon asioita ja asiakokonaisuuksia vain liittosopimusten piiriin. Näitä ovat sukupuolten tasa-arvo, työn kuormittavuuden määrittely, sosiaaliturvamaksut, työn luokittelu, palkat ja koulutuskysymykset. Uudistus mainitsisi enää vähimmäispalkat ja ammattiryhmän yhtäläisen kohtelun sellaisiksi asioiksi, joissa liittosopimusta ei voi ohittaa.
  5. Työpaikan yhteistyötoimikuntien (yhteistoimintatoimikunta, työhygieniatoimikunta, työturvallisuus, …) yhdistäminen yhdeksi toimikunnaksi.
  6. Työnantajan kustantaman ammattiosasto- ja luottamusmiestoiminnan vahvistaminen. Esitys antaisi jokaiselle työntekijälle oikeuden ohjata haluamalleen ammattiosastolle toimintavaroja yrityksen kustannuksella.
  7. Työnantajan palkkalistalla olevat henkilöstöedustajat yrityksen päätöksenteossa. Tässä Macronin uudistusohjelma viittaa pohjoiseurooppalaisiin käytäntöihin ja haluaa luoda mahdollisuuksia palkattuun henkilöstöedustukseen yritysten päättävissä elimissä, ainakin suuremmissa yrityksissä.
  8. Työttömyysturvan muuttaminen valtiolliseksi, universaaliksi etuudeksi nykyisen työttömyyskassajärjestelmän sijaan. Tämä vaikuttaa jokseenkin samanlaiselta uudistukselta kuin mitä olin itsekin mukana esittämässä ja joka olisi lähellä mm. Norjan työttömyysturvajärjestelmää.

Macronin uudistusohjelma on siis kunnianhimoinen ja radikaali. Se perustuu selvästikin näkemykseen, jonka mukaan juuri paikallinen sopiminen tuo työllisyyden ja kasvun kannalta nykyistä parempia lopputuloksia. Tällainen tulkintahan on esitetty myös Saksan hyvän työllisyyskehityksen syistä. Listan 1-8 reformit heijastavat myös Ranskalle tyypillisiä perinteitä, joiden mukaista on ammattiyhdistysliikkeen eri suuntausten kilpailu työpaikalla ja sen säätely lainsäädännön määrittelemin vaalitoimituksin.

On todennäköistä, että osa näistä uudistuksista törmää kovaan vastustukseen, niin poliittisten vastustajien kuin ammattiliittojen taholta. Macron on tämän listan kohtiakin priorisoinut erilaisiksi, niin, että korkein prioriteetti on kohdilla 1,2,5 ja 6. Ranskan kannalta on joka tapauksessa aivan ratkaisevaa, että näillä uudistusrintamilla edetään.

Samoja asioita olisi viisasta pohtia meilläkin. Nämä ranskalaisessa kontekstissa syntyneet uudistuspyrkimykset reformikohdat 1-8 eivät toki sellaisinaan ole suoraan sovellettavissa Suomeen. Silti monet tämän listan uudistukset ovat juuri sellaisia, joita Suomessakin soisi tehtävän – ja olisi jo oikeastaan pitänyt tehdä ellei tämä prosessi olisi hyytynyt kilpailukykysopimukseen.

Mitä mieltä sinä olet?

2 kommenttia artikkeliin Macronin reipas työmarkkinauudistus

  1. Eero Toivanen sanoo:

    Muuten hyviä kun 6 kohta jätetään pois.

  2. Jussi T sanoo:

    Tuon listan perusteella ihmetyttää se, miksi Macronia kovasti kannattaneet Li Andersson ja Ville Niinistö vähintään yhtä vahvasti vastustivat samoja uudistuksia suomessa.
    Ranskassa näyttäisi tulevan mielenosoitusten syksy, kun Macron lähtee toimeenpanemaan uudistuksiaan.