Helsingin Sanomissa ilmestyi 18.11.2017 Lauantaivieras-haastatteluni, jossa kommentoin talous- ja työllisyystilannetta. Totesin siinä mm. sen, että nykyinen poikkeuksellisen nopea talouskasvu on osittain suhdanne-elpymistä, joka ei voi nykyvauhdilla jatkua, kun voimavarojen käyttöaste saavuttaa normaalitasonsa. Tätä ongelmaa voi tarkastella sekä tuotantokuilun että työvoimareservin kautta. Lausuin käsitykseni, jonka mukaan todellinen työvoimareservimme eli työllisten määrän kasvutila on kenties noin 40 000 henkilöä.

Tämä arvio on herättänyt pahennusta ja keskustelua, mutta arvioni ei todellakaan ole kovin omaperäinen, vaan perustuu aika tavanomaisiin käsityksiin ja tilastotietoihin. Kausitasoitettu työttömyysaste oli haastatteluhetkellä käytettävissä olevan arvion mukaan 8,7 prosenttia ja OECD:n arvio Suomen rakenteellisesta työttömyysasteesta 7,4 %. Näiden erotus on 1,3 %-yksikköä. Yksi prosentti työvoimasta on noin 27 000 henkeä, jolloin 1,3 prosenttia on suunnilleen 35 000 henkeä. Lisäksi työvoima ja siksi työllisyyskin todennäköisesti kasvavat hieman enemmän kuin mitä työttömien määrä laskee, koska ihmisiä siirtyy työvoiman ulkopuolelta työtä etsimään nousukaudella. Niinpä tuo 40 000 on oikea suuruusluokka sille työllisyyskasvulle, jonka voimme talouden elpyessä nykyisillä talouden säännöillä ja instituutioilla saada aikaan.

Jotkut arvioivat rakenteellisen työttömyyden alhaisemmaksi kuin OECD, toiset (kuten Euroopan komissio) korkeammaksi. Halusin siis korostaa, että työvoimatasetta katsoen kasvun rajat eivät ole kovin kaukana. Tästähän on jo merkkejä, koska kaikkialta kantautuu tietoja rekrytointivaikeuksista, vaikka työttömyys on edelleen korkealla. Siksi tarvitaankin tarjontareformeja.

Mitä tapahtuu kun työttömyysaste alittaa rakenteellisen tasonsa? Silloin palkkavaateet yltyvät niin suuriksi — sekä tes-neuvotteluissa että markkinaehtoisissa yksilöllisissä sopimuksissa — että työvoimakustannusten nousu alkaa ylittää työn tuottavuuden noususta ja yritysten hintojen nostovarasta syntyvän nousuvaran (tätä voi mitata vertaamalla työvoimakustannusten nousuprosenttia työn tuottavuuden nousuprosentin ja yksityisen elinkeinotoiminnan hintaindeksin summan nousuprosenttiin). Itse asiassa tämä on NAIRU-periaatteella mitatun rakenteellisen työttömyysasteen määritelmä: NAIRU on alin työttömyysaste, joka on yhteensopiva sen kanssa, ettei kustannusten nousu kiihdy liian suureksi. Vaikka yhteys työttömyysasteen ja ansiotason nousun välillä on monissa maailman maissa heikompi ja erilainen kuin aiemmin, tällainen Phillips-käyrä on kuitenkin päättäjän kannalta järkevä lähtökohta. Jos finanssipolitiikalla koetettaisiin esimerkiksi jääräpäisesti työntää työttömyysaste 3 prosenttiin (ilman rakenneuudistuksia), tuloksena olisi varmasti aikamoinen kustannusten kilpajuoksu. Jokainen, joka pitää OECD:n 7,4 prosentin rakennetyöttömyysarviota liian korkeana, voi miettiä sitä, miten pontevia palkankorotusvaatimuksia jo nyt on esitetty, vaikka työttömyys on vielä niinkin korkealla kuin 8,5 prosenttia.

Osmo Soininvaara ja minä ehdotimme Lisää Matalapalkkatyötä -raportissamme, että pidättäydyttäisiin tes-korotuksista tai inflaation ylittävistä tes-korotuksista, kunnes työttömyys olisi esimerkiksi 5 prosenttia. Tällainen sitoumus ammattiliittojen taholta toisi uskottavuutta työttömyyden alentamispyrkimyksiin ja todennäköisesti toteuttaisi muutaman vuoden kuluessa noin 5 prosentin työttömyyden ja rakennetyöttömyyden. Työvoimakustannusten nousu jatkuisi sopeutumisen aikana tietysti markkinaehtoisesti (ennen vanhaan sitä kutsuttiin ”liukumaksi”), ja mojovampia korotuksia olisi luvassa sitten kun työttömyys olisi laskenut 5 prosentin tasolle.

Ehdotuksemme on valitettavasti yleisesti tyrmätty, mitä pidän pahaenteisenä sen kannalta, millaiseen työttömyysasteeseen Suomessa voidaan ylipäänsä päästä. Itse en usko, että nykyisellä sosiaaliturvalla ja yleissitovuudella on mahdollista päästä alle 7 prosentin, mutta olen oikein mielelläni väärässä.

Helsingin Sanomien haastatteluni nettiversio oli valitettavasti otsikoitu tavalla, joka antoi ajatuksestani ja viestistäni väärän kuvan (tämä on muuten yleinen haaveri: otsikon tekee yleensä aivan eri tiimi kuin itse haastatteleva toimittaja, eikä otsikkoa koskaan tarkistuteta haastateltavalla).

Nettiversion otsikossa luki:

Juhana Vartiainen: ”Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään.”

Tämän otsikon perusteella moni taisi tulkita haastatteluani niin, että pitäisin työministeriön 275 000 työttömästä työmarkkinakelpoisina vain vaivaista 40:tä tuhatta, kun taas loput 235 000 olisivat hylkiöitä, jotka eivät koskaan työllisty. Tästä ei tietenkään ole kysymys. Se, että työttömien yhteismäärä ei voi laskea kuin 40 tuhannella, ei tietenkään tarkoita, että nyt työttöminä olevista 275 tuhannesta jäisi työttömiksi 235 tuhatta.

Päinvastoin, ylivoimainen valtaosa nyt tem-rekisterissä olevista 275 tuhannesta työttömästä työllistyy. Itse asiassa työttömien joukon ”läpivirtaus” on varsin suurta ja suurempaa kuin mitä yleisesti kuvitellaan. TEM:n työnvälitystilaston nojalla laadittu seuraava taulukko valaisee tilannetta (suurkiitos ministeriön Heikki Räisäselle, joka toimitti taulukon minulle):

Taulukko: virta ”sisään” ja ”ulos” TEM:in työttömien joukosta 

vuosi	tulovirta	poistumavirta	avoimille työmarkkinoille työllistynyt	avoimille työmarkkinoille työllistyneet, %
2006	905 894	937 205	530 729	56,6
2007	859 217	884 654	481 035	54,4
2008	846 516	827 613	435 378	52,6
2009	984 727	911 894	475 846	52,2
2010	904 343	928 247	467 550	50,4
2011	854 622	861 660	421 745	48,9
2012	793 616	767 397	365 399	47,6
2013	815 478	758 799	358 229	47,2
2014	763 274	715 327	337 885	47,2
2015	693 118	666 354	315 504	47,3
2016	642 540	647 412	293 578	45,3
1-6/2017	300 173	328 385	145 304	44,2

Taulukko kertoo siis sen, miten monta uutta työtöntä joka vuosi TEM:n työttömien joukkoon joka vuosi tulee ja miten monta sieltä poistuu. Kuten taulukosta ilmenee, Työ- ja elinkeinoministeriön työttömien ”varannon” läpivirtaus on nopeaa. Joka vuosi TEM-työttömien joukosta työllistyy näinä vuosina noin 300 000 henkeä avoimille työmarkkinoille, ja toisaalta joukko kasvaa noin 600 000 uudella työttömällä. Osa siirtyy kuntoutukseen, osa koulutukseen, jotkut työvoiman ulkopuolelle, ja jotkut vain poistuvat rekisteristä esimerkiksi kuoleman tai ulkomaille muuttamisen kautta.

Joka vuosi työllistyy siis satojatuhansia työttömiä, eikä työmarkkinakelvottomia ole kuin pieni osa työ- ja elinkeinoministeriön noin 275 000 työttömäksi rekisteröityneestä. Heikoin työllistymistodennäköisyys on yleensä pitkäaikaistyöttömillä, joita on noin 100 000.

Olen huomannut, että tästä työttömien joukon valtavasta läpivirtauksesta ei olla kansalaisten ja päättäjien parissa riittävän tietoisia. Monet näyttävät ajattelevan, että työttömien joukko pysyy lähes samana vuodesta toiseen, ja vain mitätön osa siitä pääsee kamppailemaan vähistä työtilaisuuksista. Oikeasti siis noin 300 000 työtöntä työllistyy tällä hetkellä vuoden kuluessa, ja vielä paljon suurempi on kaikkien vuosittain syntyvien uusien työ- ja palvelussuhteiden lukumäärä.

Väärinkäsitystä vahvistaa valitettavasti se monien ekonomistienkin omaksuma puhetapa, jossa työllisten määrän kasvua kutsutaan ”työpaikkojen määrän kasvuksi” tai ”uusiksi työpaikoiksi”. Tämä on valitettavan epätarkkaa puhetta. Uusia työpaikkoja ja palvelussuhteita syntyy ja vanhoja loppuu joka vuosi useita satoja tuhansia, mutta se, mistä olemme kiinnostuneita, on tietenkin työllisten määrän kasvu. Siinä, että työttömyysjaksoja alkaa ja loppuu paljon, ei ole mitään pahaa, vaan se on dynaamisen ja kehittyvän talouden merkki — luovan tuhon merkki. Työllisten määrän kannalta on nettovaikutus oleellinen.

Samasta syystä on täysin harhaanjohtavaa vertailla työvoimahallinnon työnvälityksen avointen työpaikkojen määrää työttömien määrään ja päätellä siitä, että ”työpaikkoja ei riitä kaikille työttömille”. Suurin osa avoimille työmarkkinoille työllistyvistä työttömistä työllistyy aivan muita reittejä kuin työvoimahallinnon kautta. Kyllä näihin satojentuhansien vuosivirtoihin mukaan mahtuu — niin työttömiä kuin kotiäitejäkin. Mutta jos emme uudista rakenteitamme, en usko, että työttömyysasteemme ikinä laskee alle 6-7 prosentin.