Juhana Vartiainen

Hyvinvointivaltio ja negatiiviset vapaudet

Vapaa ja avoin yhteiskunta kunnioittaa klassisia yksilönvapauksia. Sananvapautta, vapautta liikkua ja asua missä haluaa. Vapautta kasvattaa lapsiaan, vapautta ilmaista itseään taiteellisesti. Vapautta elättää itseään haluamallaan tavalla ja perustavanlaatuisia taloudellisia oikeuksia ja oikeustoimikelpoisuutta.

Vaikka autoritaariset poliittiset suuntaukset saavat taas jalansijaa postkommunistisessa Euroopassa, elämme silti hyvää aikaa. Viime vuosisata kansanmurhineen oli hirvittävä, mutta se päättyi kuitenkin totalitarismin ja autoritaarisuuden tappioon ja avoimen yhteiskunnan voittoon.

Klassinen liberalismi korostaa yllämainittuja negatiivisia vapauksia. Niiden rinnalle on hyvinvointivaltiossa haluttu tuoda positiivisia oikeuksia, jotka toteutetaan julkistaloudellisin voimavaroin. Niihin kuuluvat maksuton koulutus ja terveydenhoito sekä sosiaaliturva.

Positiiviset vapaudet lisäävät yksilöiden toimintamahdollisuuksia. Niiden hintana on verotus, joka rajoittaa kansalaisten taloudellisia vapauksia. Useimmat meistä pitävät silti hintaa siedettävänä. Korkean verotuksen Pohjoismaat ovat onnistuneita yhteiskuntia, joissa ollaan vapaampia ja onnellisempia kuin muualla. Verotuksella on haittansa, mutta verotuksen skandinaavinen taso on siedettävä suhteessa siihen hyvinvointiin mitä julkisella toiminnalla luodaan.

Negatiiviset vapaudet ovat silti avoimen yhteiskunnan perusta. Niiden varaan rakentuu demokratia, joka voi onnistuessaan luoda myös positiivisia vapauksia.

Poliittisen keskustelun seuraaminen saa kuitenkin epäilemään, ymmärretäänkö negatiivisten vapauksen ensisijaisuutta. Omaan korvaani on särähtänyt, että negatiivisten vapauksien toteutumisen edellytyksenä on alettu pitää julkistaloudellista rahoitusta. Se on tämän pienen oikeistoliberaalin valituskirjoitukseni aihe.

Oikeus asua missä haluaa

Mielessäni on neljän lajin puheenvuoroja menneeltä talvelta. Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto sortui vaalikampanjassaan äänestäjien kosiskeluun kritisoimalla työttömyysturvan aktiivisuusporrastusta. Työllisyyspolitiikan toimet eivät kuulu presidentille, mutta Pekka päätti kuitenkin väkisin vääntämällä esittää, että hän olisi presidenttinä viivyttänyt työttömyysturvan aktiivisuusmallia. Eräässä vaalikeskustelussa hän liitti oikeuden työttömyysturvaan siihen, että ihmisellä on oikeus Suomessa asua, missä haluaa ja silti saada elantonsa sosiaaliturvasta. Samaa on korostanut vihreiden Ville Niinistö, jopa ”Orwellin” mainiten.

Oikeus hoitaa omaa lasta

Toinen esimerkkini on perhevapaakeskustelusta. Keskustapuolue on historiallisista syistä linnoittautunut puolustamaan kotihoidon tukea, joka ylläpitää naisten ja miesten epäsymmetristä työnjakoa. Kotihoidosta on käytännössä tullut eräänlainen nuorten naisten (alhainen) kansalaispalkka, joka viivyttää heidän paluutaan työelämään ja heikentää naisten ura- ja ansiomahdollisuuksia. Tasa-arvosta ja työllisyydestä huolta kantavat ja päivähoitoresursseja puolustavat (kaltaiseni) liberaalit saavat keskustalaisten keskustelijoiden suusta toisinaan kuulla kannattavansa ”itäsaksalaista pakollista laitoshoitoa”. Maaseudun Tulevaisuuden Jouni Kemppainen otsikoi oman kirjoituksensa suorastaan ”Saako omia lapsia hoitaa?” — ikään kuin kotihoidon tuen taso määrittäisi perusvapauksia, jotka liittyvät oman lapsen hoitamiseen.

Totta kai vapaassa maassa jokainen saa hoitaa lastaan kuten haluaa aina oppivelvollisuuden alkamiseen asti. Mutta se, voiko sen tehdä veronmaksajien rahoilla on eri juttu. Totta kai valtiovallan edustajien pitää voida miettiä, edistääkö verorahojen käyttö naisten työllisyyttä ja sukupuolten tasa-arvoa. Kotihoidon tuen leikkaaminen tai poistaminen ei vähennä yhteiskunnan vapautta.

Taiteellinen vapaus ja taiteen tukeminen

Kolmas esimerkkini liittyy taiteen ja taiteilijoiden tukemiseen ja taiteelliseen ilmaisuvapauteen. Taiteen julkisista määrärahoista joudutaan ikääntyvässä Suomessa keskustelemaan niin kuin kaikista muistakin määrärahoista. Tässä keskustelussa esiintyy puheenvuoroja, joissa muitta mutkitta liitetään taiteellinen ilmaisuvapaus taiteen julkisten määrärahojen tasoon.

”Orjatyö” ja aktiivimalli

Neljäs esimerkkini tulee keskustelusta, joka koskee työttömyysturvan velvoittavuutta ja aktiivimallia. Siinä on tavan takaa kuultu väitteitä, joiden mukaan työttömyysturvaan liitetyt työnhaun velvoitteet ja pakot merkitsevät ”orjatyötä”. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomessa on siis keskustelijoita joiden mielestä työtön on ”orjuudessa”, jos sosiaaliturva ei takaa elantoa ilman syyperusteita tai velvoitteita. Erityisesti ”Uuninpankkopoika” Saku Timonen on ruokkinut tätä katsantokantaa.

Mikä yhdistää kaikkia näitä puheenvuoroja? Se, että niissä vedotaan liberaaleihin negatiivisiin perusvapauksiin mutta yritetään samalla väittää että perusvapauksien välttämätön tae on veronmaksajan avoin piikki.  Niin Jouni Kemppaisen, Ville Niinistön, Saku Timosen kuin joidenkin taiteen määrärahojen puolustajien puheenvuorot ovat kaikki samalla tavalla hakoteillä. Ne osoittavat ajattelutapaa, jonka mukaan negatiivisen vapauden toteutuminen aina edellyttäisi vapauden toteuttamista julkisilla varoilla.

Vapaa yhteiskunta vain veronmaksajien rahoilla?

Tämä on kuitenkin aivan kummallinen tulkinta klassisista avoimen yhteiskunnan vapauksista. On elintärkeää, että meillä on taiteellinen vapaus ja sananvapaus, mutta nämä vapaudet eivät edellytä, että valtiovalta kustantaa toimintamme taiteilijastipendein tai työttömyysturvalla. On itsestään selvää, että ihmiset voivat valita asuinpaikkansa, mutta oikeus valita asuinpaikka vapaasti ei voi tarkoittaa oikeutta asua ihan missä vaan, sellaisessakin paikassa jossa työtilaisuuksia ei ole, ja elää sosiaaliturvalla koko elämänsä ajan. On selvää, että jokainen saa kasvattaa lastaan, mutta se ei tarkoita että sen voi mielin määrin rahoittaa julkisella tuella.

On niin ikään irvokasta syyttää työnhakuun tai sen tekoon velvoittavaa työttömyysturvaa ”orjuuttamisesta”. Maailmassa on oikeasti orjuutta, siis ihmisiä, jotka kahlehdittuina ja vailla henkilökohtaista vapautta ja oikeustoimikelpoisuutta joutuvat raatamaan toisten käskyvallassa. Se, että hyvän sosiaaliturvan pohjoismaissa joudutaan miettimään vastikkeettomien etuuksien julkistaloudellista hintaa, ei tee meistä orjayhteiskuntia.

Tällainen  ”olen vapaa ihminen vain veronmaksajien rahoilla” -populismi hämärtää sen, mikä avoimessa ja vapaassa yhteiskunnassa on arvokkainta.

Positiiviset vapaudet ovat hieno juttu, mutta ..

Kannatan positiivisia vapauksia. Minusta on hyvä, että taidetta tuetaan, ja että köyhän perheen lapsi voi kohota huippumuusikoksi. Meillä pitää olla hyvä sosiaaliturva, ja se lisää ilman muuta monen ihmisen vapautta. Kyllä lasten hoivaa kotonakin voi kohtuullisesti tukea, ja samaten kohtuullisessa mitassa alueellista tasapainoa.

Tällaiset julkistalouden linjanvedot eivät kuitenkaan koskettele vapaan yhteiskunnan perustaa vaan ovat normaalia julkistaloudellista tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Perustavanlaatuiset ja liberaalit negatiiviset vapaudet kannattelevat sitä vastoin avointa yhteiskuntaa ja niitä pitää puolustaa sellaisina, ihan siitä riippumatta, mihin julkistaloudella on varaa.

Siksi toivon, että myös kritisoimieni puheenvuorojen pitäjät tiukan paikan tullen ymmärtävät eron. Heidän sanomansa on toivoakseni politiikkaan kuuluvaa retorista liioittelua. Pekka Haavisto ja Ville Niinistö olisivat ihan eri tavalla kauhuissaan, jos totalitaarinen valtio alkaisi oikeasti määrätä, missä ihminen saa asua, ja silloin he voisivat todella perustellusti puhuakin ”Orwellista”. Jouni Kemppainen olisi aivan eri tavalla raivoissaan, jos hänen lapsensa todella haettaisiin pakolla päiväkotiin 3-vuotiaana (tällainen kehityskulku ei muuten ole niin kaukana kuin kuvitellaan – Tanskassa kaavaillaan  3-vuotiaille pakollista äidinkielitestiä ja kielen opettelua päiväkodissa).  Taiteilijat olisivat niin ikään aivan eri tavalla — ja syystäkin — kauhuissaan, jos valtiovalta oikeasti rajoittaisi heidän ilmaisuvapauttaan. Ja Saku Timonenkin näkee varmasti eron aktiivimallin ja todellisen orjuuden välillä.

Pidetään perusasiat kirkkaina.

 

Mitä mieltä sinä olet?

12 kommenttia artikkeliin Hyvinvointivaltio ja negatiiviset vapaudet

  1. Juha-Matti Martikainen sanoo:

    Kun nyt Juhana mainitsit tuon aktiivimallin niin mitä luulet, että minkä puolueen kansanedustajaehdokkaana nähdään nämä aktiivimallin alullepanijat 😉

    1. Juha-Matti Martikainen sanoo:

      Siis, sorry, piti kirjoittaa että aktiivimallia vastustavan kansalaisaloitteen alullepanijat.

  2. Samuli Pahalahti sanoo:

    Hyvin usein negatiiviset vapaudet ovat positiivisten oikeuksien paras turva. Esimerkiksi vapaus asua missä haluaa toteutuu parhaiten, mikäli työmarkkinat ovat vapaat, jolloin kaikille riittää töitä, ja verotus on alhaista, jolloin on varaa asua syrjäseudullakin. Samoin oikeus kasvattaa omaa lastaan toteutuu parhaiten, jos perheellä on varaa elää yhden aikuisen palkalla, silloin toinen vanhemmista voi jäädä kotiin lapsen kanssa.

  3. Jarppa sanoo:

    Maailma on sellainen millaisena sen haluaa nähdä. Toiset haluavat nähdä sen näin oikeuttaakseen tekonsa edes itselleen.

  4. Rimpinen sanoo:

    Saamapuolella tai sellaiseksi itsensä kuvittelevilla taitaa olla määrällinen enemmistö. ”Seuraava maksaa” – siinä tunnuslause tälle joukolle. Kytkös työn ja toimeentulon välillä on kadonnut kovin monilta.
    Meillä investoidaan suuria summia koulutukseen. Sitten tämä porukka tulee vielä työllistää. Mikä on vaikkapa nais- tai kehitysmaatutkimuksen ammattilaisten hyöty yhteiskunnallemme?
    Malli joka on rakentunut täystyöllisyyden olosuhteissa ei toimi jos passiiviväestön määrä on nykymitoissa. Kaiken huipuksi tätä heikosti työllistyvää väkeä halutaan tuoda tänne ulkomaita myöten.
    Nettoveronmaksajalle on odotettavissa kovia aikoja -edelleen.

  5. Jaska sanoo:

    Hieman yksinkertaistat asiaa. Vapaus on kuitenkin lopulta yksilön kokemusmaailmaan palautuva. Kahleet voivat olla teräksisiä, sosiaalisia tai systeemisiä. Vaikka fyysisiä rajoitteita ei olisi eikä suoraa väkivallan uhkaa, yksilön elämäntilanne voi olla sellainen, että efektiivisesti hänellä ei ole negatiivisia vapauksia. Ajatellaan vammaista joka tarvitsee toisen ihmisen apua tai esteetöntä kotia liikkumisen vapautensa toteuttamiseen. Hänellä ei kuitenkaan ole ystäviä eikä rahaa. Klassinen liberaali voi ylimielisesti tokaista, että eihän kukaan estä sinua rakentamasta itsellesi esteetöntä taloa tai tilaamasta kotiapua. Negatiiviset vapaudet siis toteutuvat. Tosiasiallisesti, hyvinvointivaltion tarjoamien positiivisten vapauksien ja käytettävissä olevan rahan puutteen vuoksi kyseiseltä henkilöltä efektiivisesti puuttuvat negatiiviset vapaudet.

    Vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa aviottoman lapsen synnyttävän työläisnaisen tilanne moralistisessa sääty-yhteiskunnassa. Ei ole olemassa lainsäädäntöä, joka estäisi häntä saamasta kunnon työpaikkaa ja järjestämästä itselleen säädyllistä elämää, sosiaaliset konstruktiot vain käytännössä kieltävät ne häneltä.

    Vastikkeellinen sosiaaliturva voi hyvinkin olla tie negatiivisten vapauksien efektiiviseen rapautumiseen ja käsittääkseni juuri jostain tällaisesta systeemisestä köyhyysloukusta Timonenkin varoittelee. Jos joutuu hengissä säilyäkseen käyttämään kaiken aikaresurssinsa olemattomalla palkalla (kansankielessä orjapalkalla) tyydyttämättömän työn tekemiseen, mitkä ovat henkilön tosiasialliset mahdollisuudet järjestää elämänsä niinkuin negatiiviset vapaudet ne teoriassa sallisivat?

  6. Nyt tuntuu unohtuvan sellainen asia, että sosiaaliturva ei ole palkkaa. Kovasti huudellaan vastikkeellisuudesta, mutta ei mainita sen johtavan tilanteeseen, jossa yritys ja omistajat korjaavat voiton ja veronmaksaja maksaa laskun avoimeen piikkiin. Tottahan tämä on mukavaa omistajalle, kun lompsa lihoo, mutta orjatyön maininta laittaa pahan maun suuhun, jolloin pitää hermostua valittamaan selvästä asiasta. Valitettavasti nykyistä hallitusta vaivaa täysi järjettömyys, perustuslakia päin ajataan kerta toisensa jälkeen ja valitetaan kun ei voida tehdä mitä mieleen juolahtaa. Tiedoksi, siksi se perustuslaki on säädetty, ettei mielivaltaisia ihmisoikeuksia polkevia lakeja voida säätää.

  7. Pekka Tukiainen sanoo:

    Joo, kaikki vaan pääkaupunkiseudulle asumaan sos.tuilla, jos omat rahat eivät riitä. Niinhän käytännössä tapahtuukin. Esim. maahanmuuttajista enemmistö hakeutuu pääkaupunkiseudulle. Työtä ei kaikille riitä.

  8. Sami sanoo:

    Verovarat tarvitaan nykyisin muihin tarkoituksiin, kuin varsinaiseen hyvinvointiin, joka on valtion ensisijainen tehtävä. Siksipä nykyisin ei kuulemma raha enää riitä. Raha tarvitaan nykyisin sen sijaan yhä enenevissä määrin pienen 1%:n kansanosaa edustavan eliitin tarpeisiin. Tämän puolesta puhuu se, että heidän lobbausvoimansa on kaikkein suurin. Keskiluokalle asia esitetään niin, että verot menee tulonsiirtoihin. Verot menee kuitenkin yhä suuremmassa määrin veronkierron rahoitukseen yms. toimintaan.

    Ennen oli varaa, mutta silloin lobbaus ei ollut edennyt vielä niin pitkälle. Nyt sen vaikutukset alkavat näkyä todenteolla.

  9. Nick Nolan sanoo:

    “orjatyö” on ehkä liioittelua mutta ei mallissa ole mitään hyvääkään. Velvoitetyöllisyys vääristää työmarkkinoita ja muodostaa positiivisen takaisinkytennän. Jos palkkaa ei makseta työtäkään ei oikeasti tehdä.

    Mikään ei estä valtiota tai kuntia tarjoamasta työpaikkoja (hätäaputyötä) jokaiselle sosiaaliturvaluukulle saapuvalle hyvin pienellä palkalla. Voitaisiin esim. lailla säätää, että hätäaputyöstä maksetaan 20% vähemmän kuin mitä työmarkkinoilta saa tai työehtosopimuksissa lukee.

  10. Keijo Perälä sanoo:

    Puhe kahdenlaisesta vapaudesta, negatiivisesta ja positiivisesta, on kummallista. Se positiivinen vapaushan on oikeus tai mahdollisuus. Vain ”negatiivinen” vapaus on vapautta. Siltä ei ole syytä riistää arvoa leimaamalla se kielteiseksi asiaksi.

  11. Kari Ojala sanoo:

    Päivähoidon rinnastaminen ei ihan toimi. Muuten hyväksyn ajatuksen.