Arvoisa puhemies
Haluan kiinnittää huomion siihen, että kelpo budjettiesityksestä huolimatta Suomen kansantalouden pidemmän aikavälin näkymät ovat edelleen murheellisen heikot. Vaikka viime aikoina on nähty heiveröisiä talouskasvun signaaleja, talousarvioesityksen liitteenä oleva taloudellinen katsaus on masentavaa luettavaa. Oli sitten hallituksessa tai oppositiossa, on syytä suhtautua huolekkaasti talouden ja julkistalouden pitkän aikavälin näkymiin
Tämän ja kahden ensi vuoden kasvulukujen ennusteet ovat 1 prosentin tuntumassa. Lähes kaikki huoltotaseen kysyntäeräluvut ovat vuosina 2016-2018 nollan ja ykkösen välillä, lukuun ottamatta investointeja, jotka kohoavat erittäin alhaiselta tasolta vaatimattomaan noin 3 prosentin kasvuun. Talouden trendikasvu arvioidaan pitkällä aikavälillä runsaaksi prosentiksi. Työllisyyden tavoiteltu nousu 110 000 hengellä ei Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan näytä nykyisin rakentein toteutuvan kuin puoliksi.
Nämä kasvutekijät eivät vielä riitä siihen, että voisimme huokaista helpotuksesta. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen väestön ikääntymisen aikakautena ei ole hoidettavissa muuten kuin nostamalla työllisten määrää. Siksi kenenkään ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että pärjäisimme ilman että joudumme edelleen luomaan kriittisen katseen kaikkiin tukimuotoihin, jotka rohkaisevat pitkiin poissaoloihin työmarkkinoilta. Työelämävaliokunnassa on tänä syksynä käsiteltävänä mm ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistus, joka lyhentää turvan kestoa 100 päivällä. Tällainen uudistus alentaa tutkijoiden yhteisen käsityksen mukaan työttömyysastetta pysyvästi, toisin kuin julkiset työllistämistoimet jotka jättävät työmarkkinoiden toimintatavat ennalleen.
Lyhennyksen jälkeenkin yrityksille on houkuttelevaa pyrkiä eroon ikääntyneistä työntekijöistä ja ansiosidonnainen työttömyysturva lisäpäivineen muodostaa varhaisen sillan eläkkeelle, ammattiliittojen hiljaisella hyväksynnällä. Siksi on tärkeää, että lähivuosina suunnitellaan uudelleen koko työttömyysturvamme, niin, että se todella toimii vakuutuksena työttömyyden varalle mutta ei ylläpidä korkeaa rakenteellista työttömyyttä.
Toinen tukijärjestelmä, johon ajan mittaan on välttämätöntä palata, on perhevapaiden kokonaisuus. Emme kykene ylläpitämään hyvinvointimenojamme tai parantamaan työmarkkinoiden tasa-arvoa, ellemme saa nostetuksi pohjoismaisittain alhaista naisten työvoimaan osallistumisen astetta.
Pitkään hierottu kilpailukykysopimus on tarpeen, koska sen ansiosta alkaa tuiki välttämätön suhteellisen kustannustasomme korjausliike. Se ei kuitenkaan muuta työmarkkinajärjestelmämme rakenteellisia piirteitä ja sen synnyttämisen tuskat osoittivat kolmikantaisen päätöksenteon surkeuden. Se on kertakorjaus, joka kirjoittaa työpanoksen hintalapun uusiksi, mutta ei vielä takaa sitä, että suhteellinen kustannustaso vastedeskin pysyisi euroalueen sisällä kilpailukykyisellä tasolla.
Jos mikään ei muutu, sopimuksen umpeuduttua aletaan taas puskea kustannustasoamme ylöspäin kaikille pakollisilla yleisillä palkankorotuksilla, jotka nostavat ansioita myös sellaisissa yrityksissä jotka eivät kykene nousua kantamaan — ja pakottavat nostamaan sellaistenkin ikääntyneiden työntekijöiden palkkaa tuottavuus ei nouse korotusta vastaavasti. Tässä tapauksessa työllisyyden kasvu hirttyy kiinni kustannusten nousuun ja työttömyys juuttuu korkealle tasolle, reippaasti yli 8 prosentin tuntumaan. Siksi palkkasopimusjärjestelmän uudistaminen ja yksilöllinen ja paikallinen sopiminen ovat tuiki välttämättömiä uudistussuuntia, kuten myös työehtosopimusten yleissitovuuden modernisoiminen.
Arvoisa puhemies, olen käynyt läpi uudistussuuntia joita monet tässäkin salissa pitävät kiistanalaisina. Vain tällaisten uudistusten avulla saadaan työllisyyttä pysyvästi nostetuksi. Ken torjuu tällaiset uudistukset, saa samalla varautua siihen, että tulevatkin hallitukset joutuvat säästämään välttämättömistä koulutus- ja hyvinvointimenoista. Kuten nyt julkaistu taloudellinen katsaus osoittaa, meillä on edelleen n 6 miljardin euron kestävyysvaje. Jos tällainen säästötarve tuntuu suurelta heistä, jotka ajattelevat luovansa seuraavankin hallituksen ohjelmaa, kehotan kääntämään katseen rohkeasti työmarkkinoiden rakenteellisiin uudistuksiin.
