Kuukausi on kulunut siitä, kun Borg-Vartiainen-raportti julkaistiin ja sen sanomaa on ehditty pureksia. Anders Borg vieraili työasioissa Helsingissä 8-9.4, ja samalla järjestettiin tiedotusvälineille avoin aamiaiskeskustelu, jossa Valtiovarainministeriön viime vuosien talouspolitiikan yksi keskeinen taustavoima, Jukka Pekkarinen kommentoi raporttiamme ja sen vastaanottoa. Pitkän linjan yhteistyökumppanini, mentorini ja joskus opettajanikin, Jukka Pekkarinen on siirtymässä eläkkeelle valtiovarainministeriöstä joten hänen on luontevaa ottaa kantaa talouspolitiikan suuriin linjoihin.
Jukka oli pitkälti samaa mieltä raporttimme yleislinjasta: kilpailukyky on saatava palautetuksi ja työn tarjontaa on lisättävä. Raportissamme korostetaan, että tarvitaan odotuksiin vaikuttava uudenlainen periaatteellinen yhteisymmärrys palkanmuodostuksen periaatteista. Jukka syvensi omassa puheenvuorossaan tätä analyysiä ja korosti, että molemmat työmarkkinaosapuolet ovat viime vuosina suhtautuneet lyhytnäköisesti ja opportunistisesti keskitettyihin palkkaneuvotteluihin. Työnantajajärjestöt ovat suhtautuneet periaatteessa penseästi koordinoituihin tulosopimuksiin, mutta kuitenkin saaneet niistä tarvittaessa hyötyä. Ammatilliset keskusjärjestöt ovat liputtaneet periaatteellisesti yhteisen palkkamaltin puolesta, mutta ammattiliitot eivät ole riittävästi sitoutuneet yhteisvastuuseen. Samanlainen opportunismi ja epäluottamus näkyy siinä, että paikallinen sopiminen ei ole riittävästi edennyt.
Työntarjontareformien suhteen Jukka piti raporttia liian varovaisena, rohkeammatkin uudistusesitykset olisivat olleet tarpeen. Erityisesti hän mainitsi tarpeen uudistaa työttömyysturvaa. Samassa yhteydessä olisi muutenkin mietittävä aivan uudelleen verotuksen ja sosiaaliturvan kokonaisuus, jotta työn tekemisen kannustinloukkuja voitaisiin lievittää. Onhan julkistaloutemme ongelmien pohjimmainen syy nimenomaan heikossa työllisyysasteessa.
Myönteisinä merkkeinä Jukka näki palkansaajajärjestöjen pyrkimykset luoda uusi suuri keskusjärjestö. Miinuspuolella taas sen, että ajatustyö sosiaaliturvan ja terveydenhoidon uudistamiseksi on vielä alkutekijöissään. Jukan kokoava johtopäätös koski poliittista järjestelmäämme: koska kukaan ei oikein tiedä millainen on tuleva hallituskoalitio, poliittiseen keskusteluun ei synny uskottavia ja positiivisia toimintaohjelmia joista voitaisiin keskustella rakentavasti. Päinvastoin, poliittinen keskustelu näyttää pikemminkin johtavan siihen, että puolueet sulkevat pois asioita ja sitoutuvat siihen, mitä ei ainakaan saa tehdä. Tämä on huono lähtökohta, koska maa tarvitsee kipeästi suuria rakenteellisia uudistuksia.
Tiedotusvälineiden kysymyksissä toivottiin Andersilta neuvoja uudelle hallitukselle, näkemystä finanssipolitiikan liikkumavarasta sekä maahanmuuton merkityksestä Suomelle. Anders tähdensi, että uuden hallituksen olisi viisasta aloittaa toimikautensa vakuuttavalla työntarjontareformien paketilla jolla lisätään työllisyyttä. Samalla olisi vaadittava työmarkkinajärjestöiltä sellaista periaatteellista yhteisymmärrystä palkkapolitiikasta, joka loisi jo tässä ja nyt yritysten pariin luottamusta ja siten lisäisi investointeja. Finanssipolitiikan liikkumavara riippuu täysin siitä, saadaanko tällaisia uudistuksia aikaan. Ilman niitä elvyttävä finanssipolitiikka menee harakoille.
Maahanmuuton suhteen Anders korosti tarvetta kansainväliseen avoimuuteen. Hänen mukaansa Suomeen voi syntyä uusia maailmanluokan miljardiyrityksiä, mutta sellaiset eivät synny kotimaiselta pohjalta vaan niiden on jo kasvuvaiheessa suuntauduttava maailmanmarkkinoille ja rekrytoitava parhaita osaajia. Siksi on viisasta luoda mahdollisimman joustava työperäisen maahanmuuton järjestelmä, joka mahdollistaa sertifioiduille yrityksille nopean rekrytoinnin kaikkialta maailmasta. Tällöin nopeaan kasvuun pyrkivä start up -yritys voi saada tiimiinsä mukaan avainosaajan muutamassa viikossa. Nyt työlupaprosesseishin saattaa kulua jopa toista vuotta.
