Jätimme tänään lakialoitteen ulkomaisen työvoiman rekrytoinnin ns. saatavuusharkinnan poistamisesta. Ensimmäisinä allekirjoittajina olivat lisäkseni Anna Kontula, Veronica Rehn-Kivi, Emma Kari ja Tytti Tuppurainen. Lakialoitteen allekirjoitti yhteensä yli 100 kansanedustajaa! Kiitos kaikille, on hienoa, että aloite sai niin laajan tuen.
Tiedotteemme voi lukea esimerkiksi täältä.
Aloitteessa esitetään ulkomaalaislain sen pykälän kumoamista, joka edellyttää EU:n ulkomaista työntekijää rekrytoitaessa viranomaista arvioimaan, onko samalla alalla saatavilla suomalaista työvoimaa. Käytännössä saatavuusharkinta voi estää hyvänkin rekrytoinnin, ja Suomesta karkotetaan työntekijöitä, joihin työnantaja on ilmeisen tyytyväinen.
Työluvan saisi siis vastedes periaatteessa aina, jos on solmittu lakien ja työehtosopimusvelvoitteiden mukainen työsuhde.
Näin suomalaiset yritykset voisivat aina rekrytoida parhaan mahdollisen työntekijän ilman että Ely-keskus voi sitä estää.
Saatavuusharkinta edustaa vanhentunutta ajattelua, jonka mukaan työpaikkojen määrä on vakio ja yhden työllistyminen on joltakulta toiselta pois. Saatavuusharkinnan lopettaminen tarkoittaisi, että Suomessa toimivat yritykset voisivat Ruotsin yritysten tapaan hankkia osaavaa työvoimaa kaikkialta maailmasta.
Muutoksen välitön määrällinen merkitys ei ole suuren suuri, mutta se on hyvä uudistus, joka luo kasvun ja yritteliäisyyden edellytyksiä ja tukee hallituksen työllisyystavoitetta. Hyötyjä syntyy sekä kasvukeskuksiin että myös maaseudulle, jossa monet yrittäjät ovat törmänneet työvoimapulaan ja rekrytoinnin vaikeuteen.
Saatavuusharkinnan poistaminen helpottaisi myös tilanteita, joissa Suomesta ollaan karkottamassa tänne hyvin sopeutuneita ja työllistyneitä henkilöitä ja perheitä. Jotkin turvapaikanhakijat joutuvat nykytilanteessa myös surkeisiin oloihin pimeisiin töihin, ja mahdollisuus saada työlupa parantaisi heidän asemaansa työmarkkinoilla. Kun he tietäisivät että työsuhde mahdollistaa oleskeluluvan, he myös uskaltaisivat ottaa yhteyttä poliisiin, työsuojeluviranomaisiin ja ammattiliittoihin jos heitä kohdellaan epäinhimillisesti. Tässä uudistuksessa ovat siis humaani hyvä sydän ja taloudellinen hyötyajattelu samalla puolella.
Ruotsista poistettiin saatavuusharkinta vuonna 2007, ja ulkomaisen työvoiman helpottunut rekrytointi on ollut maan hyvän työllisyyskasvun yksi selittävä tekijä. Ruotsin nykyinen sosialidemokraattinen hallitus arvioi uudistusta hiljattain uudelleen ja päätyi siihen, että saatavuusharkinnan poisto oli viisas ratkaisu. Fredrik Reindfeldtin ja Anders Borgin moderaattien uudistus jätettiin siis voimaan. Ruotsin hallituksen perusteluja voi lukea täältä. Vapaa kansainvälinen rekrytointi voi edellyttää tehokkaampaa työsuojelua ja työlainsäädännön noudattamisen valvontaa. Tämä on otettu aloitteessa huomioon, ja Ruotsin kokemuksista voi oppia. Ruotsissa on ilmennyt jonkin verran väärinkäytöksiä, mutta kuten Ruotsin hallituksen muistiosta ilmenee, niihin on voitu puuttua.
Suomessa on Ruotsia vielä paljon suurempi työperäisen maahanmuuton tarve. Siksi tämä uudistus on todella tarpeen. Jos ja kun harkinta poistuu, nopeutuvat työlupaprosessit myös automaattisesti. Toivokaamme aloitteelle myötätuulta.
Yksi kommentti artikkeliin Lakialoitteemme saatavuusharkinnan poistamisesta
”Ruotsissa on ilmennyt jonkin verran väärinkäytöksiä”
Kehotan selaamaan läpi myös Ruotsin lakimuutosta käsittelevän raportin, Emilsson et al., 2014 (Current themes in IMER research, number 15), jossa todetaan muun muassa:
“The blurring of the asylum system and labour migration system is extensive, and it is shown not least by a majority of the 2009 labour migrants have applied for asylum before or after being granted a work permit. When a person seeks asylum in Sweden, their year of arrival is registered in the Swedish Migration Board’s computer system, ROSE. In 2012, only 665 of the 2009 labour migrants did not have a registered year of arrival. Therefore, it appears that a large majority have claimed asylum: 10 percent of the labour migrants applied for asylum in the years before they applied for a work permit, 13 percent in the same year they received work permits and nearly 50 percent sometime after the work permit was granted.”
Tämän perusteella väittäisin, että väärinkäyttö on ollut länsinaapurissa laajamittaista ja että työlupa on yllättävän monessa tapauksessa mahdollistanut ’työntekijän’ siirtymisen turvapaikkajärjestelmän piiriin eikä toisin päin.