Aktiivimalliin on harva tyytyväinen, mutta yksi puute sen toteutuksessa on ilmeinen. Se toteutettiin lainsäädännöllä, joka ei luonut ainakaan mitään ilmeistä vertailuryhmää. Kuten moni kommentaattori on todennut, aktiivimallin vaikutusten arviointi voi siksi olla vaikeaa tai mahdotonta.  Aktiivimalli muutti kaikkien työttömien ehtoja vuodenvaihteesta 2017-2018 alkaen. Jos vuodenvaihteen jälkeen havaitaan jonkinlainen työttömyyden nytkähdys alaspäin, sitä on mahdotonta erottaa yleisestä suhdannenoususta.

Tämä puute todettiin myös valiokuntakuulemisessa, mutta emme ryhtyneet repimään auki hallituksen kiistanalaista ja sinänsä tarpeellista esitystä. Nousukausi on vauhdissa, ja työvoimapula alkaa jo rajoittaa kasvuamme. Siksi oli myös perusteltua puskea uudistus eteenpäin.

Sinänsä ei olisi ollut kovin vaikeaa luoda jonkinlaista tutkimusasetelmaa. Aktiivisuusehdon olisi voinut säätää voimaan esimerkiksi jonkinlaisilla ikärajoilla, ja tutkijat olisivat voineet vertailla samankaltaisten yksilöiden työmarkkinakäyttäytymistä ikärajan kumminkin puolin. Tai olisi ehkä voitu arpoa joukko työttömiä, joita aktiivimalli ei koske. Tutkijoiden kekseliäisyys kokeellisten asetelmien luomisessa on suurta, ja ehkä joku vielä keksii uusia keinoja.

Apua voi tulla myös odottamattomalta suunnalta. Suomessa on tunnetusti käynnissä vuodet 2017 ja 2018 kattava kaksivuotinen perustulokokeilu. Aktiivimalli sekoittaa sen tutkimusasetelmaa, koska perustulokokeilun verrokkiryhmän tilanne muuttuu. Perustulokokeilun verrokkiryhmänä toimivat ne, jotka eivät tulleet valituksi perustulokokeiluun mutta olivat mukana siinä työttömien joukossa, joista perustulokokeiluun valitut arvottiin.

Asetelma on kuitenkin juonikas. Koska perustulokokeilussa olevat työttömät saavat perustulonsa joka tapauksessa, heitä voidaan kaiketi pitää aktiivimallin vertailuryhmänä. Vuoden 2018 alusta lähtien perustulokokeilu-työttömien ja kaikkien muiden työttömien lopputuleman ero sisältää siis sekä aktiivimallin vaikutuksen että perustulon vaikutuksen.  Vuoden 2017 aikana lopputulemien ero sisältää sitävastoin vain perustulon vaikutuksen. Lopputulemien eron eron voisi siten ajatella sisältävän nimenomaan aktiivimallin vaikutuksen. Ongelmana on toki tässäkin se, että vuodenvaihde oli myös kovan suhdannenousun aikaa. Mutta jos suhdannenousun vaikutus (työllistymistodennäköisyydellä mitattuna) olisi sama sekä perustulokokeilussa oleviin että kaikkiin muihin, tuo ”eron ero” olisi kaiketi informatiivinen. Näin aktiivimalli ja perustulokokeilu loisivat yhdessä ja sattumalta mahdollisuuden identifioida myös aktiivimallin vaikutuksia.

Tämä voi toki olla katteetonta optimismia. Oletus siitä, että suhdannenousun vaikutus on samanlainen perustuloryhmällä ja verrokkiryhmällä, on varmaan aika ”sankarillisen” vahva. En tosin ole varma siitä, etteikö tätä eroa voisi tutkia eli testata sitä, toteutuuko oletus.

Perustulokokeilun otos on niinikään pienehkö eikä ehkä salli kovin sofistikoituneita menetelmiä. Ja aktiivimalli voi vuonna 2018 jo näyttäytyä ”pelottavana” myös perustulokokeilun otoksessa olevan työttömän näkökulmasta. Perustulon armonaika kestää siis vain vuoden 2018 loppuun, ja sen jälkeen mahdollisesti alkava työttömyys aktiivisuusvelvoitteineen voi saada ”perustulotyöttömänkin” etsimään hanakammin työtä jo vuoden 2018 aikana.

Mene tiedä, juonikas tutkimusasetelma ja kiinnostavaa pureksittavaa Economicumin ekonometrianörteille. Olisi kovin riemastuttavaa, jos me poliitikot kömpelöllä toiminnallamme olisimme kuitenkin luoneet vahingossa mahdollisuuden arvioida myös aktiivimallia.