Olen pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt, että en aio hakea toista kautta Helsingin pormestarina.

Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia Helsingin pormestarina vuoden 2021 kuntavaaleista alkaen. Tämä on ollut äärimmäisen motivoivaa aikaa. Olemme saaneet liikkeelle kaupunkia vahvistavia suuria ja pieniä uudistuksia.

On vaikea kuvitella merkityksellisempää tehtävää. Kaupungistuminen on globaalin yhteiskunnan myönteisin voima. Se luo vapautta, vaurautta, hyvinvointia, onnellisuutta ja mahdollisuuksia ratkaista ihmiskunnan suuria kohtalonkysymyksiä ilmaston ja monimuotoisuuden osalta. Kaupungeissa luodaan ympäristöä, jossa ihmiset riemukkaassa erilaisuudessaan voivat toimia ja elää rinnakkain ja yhdessä.

Helsingissä on ollut ja on todella paljon uudistettavaa. Pääkaupunkimme on kauan ollut kohtuullisen vauras ja sekä kokonsa että poliittisten realiteettien myötä vaikeasti johdettava. Siksi toimintaan ja rahankäyttöön on syntynyt niin paljon tehottomuutta ja tuhlausta, että välillä ekonomistia on lähes itkettänyt.

Helsingillä on hyvä tulevaisuus edessään, mutta se kilpailee kovassa sarjassa ja sen on saatava oma toimintansa kuntoon. Viime kaudella alkunsa saanut uuden palkanmaksujärjestelmä Sarastian hankinta on ollut katastrofaalinen esimerkki siitä, millä tavoin jättihankintojen läpiviemiseen on organisaatiossa paikoin suhtauduttu. Helsinki on hitaassa, mutta varmassa liikkeessä kohti yhtenäisempää johtamista, kun se vielä vuosikymmen sitten koostui joukosta itsenäisiä virastoja.

Tultuani pormestariksi oivalsin pian, että kaikki edistys on saatava aikaan poliittisella yhteistyöllä. Eri asiat ovat eri puolueille vaikeita, ja valtatasapaino on herkkä. Talouden ja toiminnan tehostamisen päätökset luovat kuitenkin tilaa sille, että voimme myös lisätä rahankäyttöä ja resursseja kaikkein tärkeimpiin ja kriittisimpiin toimintoihimme. Poliittisen tuskan ja neuvottelujen kautta kohti parempaa.

Paljon olemme saaneet aikaan – sekä purkamalla vanhoja luutumia että luomalla uusia toimintatapoja. Olemme käyneet läpi kaikkea toimintaamme tuottavuuden ja vastuullisen taloudenpidon näkökulmasta. Suuria ja pieniä päätöksiä, samalla panostaen kaikkein tärkeimpiin kohteisiin.

Segregaatio ja polarisaatio ovat kaupunkimme suurimpia haasteita, joita ratkomme yhteisvoimin joka päivä ja kaikilla toimialoillamme. Ilman vahvaa taloudenpitoa tässä ei onnistuta. Suuntaamme yhä enemmän voimavaroja niin kasvatukseen, koulutukseen kuin urheiluun ja kulttuuriin juuri niihin kaupunginosiin ja niille ryhmille, joilla tarve on suurin. Esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen toimialan vuoden 2024 käyttötalouden määräraha on yli 270 miljoonaa euroa suurempi kuin vuonna 2020. Uskallan väittää, että jokainen euro tulee nyt huutavaan tarpeeseen. Koulujemme ja päiväkotiemme tilanne on tänä päivänä aivan erilainen kuin mihin aiemmin totuimme. Tarvitsemme selvästi enemmän rahaa ja ihmisiä, kun Helsingin uudet pienet kaupunkilaiset kasvavat, monine kielineen ja kansallisine ja etnisine taustoineen.

Olemme käynnistäneet valtavat investointiohjelmat, jotka hoitavat korjausvelkaa ja luovat uutta nykyaikaista kaupunkia. Vaikka juuri nyt moni varmaan sadattelee rakennustyömaita ja poikkeusreittejä, luomme nyt infraa aivan uudenlaisen viihtyvyyden suurkaupungille. Ja olemme globaalin kaupunkitrendin mukaisesti lisänneet ja lisäämässä kaupunkitilaa myös pyöräilylle ja kävelylle.

Olemme suunnanneet ylimääräisiä palkankorotuksia juuri niille aloille, joissa palkat ovat pieniä. Korotuksia on kohdennettu viime vuosina muun muassa varhaiskasvatukseen, nuoriso-ohjaajille, erityisopettajille ja psykologeille. Samaan aikaan kun valtakunnanpolitiikassa riidellään palkkaneuvottelujen vientimallista, Helsinki toimii!

Mikä parasta, tällaisia hyviä saavutuksia on saatu ilman, että olisimme joutuneet korottamaan kuntaveroa.

Samalla olemme vieneet läpi uudistuksia, joita olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Muutaman esimerkin mainitakseni, olemme lopettaneet Hitasin, Helsingin vanhan omistusasuntojen rakentamisen hintasäännöstelyn ja siihen liittyvän mielivaltaisen arpajaisen. Hitas on ajastaan jälkeenjäänyt instituutio, joka on maksanut kaupungille n. 35 miljoonaa euroa vuodessa (Aalto-yliopiston arvio), ilman että se hillitsee asuinalueiden segregoitumista. Olemme myyneet jättitappiota tekevän Palmia-yhtiön, ja päättäneet kouluruoan tuotannon osittaisesta ulkoistamisesta. Olemme ryhdistäneet pysäköinninvalvonnan työnjohdon. Kaikki tällaiset päätökset puolustavat helsinkiläistä veronmaksajaa.

Olen tyytyväinen, että marraskuusta 2024 lähtien voimme tarjota laajalle henkilöstöllemme paremman työterveyden palvelutason kuin mihin oman pienen liikelaitoksemme avulla olemme tähän mennessä kyenneet. Päätös ulkoistaa työterveyshuoltomme ei ole mikään mitätön päätös, olemmehan lähes 40 000 hengen henkilöstöllämme maan suurin työnantaja.

Ehkä kauaskantoisinta on, että olemme luoneet uuden suunnan kaupungille työnantajana. Helsingin kaupunkistrategiassa on monen vaalikauden aikana lukenut, että Helsingin kaupunki ”ei irtisano ja lomauta tuotannollisista syistä”. Tämä on osaltaan luonut toimintakulttuuria, jossa kaupungin palveluksessa on ollut henkilöitä, joilla ei ole välttämättä enää mielekästä tekemistä. Vaikka minua syytettäisiin kovasydämisyydestä työnantajana, uskallan puolustaa sitä, että kaupungin palveluksessa ei saa olla yhtään henkilöä, joka ei tee kaupunkilaisten kannalta hyödyllistä työtä. Nyt strategiassamme lukeekin ”kaupunki ei irtisano, kun henkilö on valmis vastaanottamaan muita tehtäviä”. Se on iso muutos. Tarjoamme työnantajana hyviä työuria, mutta emme halua, että kaupunkia pidetään suojatyöpaikkana.

Katseemme on tulevaisuudessa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, mutta niiden toteutuminen edellyttää armottoman vastuullista päätöksentekoa Helsingin johtamisessa ja edunvalvonnassa. Sote-uudistus ottaa Helsingiltä enemmän kuin antaa, ja pienempi veropohja syö investointikykyämme. Vanhenevan väestön kansakunnassa valtiovalta tulee vastedeskin käymään pääkaupunkilaisten kukkarolla, ja Helsinki tarvitsee vahvaa edunvalvontaa. Ilmastonmuutokseen on varauduttava kaikissa rakennus- ja infrainvestoinneissa.

Toivon, että kaupungin hyvä kehityssuunta jatkuu myös seuraavilla valtuustokausilla. Ja jatkuuhan se, jos kaupungin poliittiset puolueet haluavat edelleen jatkaa hyvää yhteistyötä.

Olkoon kesästä 2025 jonkun muun vuoro ottaa tämä hurja työmaa johtoonsa. Pormestarin tehtävä on kiinnostava ja palkitseva – myös nöyristävä. Sen hoitaja huomaa pian, että mitä tekeekin, haukkuja tulee. Tulkoon, olen ajatellut, kunhan eteenpäin mennään. Samalla tehtävä on palkitsevin ja innostavin mahdollinen. On suuri kunnia palvella helsinkiläisiä ja Helsinkiä.

Vaikka olen yllä luetellut saavutuksia, olen myös kokenut, että pormestarin tehtävä ei aina vastaa sitä, mikä on minulle tutkija-ekonomistina ominaisin työskentelytapa. Olen luonteeltani julkinen keskustelija ja talousjärjen saarnaaja. Rakastan keskustelua, niin privaatisti kuin julkisesti, ja avaan entisen yliopisto-opettajan tapaan mieluiten ajatukseni lähestulkoon sensuroimattomana kaikille. Mutta poliittisena johtajana ja pormestarina oppii pian sen, että tällainen tapa keskustella ei välttämättä aina edistä asioita siten, kuin toivoisi. Politiikan ydinosaaminen on joka tapauksessa sitä, että neuvotellaan kompromisseja, jotka vievät asioita eteenpäin – kuten yllä kuvasin.

Suora keskustelu, vastakkaisten näkemysten ymmärtäminen ja hyväksyminenkin ovat poliittisessa toimintaympäristössä lopulta aina arvokkainta pääomaa. Toivon, että tällaiselle lähestymistavalle on aina sijaa politiikassa. Suomen ei tule koskaan antaa luisua ääriajattelun ja ääripäiden maaksi. Tästä pidämme huolen parhaiten sillä, että kunnioitamme vapaata yhteiskunnallista keskustelua eriävistä näkemyksistä huolimatta.

En aio luopua työnteosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, ja toivon löytäväni uusia ja kiinnostavia tehtäviä kun pormestarikauteni loppuu kesäkuussa 2025.

Nyt jatkan täydellä vauhdilla ensi kesään. Käynnistymässä on jälleen politiikan syksy, josta tulee työntäyteinen ja intensiivinen. Ratkottavaa on paljon. Henkilöstöpula ei hevillä helpota, siksi panostamme sekä Helsingin omiin toimiin että valtiovallan vaikuttamiseen. Jatkamme vastuullista budjetointia ja teemme hartiavoimin töitä segregaation torjumiseksi. Varmistamme, että olemme oikealla polulla saavuttaaksemme hiilineutraaliuden vuonna 2030.

Kiitos jokaiselle helsinkiläisille jo tässä kohtaa. Työ jatkuu. Paremman Helsingin ja kaikkien helsinkiläisten puolesta.