Työllisyydenhoidossa tapahtuu historiallinen muutos vuoden 2025 alussa, kun työllisyyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy valtiolta kunnille. Helsingistä tulee maan suurin työvoimaviranomainen. Se tarkoittaa tehokkaampaa tukea työllistymiseen, kun yksi ja sama kaupunki tarjoaa helsinkiläisille työnvälitys- , työllisyys-, koulutus-, kotoutumis- ja elinkeinopalvelut.
Kaupungit ovat pitkään halunneet hoitaa itse työllisyyspalvelunsa. Kaupungit ja kunnat tuntevat todennäköisesti valtion työvoimahallintoa paremmin oman alueensa elinkeinojen tarpeet ja kohderyhmät. Tärkein parannus on kuitenkin siinä, että kaupunki vastaa myös ammatillisesta koulutuksesta. Voimme Helsingissä vaikuttaa ammattikoulutuksen kurssien ja koulutusten tarjontaan, ja pystymme vastaamaan täydennyskoulutuksen tarpeeseen joustavasti. Ammattikoulutusta voidaan käyttää työttömien uudelleen kouluttautumiseen tai esimerkiksi kesken jääneiden opintojen täydentämiseen.
Kaikki tämä edellyttää tietenkin omienkin toimintatapojemme uudistamista. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialamme pääkohde on ollut oppivelvollisissa, joita valmennetaan elämään ja työelämään. Työttömien osalta taas on tähdättävä nopeaan uudelleen sijoittamiseen työmarkkinoille. Kurssien ja koulutuksen tarjonnan on muututtava. Olemme perustaneet erillisen liikelaitoksen hoitamaan TE-palveluja, ja sen ja kasvatuksen ja koulutuksen toimialamme on kyettävä läheiseen yhteistyöhön.
Olemme myös luoneet yhteistyösopimuksen Vantaan ja Espoon kanssa, niin että kaikkien kolmen kaupungin työnhakijoille välitetään kaikkien kolmen kaupungin alueen työtilaisuuksia – muussa ei paljon järkeä olisikaan.
Kun työvoimahallinto siirtyy kuntien vastuulle, valtiovallan on myös siirrettävä kunnille kaikki tarpeelliset työkalut. Käyttämätöntä potentiaalia on erityisesti työvoimaviranomaisten tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä. Työttömiä koskevat tiedot Kehasta (ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) ja tulorekisteristä tulee saada avoimesti kuntien käyttöön. Ilman tällaista dataa kunnat ja kaupungit eivät voi toteuttaa täysimääräisesti niille siirtyviä tehtäviä tai kehittää palveluitaan uusien tekoälytyökalujen avulla. Kun erilaisia asiakastietoja on mahdollista yhdistää, työnantajien ja työntekijöiden yhteensaattamista voidaan parantaa.
Valtion ei tulisi myöskään ohjata kaikkia alueita samalla tavalla työllisyyden hoidossa – pienille kunnille ja suurille kaupungeille pitää antaa toimintavapautta, joustoja ja mahdollisuuksia, huomioiden erilaiset lähtökohdat ja tarpeet.
Meillä kaupungeilla on halu ja kyky hoitaa työllisyyspalvelut vaikuttavasti. TE-palveluiden siirron myötä käytössämme olevat työkalut lisääntyvät, mutta niiden kehittämiseen on jatkossakin panostettava. Valtio ei ole tehnyt muutosta kaikilta osin helpoksi. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen vaatii muun muassa monia järjestelmä- ja tietoteknisiä muutoksia, joissa on esiintynyt käyttökatkoja sekä toiminnallisia ongelmia syksyn aikana. Lisäksi kunnille siirtyy Keha-keskuksesta joidenkin maksujen osalta useiden kuukausien rästiin jääneitä hakemuksia eli jono, josta saattaa syntyä viiveitä sekä asiakaspalveluun että käsittelyaikoihin. Haasteita voi ilmetä myös asiakaspalvelussa, kun tuhannet asiakkaat siirtyvät valtiolta kunnille ja uudet työntekijät aloittavat työskentelyn kunnissa. Siksi on hyvä varautua siihen, että kaikki ei suju kuin tanssi 1. tammikuuta alkaen
Vaikka uudistus on tervetullut, on samalla muistettava, että työvoimahallinto ja työnvälitys eivät ratkaise työttömyysongelmaa kuin rajalliselta osin. Päävastuu on valtiovallalla, joka voi vaikuttaa sosiaaliturvaan, työlainsäädäntöön ja verotukseen. Orpon hallituksen reformit vievät työmarkkinaa hyvään suuntaan, mutta paljon jää tehtäväksi.
Parhaimmillaan TE-uudistuksella on suotuisa vaikutus työllisyyteen. Vaikuttavimpia tuloksia voimme saavuttaa silloin, jos valtio jatkaa työllisyyttä kohentavia reformejaan sekä avaa kaiken työvoimaviranomaisten datan kaupunkien ja kuntien käyttöön.
Yhteisenä tavoitteenamme on tarjota asukkaille vaikuttavimpia työllisyyspalveluita, yrityksille osaavaa työvoimaa ja siten hyvinvointia yhteiskuntaan.
