Juhana Vartiaisen tiedote paikallisen sopimisen etenemisestä

Laajemman työpaikkasopimisen tarve on Suomen työelämässä ilmeinen. Olemme jääneet jälkeen muissa pohjoismaissa tapahtuneesta kehityksestä, joka on merkinnyt työpaikkasopimisen ja yksilöllisen sopimisen voimakasta laajenemista Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Näissä maissa työehtosopimukset luovat puitteita sille, että työpaikoilla sovitaan palkoista ja työehdoista ja yrityksissä voidaan luoda omia palkkausjärjestelmiä. Skandinavian maiden työehtosopimukset rajaavat usein vain kruunumääräisiä vähimmäispalkkoja tai keskimääräisiä palkankorotuksia. Työpaikkasopiminen tukee tuottavuutta, työllisyyttä ja kilpailukykyongelman  ratkaisemista paikallistason luovuudella. Suomen kattaviin, samankokoisiin yleiskorotuksiin perustuva palkkasopiminen ei ole sopusoinnussa hintavakauden, globaalitalouden ja eurojäsenyyden kanssa.

Hallitusohjelmassa on tunnustettu uudistusten tarve ja lähdetty siitä, että kaikissa yrityksissä on luotava nykyistä paremmat mahdollisuudet työpaikkasopimiselle. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että lainsäädännöllä luodaan järjestäytymättömille, yleissitovuuden piirissä oleville yrityksille mahdollisuus käyttää kaikkia niitä työpaikkasopimisen muotoja, joita työehtosopimuksissa on ja joiden käyttö ei tähän mennessä ole ollut mahdollista järjestäytymättömissä yrityksissä. Tämä on jo merkittävä muutos parempaan monelle suomalaiselle pienyritykselle.

Samalla edellytetään myös, että työehtosopimukset vastedes sallivat laajemmat työpaikkasopimisen mahdollisuudet. Hallitus haluaa, että vastedes työpaikoilla voidaan sopia palkoista, erilaisista lisistä, palkkausjärjestelmistä ja palkantarkistuksista. Työpaikkasopimisen on normaalioloissa kuitenkin lähdettävä siitä, että työehtosopimuksesta ilmeneviä palkan ja muiden työehtojen vähimmäistasoja ei aliteta. Erikseen voidaan neuvotella ja säätää kriisilausekkeista, jotka mahdollistavat poikkeustilanteissa tilapäisen tinkimisen työehdoista ja tähän liittyvän sopimuksen irtisanomisten välttämisestä.

Pohjoismaiset työmarkkinat perustuvat työehtosopimuksiin, ja työpaikkasopimista edistetään parhaiten lakimuutosten ja työehtosopimusten yhteispelillä. Työpaikkasopimista edistetään ja valmistellaan nyt kahta raidetta pitkin. Pekka Timosen työryhmässä valmistellaan tarvittavia lakimuutoksia. Hallitus on tänään 17.2.2016 viestinyt työmarkkinaosapuolille ”riman” eli sen, millainen työpaikkasopimisen sisältö ja laajuus on sallittava työehtosopimuksissa. Rimaa voidaan lähipäivinä hallituksen johdolla tarkentaa.

Osana uudistushankkeita vahvistetaan myös henkilöstön asemaa työpaikan päätöksenteossa ja henkilöstön tiedonsaantia. Paikallinen sopiminen ei ole koskaan pakollista ja se edellyttää aina molempien osapuolten yhteisymmärrystä. Jos jompikumpi paikallinen osapuoli haluaa järjestää työehdot työehtosopimuksen mukaan, työehtosopimus säilyy ”subjektiivisena oikeutena” jonka kumpikin osapuoli voi halutessaan saada.

Työmarkkinaosapuolten odotetaan toukokuun loppuun mennessä neuvottelevan työehtosopimusten muutokset, niin että työpaikkasopimisen mahdollisuudet kasvavat halutulla tavalla. Hallitus arvioi tässä vaiheessa, vastaako työehtosopimuksista ilmenevä työpaikkasopimisen laajuus hallituksen tavoitetasoa, ja täydentää lopputulosta tarvittaessa lakimuutoksin, työpaikkasopimisen vähimmäisalasta säätämällä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että hallitus on linjannut työpaikkasopimisesta kunnianhimoisella tavalla, hallitusohjelman mukaisesti. Kokoomus lähtee siitä, että tämä kunnianhimon taso säilytetään ja hallitusohjelman tavoite toteutuu. Työpaikkasopiminen on keskeinen keino, jolla tavoitellaan työllisyyden kasvua 110 000 hengellä vuoteen 2019 mennessä. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan juuri työpaikkasopiminen luo yrityksissä mahdollisuuksia ja uskallusta merkittäväänkin lisätyöllistämiseen.

Sopiminen tulee nyt lähelle työntekijää. Kokoomus uskoo siihen, että suomalaiset työntekijät ja yritysjohto osaavat sopia järkevästi, niin, että yritysten tuottavuus ja työllistämismahdollisuudet kohenevat. Työehtosopimuksista ilmenevät vähimmäisehdot säilyvät kuitenkin kaikissa yrityksissä työpaikkasopimista rajaavana vähimmäistasona.