Minulle Alex on ollut johtavista kokoomuspoliitikoista se, jolla on eniten aatetta ja idealismia.
Alex ei ole aivan tavanomainen ammattipoliitikko. Hän on meidän aikamme liberaali maailmanparantaja, sosiaalisesti verkottunut joukkuepelaaja. Eduskuntaryhmässä olen saanut katsella, miten Alex pyrkii osallistamaan kaikki, avoimella ja rehdillä tavalla. Tällaiseen joukkuepeliin perustui hyvä onnistumisemme Smolnan hallitusneuvotteluissa.
Mutta olennaista on aatteellinen lähtökohta. Ja siksi Alexin kaltaista johtajaa tarvitaan niin Suomelle kuin Kokoomukselle.
Maailmassa, Euroopassa ja Suomessa on suuria asioita liikkeessä. Euroopassa kyseenalaistetaan liberaalia länsimaista oikeusjärjestystä. Euroopan talouskriisi osoittaa kouriintuntuvasti, miten nykyajan ongelmiiin ei enää ole vain kansallisia ratkaisuja, puhutaan sitten talouskasvusta tai ilmaston muutoksesta.
Mutta myös Suomi on vakavan uudistamistarpeen edessä. Vaurastuimme toisen maailmansodan jälkeen nopeasti ja valtiojohtoisesti ja loimme kunnianhimoiset julkisesti rahoitetut hyvinvointivastuut.
Kun nyt väestö ikääntyy ja julkistalouden rahoitus vaarantuu, meidän on pakko modernisoida talouttamme. Tarvitsemme välttämättä työmarkkinauudistuksia, joilla nostetaan työllisyysastetta. Tarvitsemme markkinaehtoisia uudistuksia niin elinkeinojen sääntelyssä kuin julkispalvelujen tuotannossa.
Suomi tarvitsee lisää markkinataloutta, ei siksi, että haluaisimme purkaa hyvinvointivaltiomme, vaan jotta voimme säilyttää hyvinvointivaltiomme. Suomen ratkaisuja on haettava taloudellisen liberalismin ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion avioliitosta.
Näiden isojen asioiden edessä ei mikään muu ole niin realistista ja tepsivää kuin vahva aatteellisuus, liberaalin demokratiakäsityksen, markkinatalouden ja hyvinvointivaltion pohjalta.
Menneen vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että Kokoomuksen on oltava tässä uudistustyössä pelinviejä. Ja silloin tarvitsemme Kokoomusta, jonka selkärangassa (“DNA:ssa”, taitaisi Alex oman ikäpolvensa edustajana sanoa) on vahva varustus sekä anglosaksista liberalismia että pohjoismaista hyvinvointivaltioajattelua.
Alex on tällainen aatepoliitikko, vankka liberaalin demokratian ja hyvinvointiajattelun kasvatti. Valitsemme Kokoomukselle puheenjohtajaa, mutta Kokoomuksen puheenjohtajan viestin on oltava samalla viesti kaikille suomalaisille: me pidämme huolen perusasioista. Me modernisoimme hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinat, niin että voimme jatkaa oikeudenmukaisena ja hyvinvoivana Suomena, kansainvälistä työnjakoa hyödyntäen ja pohjoismaiseen perheeseen kuuluen. Me olemme aktiivinen partneri Euroopan unionissa, emmekä kuvittele että globaaleja ja eurooppalaisia ongelmia ratkaistaisiin vain kansallisin ratkaisuin.
Tämä on iso urakka — eikä se onnistu ilman että haastetaan myös suomalaisten asenteita. Mielsimme kylmän sodan aikana itsemme idän ja lännen väliin ja monet suomalaiset tuntevat siksi valtavaa epäluuloa markkinataloutta kohtaan. “Konsensukseksi” kutsuttu toimintatapamme on jättänyt meidät uudistustyössä vakavalle takamatkalle skandinaavisiin naapureihimme verrattuna.
Ei tällainen uudistustyö voikaan onnistua niin että kaikki koko ajan taputtavat ja nyökkäilevät.
Olennaista on se aateperusta, jolta ponnistetaan. Liberaali länsimainen demokratia. Realistinen ja globaalin markkinatalouden kanssa sopusoinnussa oleva talouspolitiikka. Tietoisuus globaalin kapitalismin kärjistyvistä tulonjako-ongelmista ja toimivien ratkaisujen etsiminen niihin. Tämä on yhteistä aateperustaamme, Kokoomuksessa, Suomen ylivoimaisesti uudistushenkisimmässä puolueessa.
Siksi minun valintani on länsimaisen liberaalin demokratian ja hyvinvointiajattelun puheenjohtaja, kansainvälinen osaaja, reilun joukkuepelin puheenjohtaja, Alexander Stubb.
