Nuordemarit julkaisivat hiljan kannanoton, jossa ehdotettiin alennetuista arvonlisäkannoista luopumista ja vastaavasti yleisen arvonlisäveron alentamista. Tämä ehdotus on vanhastaan taloustieteilijöiden suosiossa ja niinpä tuinkin sosiaalisessa mediassa nuordemareiden ehdotusta. Elintarvikkeiden arvonlisäveron nosto toisi huomattavan verokertymän, jota voisi käyttää yleisen arvonlisäverokannan alentamiseen.

Perustelu ekonomistien kannalle on se, että välttämättömyyshyödykkeiden verottaminen ei vääristä talouden toimintaa lainkaan tai vain hyvin vähän. Verotuksen aiheuttama hyvinvointimenetyshän aiheutuu siitä, että verotus syrjäyttää sellaista taloudellista toimintaa — kuten esimerkiksi työntekoa –, joka muuten toteutuisi.

Jos kaikilla olisi sama tulotaso, olisikin siksi perusteltua käyttää vain henkeä kohti laskettua tasaveroa. Jos vero on riippumaton siitä, miten ihminen toimii, se ei vääristä hyvinvointia luovaa taloudellista toimintaa. Samasta syystä ekonomistit suhtautuvat yleensä suopeasti kiinteistöveroon, ja varsinkin maapohjan veroon, koska maapohja ei katoa vaikka sitä verotettaisiin. On siis järkevää käyttää veroa, jotka eivät vaikuta käyttäytymiseen merkittävästi, ja ruoan alv on tällainen vero. Vaikka monenlaista ongelmaa maassamme on, köyhyydestä johtuva aliravitsemus ei kuitenkaan ole niistä merkittävin.

Tämä verotuksen periaate kulkee Ramsey-periaatteen nimellä, ja siitä on pedagoginen esitys täällä. Suosittelen sen lukemista kaikille, jotka ovat ihmetelleet tai kauhistelleet nuordemareiden (ja minun) kannanottojani.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron nostamista on vastustettu ja hieman melodramaattisesti kauhisteltukin vedoten siihen, että elintarvikkeiden kaltaisten välttämättömyyshyödykkeiden osuus köyhempien kotitalouksien menoista on suurempi kuin kotitalouksilla keskimäärin. Alennettu ruoan arvonlisävero on kuitenkin huono tapa tukea vähätuloisia kotitalouksia, koska tuki tulee euromääräisesti suurempana kaikille muillekin ja varsinkin hyvätuloisille. Lisäksi kaikkien pienituloisimmat ovat yleensä riippuvaisia sellaisista tulonsiirroista, jotka nousevat indeksikorotusten kautta ruoan hinnan noustessa. ”Kaikkein köyhimpiin” ruoan arvonlisäverotuksen korotus tuskin siis vaikuttaa – ja voisi vielä joviaalisti lisätä, että leipäjonosta ruokaa hakeviin se tuskin vaikuttaa mitään, koska leipäjonossa kai jaetaan ruoka kokonaan ilmaiseksi.

Nuordemarit ansaitsevat hatunnoston siitä, että uskaltavat käydä vallitsevaa hömppäpopulismia vastaan ja miettiä taloustieteellisesti järkevää veropolitiikkaa.