Suomelle valittiin muutama kuukausi sitten kansallisruoka. Lopullisen valinnan teki asiantuntijaraati, mutta ehdokkaita saivat ehdottaa kansalaiset. Ehdotukset olivat perinnehengessä Karjalan paistia ja hernekeittoa ja sen tapaisia. Ruisleipä voitti.

Hupaisa kontrasti oli samoihin aikoihin julkistettu ruokapalvelu Foodoran suosituimpien annosten lista. Kärjessä komeili sellaisia perinneruokia kuin Halloumi Pita, bataattiranskalaiset, Butter Chicken ja Chicken Korma.

Toki perinneruokia syödään oikeasti, mutta ruokapalvelun lista kertoo luotettavasti siitä mitä raha puhuu ja mitä oikeasti halutaan.

Kun haetaan suomalaisten romanttisia ideaaleja, ajatukset kiertävät menneisyyteen ja maaseudulle. Vaalikoneet kertovat toiveesta pitää “koko maa asuttuna”. Kyselyjen mukaan moni suomalainen asuisi mieluusti omassa mökissä ja maaseutukylässä, kaukana epäilyttävistä suurkaupungeista. Eduskunnan puheita hallitsee maalaisromantiikka ja huoli hassuilla kielikuvilla luonnehdittujen maalaismökkien mummojen oloista.

Nykyajan taloudellinen todellisuus kertoo ihan muusta, kansainvälisyydestä ja kaupungeista. Kaupungit kasvavat, ja onneksi niin. Talouskasvu on tällä hetkellä kaupunkien kasvua, niihin syntyvät uudet työtilaisuudet ja niissä tuottavuus nousee. Alueellinen keskittyminen ja kaupunkien kasvu on parasta mitä Suomelle voi tapahtua. Jotkut keskustelevat siitä, voiko kaupungistumisen pysäyttää. Olisi parempi keskustella siitä, miten kaupungistumista edistetään.

Kiinteistöjen ja asuntojen hinnat ja muuttoliike puhuvat omaa rehellistä kieltään siitä, mitä suomalaiset haluavat. Asuntojen hinnat nousevat kaupungeissa, koska ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin. Muuttotappioalueiden asunnot ja kiinteistöt menettävät arvonsa. Niistä ei paljoa makseta, eikä lainaa heru peruskorjaukseen. Kuulin hiljan kiinteistökaupasta, jonka kauppahinta vastasi suunnilleen vuotuista kiinteistöveroa. Rahoitusmarkkinoilla myydään vanhuudenturvaksi käänteisiä asuntolainoja, mutta vain kasvavien alueiden asunnot kelpaavat näihin liiketoimiin. Rahoitusmarkkinat siirtävät rehelliseen tapaansa tulevaisuutta koskevat odotukset tämän päivän hintoihin.

Suomi on tähän mennessä koettanut jarruttaa kaupungistumista. Jarrutuksesta maksetaan nyt hintaa, ja eniten maksavat ne joiden omaisuus menettää arvonsa.

Monet kaupungit, kunnat ja maakunnat suunnittelevat kehitystään kasvun ja työllisyyden kasvun varaan. Kukaan ei suunnittele supistuvansa. Mutta työikäinen väestömme pienenee eikä työllisyys tule parhaassakaan tapauksessa kasvamaan kuin nimeksi.

Niinpä, jos työllisyys missään kasvaa, sen on vähennyttävä muualla. Tätä aritmetiikan lakia ei mikään poliittinen tahto voi murtaa. Osa Suomesta kuihtuu jos missään mikään kasvaa.

Tähän suhtaudutaan häveliäästi. Mikään poliittinen puolue ei oikein uskalla katsoa totuutta silmiin ja kertoa sitä äänestäjille.

Asiantuntijoiden ennusteissa alueellinen rakennemuutos jatkuu reippaana. Työllisyys kasvaa lähinnä muutamassa suuressa kaupungissa ja niiden lähiympäristössä – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Pohjanmaa, Kuopio ja Turku sinnittelevät.

Kaupungistuminen on oikeasti Suomen toivo, ja talouskasvun ainoa mahdollisuus. Iloitkaamme siitä, mutta unohtamatta, että osassa Suomea tätä iloa ei jaeta.