Juhana Vartiainen

Kaupungistumisen riemut ja häpeät

Suomelle valittiin muutama kuukausi sitten kansallisruoka. Lopullisen valinnan teki asiantuntijaraati, mutta ehdokkaita saivat ehdottaa kansalaiset. Ehdotukset olivat perinnehengessä Karjalan paistia ja hernekeittoa ja sen tapaisia. Ruisleipä voitti.

Hupaisa kontrasti oli samoihin aikoihin julkistettu ruokapalvelu Foodoran suosituimpien annosten lista. Kärjessä komeili sellaisia perinneruokia kuin Halloumi Pita, bataattiranskalaiset, Butter Chicken ja Chicken Korma.

Toki perinneruokia syödään oikeasti, mutta ruokapalvelun lista kertoo luotettavasti siitä mitä raha puhuu ja mitä oikeasti halutaan.

Kun haetaan suomalaisten romanttisia ideaaleja, ajatukset kiertävät menneisyyteen ja maaseudulle. Vaalikoneet kertovat toiveesta pitää “koko maa asuttuna”. Kyselyjen mukaan moni suomalainen asuisi mieluusti omassa mökissä ja maaseutukylässä, kaukana epäilyttävistä suurkaupungeista. Eduskunnan puheita hallitsee maalaisromantiikka ja huoli hassuilla kielikuvilla luonnehdittujen maalaismökkien mummojen oloista.

Nykyajan taloudellinen todellisuus kertoo ihan muusta, kansainvälisyydestä ja kaupungeista. Kaupungit kasvavat, ja onneksi niin. Talouskasvu on tällä hetkellä kaupunkien kasvua, niihin syntyvät uudet työtilaisuudet ja niissä tuottavuus nousee. Alueellinen keskittyminen ja kaupunkien kasvu on parasta mitä Suomelle voi tapahtua. Jotkut keskustelevat siitä, voiko kaupungistumisen pysäyttää. Olisi parempi keskustella siitä, miten kaupungistumista edistetään.

Kiinteistöjen ja asuntojen hinnat ja muuttoliike puhuvat omaa rehellistä kieltään siitä, mitä suomalaiset haluavat. Asuntojen hinnat nousevat kaupungeissa, koska ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin. Muuttotappioalueiden asunnot ja kiinteistöt menettävät arvonsa. Niistä ei paljoa makseta, eikä lainaa heru peruskorjaukseen. Kuulin hiljan kiinteistökaupasta, jonka kauppahinta vastasi suunnilleen vuotuista kiinteistöveroa. Rahoitusmarkkinoilla myydään vanhuudenturvaksi käänteisiä asuntolainoja, mutta vain kasvavien alueiden asunnot kelpaavat näihin liiketoimiin. Rahoitusmarkkinat siirtävät rehelliseen tapaansa tulevaisuutta koskevat odotukset tämän päivän hintoihin.

Suomi on tähän mennessä koettanut jarruttaa kaupungistumista. Jarrutuksesta maksetaan nyt hintaa, ja eniten maksavat ne joiden omaisuus menettää arvonsa.

Monet kaupungit, kunnat ja maakunnat suunnittelevat kehitystään kasvun ja työllisyyden kasvun varaan. Kukaan ei suunnittele supistuvansa. Mutta työikäinen väestömme pienenee eikä työllisyys tule parhaassakaan tapauksessa kasvamaan kuin nimeksi.

Niinpä, jos työllisyys missään kasvaa, sen on vähennyttävä muualla. Tätä aritmetiikan lakia ei mikään poliittinen tahto voi murtaa. Osa Suomesta kuihtuu jos missään mikään kasvaa.

Tähän suhtaudutaan häveliäästi. Mikään poliittinen puolue ei oikein uskalla katsoa totuutta silmiin ja kertoa sitä äänestäjille.

Asiantuntijoiden ennusteissa alueellinen rakennemuutos jatkuu reippaana. Työllisyys kasvaa lähinnä muutamassa suuressa kaupungissa ja niiden lähiympäristössä – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Pohjanmaa, Kuopio ja Turku sinnittelevät.

Kaupungistuminen on oikeasti Suomen toivo, ja talouskasvun ainoa mahdollisuus. Iloitkaamme siitä, mutta unohtamatta, että osassa Suomea tätä iloa ei jaeta.

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan sähköpostilistalle! Saat ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiisi.

Mitä mieltä sinä olet?

2 kommenttia artikkeliin Kaupungistumisen riemut ja häpeät

  1. Eemil sanoo:

    J.V:”Kaupungistuminen on oikeasti Suomen toivo, ja talouskasvun ainoa mahdollisuus. Iloitkaamme siitä, mutta unohtamatta, että osassa Suomea tätä iloa ei jaeta.”

    Eipä niin jaeta, koska kasvu tehdään maakunnissa ja kaupungit rahastavat sen hyödyn itselleen. Vientitulot ovat oikeasti sitä , mikä tuo Suomen talouteen kasvua. V. 2016 Suomen tavaraviennin arvo oli 51,8 mrd. Palveluiden viennin arvo oli 23,9 mrd euroa.

    Tavaravienti koostuu pääpiirteissään seuraavista aloista: sellu, paperi, koneet, laitteet, metallit ja metallituotteet, kulkuneuvot , puutavara , elintarvikkeet. Edellä luetellut ovat pääsääntöisesti maakunnista lähtöisin.

    Tavaravientiä on myös kemia, sähkö- ja elektroniikkatuotteet, joita voidaan jalostaa kaupungeissakin, mutta kaupunkiympäristö ei ole välttämätön edellytys kuten edellisissä maakunnat. (rahtikustannukset)

    Kaupunkien tuottamat palvelut asukkailleen saavat jotkut luulemaan, että se olisi kasvua tuottavaa työtä. Sehän on vain maakunnissa tehdyn rahan uudelleen jakamista. Kilpailun tuottama arvonlisä on ainoastaan maakuntien rahojen jakamista harvemmille, kilpailussa menestyville toimijoille. Kokonaisrahamäärä tässä taloudessa ei suurene . Se kasvaa ainoastaan ulkomailta tulevan rahan avulla, ja se tulee maakuntien tuotteilla.

  2. Eemil sanoo:

    J.V:” Asuntojen hinnat nousevat kaupungeissa, koska ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin.”

    Niinpä, mikä on osoituksena vinoutuneesta kasvupolitiikasta. Valtion on tehtävä sellaista aluepolitiikkaa, jossa maakuntien vetovoima paranee. Näin siksi, että pääosa vientiteollisuuden tuotteista tehdään maakunnissa. Viennin hallinnointi, logistiikka , yhteisöverot ym. tuotoista on siirrettävä suurin osa on ohjattava maakuntiin, eli tuotantopaikoille.

    Helsinki kipuilee tilaongelmien ja kalliiden asumiskustannusten kanssa. Tämä on seurausta em. harhasta, jossa luullaan vientitulosten syntyvän pääkaupungissa. Lisäksi täydellistä kädettömyyttä ja tumpulointia edustaa helsinkiläinen kaupunkisuunnittelu. Ei muka löydy tilaa , vaikka esim. Tukholma on aivan eri kokoluokan kaupunki, ja suunnittelu toimii.

    Poliitikot (vihreät ja sosialistit) pois kaupunkisuunnittelusta, niin ongelmat poistuvat.

    Helsingin ongelmia paikataan väärillä keinoilla. Ainoa oikea keino poistaa niitä, on maakuntien ja koko Suomen tasapuolisempi kehittäminen. Ts. raha on palautettava sinne , missä se tehdään.