Maailmantalous on kasvu-uralla, ja viimeiset talousennusteet ovat päivittäneet myös Suomen kasvuennustetta selvästi ylöspäin kuluvalle vuodelle ja ensi vuodelle. Maailmantalouden kasvuennusteet ovat ennustajasta riippuen noin 3,5 prosentin vuosikasvun tasolla. Kotitalouksien ja yritysten luottamusindikaattorit ovat historiallisten keskiarvojensa yläpuolella ja ennakoivat rikkaiden maiden (OECD-alueen) talouskasvun pysyvän runsaan2 prosentin tasolla. Kehittyvien talouksien kasvu on nopeampaa, vaikka Kiinan kasvu tasaantunee jonnekin 6 prosentin tienoille.

Suomen talouskasvu normalisoituu

Sama hyvä vire näkyy Suomen kasvuennusteissa. Vuosien 2017-2019 talouskasvu tulee uusimpien ennusteiden mukaan olemaan keskimäärin puolentoista prosentin tienoilla. Tämä vastaa suunnilleen pitkän ajan ennustettua trendikasvua. Kasvun normalisoituminen on ilahduttavaa, mutta samalla käsityksiä ryhdistävää. Tällaiselta tämä talouden normaaliaika todennäköisesti näyttää. Ellei tuottavuuskasvu rajusti yllätä, trendikasvumme on puoltatoista prosenttia, ja se tulee olemaan ennen kaikkea tuottavuuden kasvua.

Julkistalous ei tasapainotu tuottavuuskasvun avulla

Hyviin uutisiin sisältyy siis huono uutinen: eivät ne hyvät uutiset tämän parempia ole. Ennen kaikkea on syytä ymmärtää, että normalisoituvat kasvunäkymät eivät likimainkaan vielä riitä julkistalouden ongelmien korjaantumiseen. Itse asiassa reippaastikaan parempi tuottavuuskasvuun perustuva talouskasvu ei riittäisi. Tuottavuuskasvu nostaa elintasoa, mutta sen vaikutus kestävyysvajeeseen on rajallinen, koska tuottavuuskasvu näkyy reaalipalkkojen kasvuna (niin kuin markkinataloudessa pitääkin). Kun yksityisen liiketoiminnan reaalipalkat nousevat, sama nousu näkyy lähes saman tien myös julkisen alan eli valtion ja kuntien palkoissa. Tämän takaa jo tulopoliittinen mekanismimme, mutta näin kävisi ilman tulopolitiikkaakin. Työmarkkinoilla ei  voi käydä niin, että teollisuustyöläisen palkka jatkuvasti kasvaisi nopeammin kuin sairaanhoitajan tai opettajan palkka. Siksi kaikki palkat kasvavat ajan mittaan jokseenkin samaa trendivauhtia.

Niinpä tuottavuuskasvu nostaa myös kuntien ja valtion työvoimakustannuksia. Työvoimakustannusten osuus julkisista menoista on noin 2/3. Mutta loputkin julkiset menot nousevat todennäköisesti tuottavuuskasvun myötä, koska loput 1/3 ovat pääosin tulonsiirtoja. Ne kasvavat puolestaan pohjoismaisessa demokratiassa niinikään pitkällä aikavälillä jokseenkin samaa vauhtia kuin palkat. Muutenhan kansaneläkeläinen jatkuvasti kurjistuisi suhteessa palkansaajaan, ja sellaista ei minkään Pohjoismaan kansanedustuslaitos hyväksy.

Vain työllisyyskasvu pelastaa julkistalouden

Työllisyyden kasvu avittaa julkistaloutta sitävastoin erittäin tehokkaasti, koska ihmisen siirtyminen tulonsiirroilta tuottavaan työhön on kunnille ja valtiolle todella hieno juttu. Hyvinvointimenomme eivät ole kestävästi rahoitettavissa ellemme nosta työllisyysastettamme (15-64-vuotiaiden ryhmässä) jonnekin 75% tienoille (nykyinen aste on 68,9%).

Hallituksen työllisyystavoite oli 110 000 hengen työllisyyden kasvu vaalikauden aikana (usein sanotaan ”110 000 uutta työpaikkaa”, mutta se on harhaanjohtavaa, koska uusia työsuhteita syntyy joka vuosi satojatuhansia samalla kun vanhoja kuolee). Kun hallitus nyt on istunut vajaat kaksi vuotta, työllisten määrän kasvu on ollut 20 000 henkeä – jos lasketaan kasvu kesäkuusta 2015 helmikuuhun 2017 ja käytetään Tilastokeskuksen kausi- ja satunnaisvaihteluista puhdistettua lukua. Jäljellä siis vaivaiset 90 000.  Mikä pahinta, työllisten määrä ei ole kasvanut sitten kesän 2016. Ensi viikolla julkistettavat uudet Tilastokeskuksen luvut voivat muuttaa kuvaa myönteiseen suuntaan, mutta olemme silti aivan toivottoman kaukana hallitusneuvotteluissa asetetuista tavoitteista.

Reformeja tarvitaan!

Näistä syistä on lähetettävä puoliväliriiheen tulisia terveisiä: työllisyyttä lisääviä rakenneuudistuksia tarvitaan.

Tepsivät uudistukset ovat aina vaikeita. Uudistus, jota kukaan ei vastusta, on yleensä näennäistoimi.  Mutta jokainen hallituspuolue voi miettiä sitäkin, miten mukavaa on käydä vaalikampanjaa keväällä 2019 jos työllisten määrässä ei näy tukevaa kasvua. Ja sellaista ei vielä tähänastisilla reformeilla ole luvassa.