Eduskunta on valiokunnassa ja täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistanut työsopimuslain muutokset, joilla henkilöperustaista irtisanomista helpotetaan pienissä yrityksissä. Loppuvaiheen käsittely ei ollut kovin dramaattinen. Työ- ja tasa-arvovaliokunta (jossa toimin hallitusryhmien koordinaattorina) kirjoitti mietinnön, jossa asiantuntijalausuntoihin nojautuen annettiin selkeä tuki hallituksen esityksen tavoitteille. Valiokunnan mietintö yhdessä hallituksen esityksen kanssa antaa vahvan tuen sille, että oikeuskäytäntö pikku hiljaa muuttuu ja irtisanomisen kynnys laskee pienissä yrityksissä. Eduskunta hyväksynee lakimuutokset toisessa käsittelyssä alkavalla viikolla. Pieni muutoshan tämä on, kuten kaikki hallituksen rakenneuudistukset työmarkkinoilla, mutta hyvään suuntaan kuitenkin.

Vain yrityskoosta on kysymys

Lakimuutos on sillä tavalla tarkkarajainen, että irtisanominen muuttuu vain yrityskoon perusteella. Yritystä vahingoittava käytös toimii siis tähänastista painavampana irtisanomisperusteena siinä tapauksessa, että sillä on erityistä merkitystä pienessä yrityksessä. Jos työntekijä myrkyttää työilmapiiriä tai laiminlyö tehtäviään, toiminnalla voi pienessä yrityksessä olla suhteellisesti  suurempi  merkitys kuin suuressa. Yrityskoon suhteen irrelevantti käyttäytymisrike ei sitävastoin ole tästedes sen vahvempi irtisanomisperuste kuin ennenkään. Toisaalta hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä sanotaan selvästi, että tarkoitus ei ole nostaa irtisanomiskynnystä missään yrityksissä, ei siis suurissakaan. Siinä mielessä ”netto”-vaikutus on irtisanomiskynnystä alentava. Mutta pienyritysten on syytä tiedostaa, että lakimuutos on maltillinen eikä anna aihetta mihinkään ”nyt päästään heti eroon hankalista tyypeistä” -juhlaan. Jossain määrin helpommin, ehkä. Ja juuri siksi toivomme, että uskallettaisiin myös rekrytoida innokkaammin.

Tutkimuksen valossa tällainen muutos lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia eikä tutkimus tue ajatusta, että sillä olisi kovin merkittäviä vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen. Jotkin teoriatarkastelut puoltavat myös ajatusta, jonka mukaan irtisanomissuojalla voi olla ristivaikutus muun työelämäsääntelyn kanssa. Jos työnantajalla on laajat mahdollisuudet johtaa henkilöstöä ja neuvotella joustavasti palkoista, tiukan irtisanomissuojan jäykistävä vaikutus on vähäisempi kuin tiukan palkkasäätelyn talouksissa. Näistä syistä olen hienoisen optimistinen sen suhteen, että nyt tehty uudistus todella lisäisi rekrytointihaluja ja jopa hieman kokonaistyöllisyyttäkin. Vaikka esitykseltä ei ole määrä odottaa kovin dramaattisia työllisyysvaikutuksia, kukaan ei ole väittänyt että se ainakaan vaikuttaisi väärään suuntaan eli työllisyyttä pienentävästi.

Tutkimusnäyttö on myös aika vankkaa sen suhteen, että matalampi irtisanomisen kynnys ajan mittaan johtaa korkeampaan tuottavuuteen. Se nostaa palkkoja. Tuottavuus kohenee, kun ihmiset seuloutuvat itselleen paremmin sopiviin työtehtäviin. Lisäksi alempi irtisanomissuoja on kannustin hyvään työsuoritukseen. Toisessa vaakakupissa on työsuhdespesifin osaamisen lisäämisen kannustimen heikkeneminen, koska työsuhteen purkautumisen todennäköisyys nousee. On myös jonkinlaista teoreettista ymmärrystä ja epäsuoraa näyttöä siitä, että tällainen uudistus parantaa työttömien ja syrjäytymisvaarassa olevien asemaa. Kun liikkuvuus ja vaihtuvuus lisääntyvät, myös työttömien työllistysmahdollisuudet paranevat.

Poltetun maan taktiikka vastassa

Ehdotuksen käsittely eduskunnassa meni sutjakkaasti hallitusrintaman voimin, mutta vahvisti hieman masentavaa kuvaa politiikan luonteesta. Oppostition edustajat eivät missään vaiheessa halunneet antaa pienintäkään arvoa niille näkökohdille, jotka tukivat uudistusta. Sekin tutkimusnäyttö, joka puolsi uudistusta nimenomaan syrjäytymisen ehkäisyn ja tasa-arvon näkökulmasta, sivuutettiin täysin. Tilalle tarjottiin opposition iänikuista lääkettä kaikkiin talousongelmiin: valtion tukia ensimmäis(t)en työntekijän rekrytoinnille ja valtiovallan tukemaa oikeusapua pienyrityksille. Siis lisää yritystukia!

Vasemmisto kertoi myös kernaasti, miten pienyritykset eivät oikeasti ollenkaan hyödy tällaisesta uudistuksesta. Ainakin yrittäjien edusmiehet ja naiset näyttävät olevan vahvasti toista mieltä.

Valiokunnassa esitystä vastustivat yllättäen vasemmiston, vihreiden ja Perussuomalaisten edustajien lisäksi myös yleensä yrittäjien ja markkinatalouden asiaa yleensä jossain määrin ymmärtävä RKP. Hieman murheellinen havainto itselleni on ollut, että Vihreiden edustaja on työmarkkina-asioista käsittelevässä valiokunnassamme muistaakseni vastustanut yhdessä vasemmisto-opposition kanssa joka ainutta uudistusta, jolla yritysten työllistämiskynnystä olemme koettaneet alentaa. Vihreissä ei taida olla kovin paljon jäljellä liberaalia talousajattelua.

Yksi opposition kritiikin kohde oli se, että hallituksen esitys muuttaa oikeuskäytäntöä vain maltillisesti. Tämä on totta, mutta tuntuu kovin katkeralta kaltaiseni liberaalin uudistajan näkökulmasta. Lakiesitys olisi voinut olla vahvempikin, mutta se heikkeni nimenomaan reaktiona vasemmiston kunnioittaman ”kolmikannan” ja ammattiyhdistysliikkeen edessä.

Joka tapauksessa tästä esityksestä keskustellessamme vastassamme oli valiokunnassa varsin epäpyhä ”punaviher-nationalistis-svekomaaninen” rintama. Ehkä me teemme hallituksessa jotain oikein, voisin hymiön kera hymähtää.

Varsinainen vihakampanja

Jotkin ammattiliitot ja keskusjärjestöt protestoivat kesän ja syksyn kuluessa raivokkaasti hallituksen esitystä vastaan, järkyttäviä valheita kaihtamatta. Internetissä levitettiin kuvaa, jossa työtapaturman uhri irtisanottiin (lainvastaista nykyään ja vastedes).  Muistamme myös, millaisia järjettömiä työtaistelu-uhkauksia hallituksen esitys sai syksyn kuluessa aikaan. Jotkut hyvää tarkoittavat kommentaattorit suorastaan vaativat, että hallituksen olisi vedettävä esitys pois. Tämä olisi vahvistanut ammattiyhdistysliikkeen veto-oikeuden työmarkkinauudistuksiin. Jos hallitus todella olisi nostanut kädet pystyyn ja olisin töissä luottokelpoisuuden reittauslaitoksessa, olisin saman tien laittanut Suomi-failiini lisämiinuksen. Jos parlamentaarisessa maassa ei todellakaan voida tehdä edes pientä työmarkkinareformia ilman ammattiliittojen veto-oikeutta, ei maalla voi kovin hyvää tulevaisuutta olla.

Tämä ei tarkoita, että ammattiyhdistysliike pitäisi jotenkin syrjäyttää päätöksenteosta. Sillä on oikeus ja velvollisuuskin olla mukana, mutta se, mitä se hyväksyy, riippuu myös siitä, mitä hallitus voi uskottavasti sanoa tekevänsä siinä tapauksessa, että yhteisymmärrystä ei synny. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että hallitukset sitoutuvat uudistamaan työmarkkinoita ja nostamaan työllisyysastettta. Kyllä ay-liikekin saadaan mukaan, kunhan sitä ei hemmotella pilalle lupaamalla, että sen ”tabuihin” ja ”pyhiin asioihin” ei ikinä uskalleta koskea. Varmasti kosketaan – mutta myös ammattiliittojen näkemystä kysyen.

Viime vaiheen käsittely ei muuttanut mitään

Ehkäpä ammattiyhdistysliike itsekin viime vaiheessa tajusi protestiensa järjettömyyden, kun lakiuudistus joka tapauksessa oli aika pieni. Ammattiyhdistysliikkeen päävaatimushan oli, että esitys vielä viedään ”kolmikantaiseen” valmisteluun, jossa se sai olla mukana. Näin tapahtuikin, mutta sitä huomionarvoisempaa on, että hallituksen esitys ei näissä viime hetken ”kolmikannan” käsittelyissä muuttunut mitenkään. Esityksen perustelutekstiä toki rukkailtiin hieman, mutta jos lukee vierekkäin hallituksen esitystä ennen ja jälkeen ”kolmikantaa”, on mielestäni mahdoton nähdä sen muuttuneen millään olennaisella tavalla ainakaan heikompaan suuntaan. Siksi tulkitsen ammattiyhdistysliikkeen protestoinnin enemmän periaatteelliseksi. Mutta, kuten täysistuntokeskustelussa totesin,  mieleeni tulee myös lapsi, joka haluaa itse sanoa, että pitää laittaa kumisaappaat jalkaan, ennen kuin suostuu laittamaan vanhempien vaatimuksesta kumisaappaat jalkaan.

T.S. Eliot kirjoitti runossaan The Hollow Men:

Not with a bang but a whimper

-eli maailmanloppu ei tule rysähtäen vaan huomaamatta. Ja aika huomaamatta vietiin tämäkin esitys lopulta eduskunnassa maaliin.

Kolmikanta tekee Suomessa hidasta kuolemaa, ja hyvä niin. Ammattiyhdistysliikkeelläkin on parempi tulevaisuus ilman sitä.