Elämme mielenkiintoista muutoksen aikaa. Tilastoissa äkkinäistä vallankumousta ei ole nähtävissä, mutta monet ovat huolestuneita tulevaisuudestaan. Työn ja ammattien ennustetaan muuttuvan rajusti, minkä vuoksi jokainen voi joutua päivittämään osaamistaan ja usein. Keskipalkkaisten ammattien katoa povataan. Kolmikymppisten ”millennial” -sukupolvi paiskii töitä, ja osa heistä sijoittaa ansioitaan vapauttaakseen itsensä palkkatyöstä nelikymppisinä.

Samanaikaisesti tiedämme, että työntekoa on lisättävä ja eläkeikää nostettava. Työnteko luo palkat, yritysten voitot sekä vero- ja maksutulot, joilla rahoitetaan julkiset palvelut, tulonsiirrot ja eläkkeet.

Työ ei ole katoamassa minnekään, ja työllisyysaste nousee nousemistaan niissä maissa, joissa työmarkkinat toimivat hyvin. Suomen talous tarvitsee kuitenkin perinpohjaista uudistamista, jotta voimme luoda uudestaan hyvinvointimme peruspilarit.

Työelämän sääntömme ja sosiaaliturvamme ovat peräisin viime vuosisadalta. Silloin elettiin teollisessa yhteiskunnassa ja uskottiin pitkiin työsuhteisiin, joukkovoimaan sekä työn ja pääoman väliseen ristiriitaan. Sitä ratkottiin kollektiivisella edunvalvonnalla, jossa sopijoina olivat valtiovalta, yritysjärjestöt ja ammattiliitot.

Silloin uskottiin myös työttömyysturvan väliaikaisuuteen. Kaikkihan palaisivat töihin matalasuhdanteen hellittäessä. Sosiaaliturvan ja julkispalvelujen rahoittaminenkin oli helppoa, koska maksajia oli paljon ja saajia vähän.

Nyt talous on globaali ja yksilöllistynyt. Työttömyysturva ja toimeentulotuki eivät olekaan kaikille enää vain väliaikaisia kuoppia. Moni on juuttunut niihin pitkäksi aikaa, vaikka uudelleenkoulutuksen ja osaamisen kehittämisen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.

Sosiaaliturvaamme ja julkispalveluitamme on yhä vaikeampi rahoittaa, kun työvoima pienenee ja vanhusväestö kasvaa.

Työntekoa pitää lisätä

Työmarkkinoita on uudistettava, sillä työtä on tehtävä enemmän. Kun 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa, kuntien, valtion ja eläkeyhtiöiden talous vääjäämättä heikkenee. Tästä syntyy kestävyysvaje. Se on tilkittävä työssäkäyntiä lisäämällä. Kuten Suomalaisen talousajattelun kritiikki -kirjassani osoitan, pelkkä tuottavuuskasvu ei riitä.  Työtä on tehtävä enemmän, ja työnteon on siksi oltava nykyistä houkuttelevampaa.

Keinojakin on. Työn perässä Suomeen muuttaminen on tehtävä helpoksi. Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen lahjovat polut tulee karsia. Perhevapaauudistuksella saadaan äidit nopeammin työelämään takaisin. Rakenteellista työttömyyttä on laskettava. Jos työpaikkasopimisen vapautta lisätään, työelämäkin muuttuu vetovoimaisemmaksi.

Sosiaaliturva tukemaan rakennemuutosta ja uuden työn maailmaa

Työttömyysturvan tasosta puhutaan kakun jakamisen ja edunvalvonnan kysymyksenä. Silloin unohtuu pohjoismaisen sosiaaliturvan idea. Sen tulee auttaa ihmisiä rakennemuutoksessa. Vaikka työpaikka häviäisi rakennemuutoksessa, suomalainen ei joudu puille paljaille. Siksi markkinatalous tarvitsee hyvinvointivaltiota.

Raju rakennemuutos merkitsee, että sosiaaliturvan tarve ei vähene, vaan kasvaa. Ansiosidonnainen työttömyysturva, työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, työeläkkeet, kansaneläke, takuueläke, sairausvakuutus, vanhempainetuudet ja lapsilisät ovat nyt sen keskeiset osat. Yhdessä tuloverotuksen kanssa ne luovat jokaiselle kattavan vakuutuksen tulomenetyksiä vastaan.

Mutta sosiaaliturvamme on luotu teolliseen yhteiskuntaan ja pitkiin työsuhteisiin. Työn ennakoidaan pirstaloituvan ja siirtyvän digitaalisille alustoille. Yksinyrittäminen lisääntyy ja leipää revitään eri lähteistä. Kankea tulonsiirtojärjestelmämme tuntee kategoriat “työtön” ja “työllinen” – ja laahaa auttamatta jäljessä. Se siirtää ihmistä viranomaispäätöksin kategoriasta toiseen, eikä työtön tiedä, miten työkeikan vastaanottaminen vaikuttaa tuloihin.

Ratkaisuja on. Byrokratiaa ja epävarmuutta voidaan tulevaisuudessa pienentää, kun julkistaloudesta tehdään teknologian avulla ihmisen palvelija, digitaalista tulorekisteritietoa hyödyntäen. Tulevaisuuden älylaite kertoo ihmiselle, miten työkeikan vastaanottaminen vaikuttaa omiin tuloihin, ja uudet digialustat hoitavat työpanoksen ostajan työnantajavelvoitteet. Sinulla ja minulla voi helposti olla useita työsuhteita.

Eikä ole ihme, että nyt keskustellaan joustavammista tukimuodoista kuten perustulosta, perustilistä ja muista uudenlaisista tavoista tukea ihmistä työn vaihtumisen, yrittäjyyden ja talouden myllerryksessä.

Sosiaaliturva on vakuutus, ei elämän tarkoitus

Sosiaaliturvan luonne on silti säilytettävä kirkkaana. Sitä ei ole tarkoitettu pysyväksi tulonlähteeksi työkykyiselle ihmiselle. Ihmisen on vastedeskin otettava vastuu itsestään, mietittävä miten hän “elon huolen” ratkaisee. Tämän miettiminen on sama asia kuin aikuiseksi, vastuulliseksi ja eettiseksi ihmiseksi kasvaminen. Sosiaaliturvan pitää tukea tätä, ei houkutella siitä pois.

Nyt tulonsiirtomme ja työttömyysturvamme ovat passivoivia ja työnteko kannattaa Suomessa poikkeuksellisen huonosti. Meillä onkin Pohjolan korkein työttömyysaste ja alhaisin työllisyysaste. Toimeentulotukea saa Suomessa yhtä monta ihmistä kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on kaksi kertaa isompi maa.

Sosiaaliturvan on velvoitettava ja rohkaistava hakemaan työtä, keksimään uutta työtä, verkostoitumaan tai hoitamaan päihdeongelma jos sellainen on. Sosiaaliturva on huolenpitoa jokaisesta ja rohkaisua uuteen alkuun. Emme halua byrokratiaa, mutta moni tarvitsee huolenpitoa ja joskus patistuksenkin.

Eikä sosiaaliturva ole tulonjakotaistelua. Se koskee kaikkia suomalaisia. Minkä saamme, sen kustannamme. Työttömienkin joukko vaihtuu koko ajan. Joka vuosi syntyy noin 700 000 työttömyysjaksoa, mutta syntyy myös suunnilleen saman verran työsuhteita. Hyvä työttömyysturva on sellainen, joka pitää ihmiset liikkeessä.

Jotta työttömyysturva voi olla hyvä, sen täytyy velvoittaa työnhakuun. Velvoittavuuden viesti on: sinä olet arvokas, eikä ole yhdentekevää, oletko töissä vai et. Mitä enemmän velvoitetaan, sitä parempi voi olla työttömyysturvan taso. Emme halua köyhyyttä, tietenkään, vaan sitä, että me kaikki etsimme itsellemme aktiivisesti uutta työpaikkaa, jos työttömyys kohtaa.

Niinpä työttömyysturvaan liittyy kaikissa maissa yleensä velvoite hakea työtä. Työnhakuvelvoite voi huonona päivänä harmittaa, mutta se koskee kaikkia ja sen ansiosta työttömyysturva on hyvä. Ei ole sattumaa, että Tanskassa on sekä parempi että velvoittavampi työttömyyskorvaus kuin meillä.

Perustuloajattelu vie toiseen suuntaan – pieni raha ilman ehtoja. Se on tenhoava idea muuttuvassa maailmassa, mutta se ei ole ratkaisu. Riittävään perustuloon, joka pitäisi köyhyyden loitolla, ei julkistaloudella ole varaa. Ne perustulojärjestelyt, joita on Suomessa esitetty, vähentävät työllisyyttä eivätkä lisää sitä. Lupaavin perustulon muoto olisi perustili, joka antaa ihmiselle itselleen eniten valtaa.

Pitkä uudistusten tie on edessä

Sosiaaliturvan uudistamiselle on onneksi hyvät lähtökohdat. Viimeisen kahden vuoden aikana on yhteisparlamentaarisessa Toimi-hankkeessa kartoitettu sosiaaliturvan uudistamisen vaihtoehtoja. Olen toiminut hankkeessa aktiivisesti Kokoomuksen edustajana. Ilahduttavan yhtä mieltä on oltu siitä, että sosiaaliturvan tulee tukea työkykyä ja osallisuutta ja sitä kautta myös julkistaloutta.

On aika modernisoida hyvinvointivaltion ja markkinatalouden liitto tälle vuosisadalle. Mitä vahvempi markkinatalous meillä on, sitä vahvempi hyvinvointivaltio. Mitä vahvempi hyvinvointivaltio, sitä vahvempi markkinatalous.