Lämmin kiitos vielä kerran kaikille teille, joilta sain 14.4 vaaleissa luottamuksen. Vaalien jälkeisinä viikkoina on mukava kävellä Helsingissä, kun niin moni tulee puristamaan kättä ja kertomaan äänestäneensä minua!
Vaalien tulos yllätti monella tapaa, mutta oli samalla kansainvälisten trendien mukainen. Se toteutti omalla suomalaisella tavallaan Euroopan poliittista polarisaatiota.
Perussuomalaisten hyvä menestys osoittaa nationalismin elinvoimaa. Sitä siivittivät ilmeisesti Oulun seksuaalirikostapaukset ja niitä seurannut keskustelu. Vaalikeskusteluissa kaupungilla ja myös sähköpostissa kohtasin toistuvasti sellaisia väitteitä kuin “Orpo päästi maahan 35 000 ihmistä, kun olisi pitänyt sulkea raja” (Todettakoon nyt selvästi, että ”rajan sulkeminen” on tässä mielessä mahdotonta, ja turvapaikkaa saisi Suomesta hakea, vaikka sisäministerin nimi olisi Jussi Halla-Aho). Minäkin sain sähköpostia äänestäjiltä, jotka miettivät äänestysvaihtoehtoinaan Halla-Ahoa ja minua. Perussuomalaisten uskomattoman vahvaa nousua kampanjan viime viikkojen aikana valaistaan varmaan vielä tutkimuksellisesti.
Mutta politiikan vasemmalla laidalla näkyy myös omanlaisensa polarisaatio. Vanha ja ”tylsä” valtionhoitajapuolue SDP voitti, mutta niukasti ja nukkavierulla tuloksella, joka vaikutti kelvolliselta vain siksi, että vuoden 2015 tulos oli katastrofaalisen heikko. Oppositiossa juhlittiin vahvemmin Vihreissä ja Vasemmistoliitossa. Kummankin talousajattelussa on aimo annos utopismia – pyrkimystä talouden tosiasioista piittaamatta kohti yleistä kansalaistuloa, joka ei ole yhteensovitettavissa korkean työllisyyden ja laajan hyvinvointivaltion kestävän rahoituksen kanssa. Vasemmistoliiton puheenjohtaja on jopa suosittanut yleistä työajan lyhentämistä 6 tuntiin, ansiotasoa alentamatta. Karl Marx kirjoitti aikoinaan Euroopassa kummittelevasta kommunismin aaveesta. Ajatus elon huolet poistavasta perustulosta on kommunistisen utopian nykyaikainen muoto, joka on vasemmistoromanttisessa Suomessa vahvempi kuin muissa pohjoismaissa. Sosiaaliturvan uudistamisen tarve on meillä varmasti huutava, mutta muut pohjoismaat ovat viime vuosina ymmärrettävästi liikkuneet aivan toiseen suuntaan.
Vaikka minulla ei ole kovin valmista analyysiä aiheesta, koin, että perussuomalaiset yhtäällä ja punavihreä vasemmisto toisaalla jollain vaikeasti määriteltävällä tavalla tekivät toistensa puolesta vaalityötä, toisiaan kulttuurisina vihollisina vahvistaen. Kummassakin poliittisessa leirissä on aimo annos sosiaalipopulismia. Kummassakin muhii uskoa siihen, että yhteiskunnan ja talouden ongelmat olisivat ”helposti” ratkaistavissa — kunhan vain paljastetaan EU:n ja internationalistien juonet ja etsitään maailmalta veroparatiiseihin piilotetut rahasäkit. Kun pohattojen ja kansainvälisen suurpääoman juonittelijat on saatu kuriin, tavalliselle ihmiselle koittaa parempi aika. Samankaltainen haave elähdytti maailmansotien välisenä aikana niin kommunisteja kuin radikaaleja nationalisteja, lopulta ikävin seurauksin.
Oikeasti kansakunnat vaurastuvat hitaasti, työtä tekemällä ja yritystoiminnalla, julkista palvelutoimintaa, sosiaaliturvaa ja oikeusvaltiota vahvistaen. Kulakkien kätkemiä viljasäkkejä esiin kaivamalla ei nykyistä julkistaloutta rahoiteta. Ja toisin kuin vasemmisto ajattelee, kansainvälistä yhteistyötä veronkannon tehostamiseksi tehdään intensiivisesti koko ajan, niin OECD:n ja EU:n puitteissa kuin meidänkin valtiovarainministeriössämme ja verohallinnossa. ”Rosvot kiinni” -ohjelma ei paikkaa julkistaloutemme kestävyysvajetta.
Ja muistakaamme, että suomalaisten tulotaso on nyt parempi kuin koskaan. Talous on kasvanut viimeisten 4 vuoden aikana, ilman että tuloerot olisivat laajentuneet. Suomi kuuluu globalisaation voittajiin.
Hallitustunnustelut
Vaalitulos oli tietysti pienestä kiinni ja olen pettynyt siihen, että emme ole pääministeripuolue. Nyt käydään Antti Rinteen johdolla hallitusneuvotteluja. Kommentoin niiden lopputulosta lähemmin seuraavissa kirjoituksissa – sikäli kuin ne päätyvät lopputulokseen.
Mediassa on luotu kuvaa puheenjohtaja Orpon ja Kokoomuksen kuvitellun ”oikeistosiiven” välisestä ristiriidasta tunnusteluvaiheessa. Tämä ei lainkaan vastaa sisältäpäin saamaani kuvaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän toiminta oli tunnusteluvaiheessa yksimielistä ja kollegiaalista. Laadimme eduskuntaryhmän sisällä yhdessä vastauksia hallitustunnustelijan kysymyksiin, enkä havainnut erimielisyyksiä.
Meidän talouspoliittiset ennakkoehtomme eivät lopultakaan olleet kovin vaativia:
- Halusimme, että julkista taloutta on oikeasti ja rakenteellisesti vahvistettava alkavalla hallituskaudella. Tuleva hallituskausi on valtiovarainministeriön ennusteen mukaan korkeasuhdannetta, eli julkistalous ei vahvistu enää itsestään. Meidän on varauduttava 2020-luvulla alkavaan nopeaan ikäsidonnaisten menojen kasvuun. Halusimme, että hallitus sitoutuu johonkn julkistalouden tällaiseen uraan ja vuoden 2023 alijäämätavoitteeseen.
- Halusimme, että julkistaloutta vahvistetaan eritoten työllisyysastetta nostamalla. Tiedämme, että 75 prosentin työllisyysaste ei toteudu itsestään, ja halusimme että hallitus sitoutuu reformeihin, joilla se saavutetaan.
- Emme halunneet kiristää työnteon verotusta, mutta emme sulkeneet pois muiden verojen korotuksia.
Jos tällaisia vaatimuksia pidetään kovana oikeistolaisuutena, minä taidan olla tosi kova oikeistolainen. Mutta niin pitäisi olla jokaisen järkevän kansalaisen.
Olen innostanut tällä blogisivustolla ihmisiä miettimään Suomen menestystarinan kirjoittamista uudelleen. Aion jatkaa näitä kirjoituksia, miettien Suomelle ratkaisuja ja seuraten kansainvälisen talouden ja politiikan tapahtumia ja keskusteluja sekä uusia kirjoja.
Julkaisen joka toinen lauantai punnitumman ja pidemmän blogikirjoituksen jostain talouden ja yhteiskunnan aiheesta. Laadin lisäksi satunnaisesti lyhyempiä kirjoituksia. Pysy sivustolla mukana ja keskustele kernaasti! Blogin tilaajana saat myös uutiskirjeen, jossa kommentoin ajankohtaisia asioita.
PS. Eduskunnassa äänestettiin ensi töiksi istumajärjestyksestä. Kiistaa on pidetty lapsellisena, mutta istumajärjestykseen sisältyy ehkäpä tiedostamattomiakin poliittisia merkityksiä. Kuten tässäkin kirjoituksessa olen esittänyt, minun on vaikea nähdä, että perussuomalaiset edustaisivat mitään sellaista ”oikeistolaisuutta”, jota itse allekirjoitan. Talousliberalismi on heistä kaukana, ja heidän sosiaalipopulistinen ajattelunsa yhdistää heitä pikemminkin vasemmistoon. Siksi olisin pitänyt mieluummin aiemman istumajärjestyksen. Mutta tuskinpa tämä maailman merkityksellisin asia on. Minut löytää tästedes istuntosalista hienojen edustajiemme Elina Lepomäen ja Kai Mykkäsen välistä.
17 kommenttia artikkeliin Vaalitulos ja hallitustunnustelut
Äänestin Vartiaista jo toisen kerran, joka on osoitus siitä, että olen hänen toimintaansa tyytyväinen.
Pidän hänen liberaalikokoomuslaisesta asenteestaan ja talouspolitiikastaan. Liekö perua naapurimaasta ja ehkä siinä on sopiva hitunen sosialidemokratiaakin.
Hyvä kirjoitus sinänsä. Ihmettelen kuitenkin suuresti, että jos sinuun Juhana Vartiaisen mielestä eduskunnan istumajärjestystä ei olisi tarvinnut muuttaa, niin miksi äänestit sen muutoksen puolesta? Yritätkö nyt tekopyhästi ja järkevän logiikan vastaisesti, pestä kätesi asiasta sillä, että kyllä minä olisin halunnut sen säilyttää, mutta silti minä äänestin toisin? Miksi äänesti toisin jos halusit muuta? Uskoakseni kukaan ei ole sinua äänestänyt eduskuntaan sen takia, että sinulla on hyviä ja kannatettavia mielipiteitä, mutta silti äänestät niitä omia mielipiteitäsi vastaan. Sinut on valittu eduskuntaa tekemään sinun ajatuksen mukaisia ja mielestäsi oikeita päätöksiä. Sinä edustat siellä kansaa ja sinun työsi on kertoa sinun näkemyksesi asioista ja äänestää sen mukaan. Mikäli siellä joku käskee äänestämään tai jopa pakottaa äänestämään vastoin omaa halua, niin sen tahon tai henkilön esiin tuominen ja nimen julkaisu, on läpinäkyvyyden kannalta erittäin suotavaa.
Eihän asia voi mitenkään olla niin, että kansalaisia jotka äänestävät kansanedustajat eduskuntaan, kunnioitetaan ja tarvitaan vain äänestyspäivänä. Samoin kansalaisten äänestyksen ohjaaminen käskyllä tai pakottamalla on erittäin jyrkästi kielletty, sillä se ei ole vastoin demokratiaa. Nyt kysynkin onko demokratia kansalaisille ja kansanedustajalle erilaista?
Totta puhuen olin Ruotsissa teollisuusosapuolten luottoekonomistien (Industrins Ekonomiska Råd) kokouksessa. Se oli sovittu kauan sitten. Joten vältyin nyt kokonaan miettimästä äänestyspäätöstä tässä asiassa.
Minusta on varsin ihmeellistä että mikään suomalainen puolue ei ilmottaudu oikeistolaiseksi. Ymmärrän että tähän sisältyy lyhytaikainen riski, mutta meillä olisi tarvetta myös julkisesti uskaltaa olla oikeistolaisia. Oikeistolaisuudella tarkoitan ensisijaisesti suhdetta talouteen. Toki oikeistolaisuuteen voidaan liittää muitakin arvoja. Vasemmistoliitolla ei ole ongelmaa olla vasemmassa reunassa samaa toivoisin myös oikeistolaisilta voimilta.
Konservatiiviset ja vahvasti kansallismieliset puolueet on aina luettu äärimmäiseen oikeistoon. Eri asia, mitä ne itse itsestään sanovat.
Minusta talous ei ole politiikkaa, vaan resurssien hankkimista kaikelle sille, mitä politiikassa halutaan saada aikaan.
Arvojakin vierastan, kun politiikka on minulle enemmän sitä, että asetetaan yhteisiä tavoitteita ja suunnitellaan, miten ne saavutettaisi ja pystyttäisi myös rahoittamaan.
Ihmisarvot, toisten kunnioittaminen ja vastuu kanssaihmisistä ovat minulle itsestäänselvyyksia
Punnittuja mielipiteitä mahdollisesti oppositiosta on erinomaisen miellyttävä kuulla, viimeisten 4 vuoden aikana on totuttu liikaa turhaan räksyttämiseen. Peukku ylös!
Hienoa!
Asiallinen ja analyyttinen kirjoitus ja näin tavallisellekin tallaajalle ymmärrettävä. Melkein kaikessa olen samaa mieltä. Pitäisköhän palata kokoomuksen äänestäjäksi? Alla olevaa kohtaa en kuitenkaan ymmärtänyt. Tarkoitatko että kun korkeasuhdanne on tasaantumassa vai mikä logiikka lausessa on?
”Tuleva hallituskausi on valtiovarainministeriön ennusteen mukaan korkeasuhdannetta, eli julkistalous ei vahvistu enää itsestään.”
Ennusteen (VM) mukaan koko vaalikausi on korkeasuhdannetta eli BKT:n ennustetaan olevan potentiaalisen BKT:n yläpuolella. Tällainen aika pitää käyttää julkistalouden vahvistamiseen, varsinkin kun meillä on merkittävä kestävyysvaje. Julkistalouden ei siis enää voi odottaa vahvistuvan itsestään resurssien käyttöasteen nousun kautta.
Iso ongelma on kansan tyhmistyminen keskimäärin. Ennen vanhaan sanomalehdet olivat tiedotusvälineitä. Niiden merkitys on romahtamassa. Hömppä se on mikä kannattaa ja täyttää mielet. Silloin on vaikea ylläpitää yleissivistystä, johon muun muassa tällaisen blogin lukeminen kuuluu. Tyhmät äänestävät mieluusti omiaan eli toisia tyhmiä. Mistä kertyy enää riittävästi poliitikkoja, jotka eivät ole tyhmiä??
Hieno kirjoitus. Entisenä hr/työmarkkinajohtajana en pitänyt kaikista Sipilän hallituksen työelämätempuista. Myönnän nyt että vaikka ongelmiakin tuli niin oli hyvä teko.
Työllisyysasteen noston hedelmiin uskotaan kuin Aatu V1 ja V2 raketteihinsa. Sori vaan vertaus. Nykytasokin oli kovan takana. Nyt se on ekspotenttiin vaikeampaa kymmennys kymmenykseltä.
Olin yhtenä puuhamiehenä niissä 90-l työaikakokeiluissa. Nuo Li Andersonin aivoitukset ovat surrealistisia. 666 mallin isä sanoi minulle v 2012 että se sitten loppui , innostus hiipui. Oli aikansa lapsi. Tässä läy niin että sanonta: Pakko on paras konsultti, aukenee punavihreillekin. Hyvää jatkoa. Olen kokoomuslaisena elänyt 70-l yliopistot ja eihän tämä ole vielä mitään!
Norja sulki rajansa tulijoilta muuttamalla lakiaan marraskuussa 2015 niin että rajavartijat eivät enää ottaneet turvapaikkahakemuksia vastaan jos norjaan pyrittiin turvallisen maan kautta joissa norjaan pyrkivät olisivat voineet jättää turvapaikkahakemuksen, kuten ruotsi ja venäjä.
Tuntuu oleva suosittu, mutta väärä oletus että Persujen kannattajat ovat rasisteja, ilmastonmuutoksen kieltäjiä, kreationisteja ym. Mutta kyse onkin siitä, mihin punnuksia nähdään kipeimmin tarvittavan, jotta vaaka kallistuu tasapainoon.
Kuitenkin, mitä kiivaammin kieltäydytään dialogista Persujen kanssa, sitä enemmän vahvistetaan juuri edellämainittuja asioita. Tällä hetkellä tietä viitoitetaan uhkaavasti UK:n (Brexit) ja USA:n (2016 presidentinvaalit) malliin.
Kun viesti siitä, että ”myös Halla-Aho olisi toiminut samoin 2015” ei mene läpi, on mietittävä mikä viestinnässä menee pieleen. Ehkä ylimielinen sävy (en tässä viittaa rationaaliseen Vartiaiseen, vaan käytävään keskusteluun yleisesti)? Ehkä se, että äänenpainot (tai vaikeneminen) ajankohtaisissa asioissa (seksuaalirikollisuus, kunniaväkivalta) eivät vakuuta?
Kun maahanmuuttajavaltaisilla alueilla Persujen kannatus on suuri, asian kuittaminen sillä, että suhtaudutaan äänestystulokseen raukkojen tyhmyytenä, on sitä todellista tyhmyyttä (demokratiassa).
Hallitustunnustelijan katseen pitäisi nähdä rahaverhon läpi. Ilman uutta työtä ja investointeja tuotanto ei kasva eikä uutta hyvää voi jakaa muuten kuin toisilta ottamalla. Investointejakin on kahdenlaisia: 1) korvaus- ja ylläpitoinvestointeja, tai 2) uutta tuotantoa ja kasvua luovia investointeja. Vain jälkimmäiset tuovat uutta jaettavaa, ylläpito vain yrittää säilyttää entisen (hyvässä lykyssä).
Epäilen muuten kovasti Rinteen uskoa siihen, että koulutusinvestoinnit tuovat uutta jaettavaa; sitä ne tuskin tekevät, hyvä jos ne riittävät ylläpitämään suomalaisen työvoiman kyvyt ja taidot kilpailijamaiden tasolla ja pelastavat maan jälkeen jäämiseltä. Välttämättömiä ne ovat silti jo senkin takia.
Opettaminen on raskasta työtä, ja oppiminen voi olla vielä vaativampaa, etenkin nuorille, joiden on ensin opittava perusteet ja sen jälkeen vuorollaan otettava vastuu edelliseltä sukupolvelta ja omaksuttava lisaksi kaikki sen keräämä kokemus ja hiljainen tieto. Kaikki virtaa, ”panta rhei” tiesi jo Herakleitos.
Pelkän sosiaaliturvan tai eläkerahastojen tuottojen varaan ei voi kukaan tukeutua.
Aikanaan työaikoja on lyhennetty kahdeksaan tuntiin ja työpäivien määrää viikossa vähennetty myös viiteen, eikä palkkataso silti laskenut niin miksi lyhentäminen kuuteen tuntiin on sitten muka mahdottomuus? Ja tälläistähän on jo kokeiltu mm. Ruotsissa Volvon tehtaillakin.
Nykyisinkin ihmisillä on luppoaikaa töissä, joten 8 h tuntuu olevan liikaa. 8 h työpäivä sitoo muutenkin ihmisiä liikaa työhön.
Mikään ei tällä hetkellä estä sitä, että yrityksissä sovittaisiin työajan lyhentämisestä. Lin ehdotus toteutuu siis niissä yrityksissä ja niille henkilöille, joissa sen avulla saadaan molemminpuolista hyötyä – eli juuri siellä missä pitääkin. Lin kokeilu on käynnissä. Sen nimi on vapaa markkinatalous.
Median esiin nostama dramatiikka siitä, että kokoomuksen jyrkempi markkinaliberaali siipi olisi tiukalla talouslinjallaan sotkenut Petteri Orpon pääsyn Antti Rinteen hallitukseen ja että Orpo olisi siitä ollut yllättynyt ja pettynyt, kertoo minulle kaksi asiaa:
1) medialle on helppo syöttää dramaattinen huhu poliitikkojen tekemisistä: se menee aina läpi
2) media ei halua oikaista näin julkaisemiaan uutisankkoja: se olisi noloa heille.
Olen kuullut, en muista mistä, että tuo huhu olisi ollut Eero Heinäluoman tokaisu jossain lehdistötilaisuudessa ja siksi se olisi otettu totena, ikään kuin sisäpiirin paljastuksena.