Vuoden 2018 alusta tuli voimaan työttömyysturvan aktiiviporrastus, joka edellyttää täyden työttömyyspäivärahan edellytyksenä pientä työ- tai yrittäjäpanosta tai osallistumista työvoimahallinnon aktivointitoimiin 3 kuukauden tarkastelujakson aikana. Muussa tapauksessa työttömyysturva alenee 4,65 prosentilla eli ikään kuin yksi työttömyyspäivä muuttuisi omavastuupäiväksi. Sen voi taas palauttaa perustasolleen täyttämällä ehdot seuraavan 3 kuukauden aikana. Tämän vastapainoksi työttömyyden alussa olevien omavastuupäivien määrää vähennettiin 7:stä viiteen. Enemmistö työttömistä hyötyy uudistuksesta, jos hyötyä mitataan käteen tulevalla työttömyysturva-tulovirralla. Reformin suunnitellutta kolmikantatyöryhmää johtanut Martti Hetemäki on tuoreessa blogikirjoituksessaan ansiokkaasti käynyt läpi uudistuksen perusteluja. Helsingin Sanomien Paavo Teittinen on myös huolellisesti laaditussa artikkelissaan erinomaisesti valottanut uudistusta ja vertaillut sitä kansainvälisiin esikuviin. Pohjosimaisessa vertailussa uusi suomalainen aktivointimalli on lempeäkätinen.
Aktiivimalli on pieni uudistus, joka kuitenkin suurella todennäköisyydellä hieman alentaa työttömyysastetta pysyvällä tavalla. Vaihtoehtona olisi ollut työttömyysturvan porrastus ajassa ilman ehtoja. Kolmikantakeskusteluissa päädyttiin kuitenkin nyt toteutettuun malliin, jossa siis alenemisen voi välttää osoittamalla aktiivisuutta työnteon tai yrittämisen piirissä.
Ajassa laskeva työttömyysturva – esimerkiksi puolen vuoden tai 12 kuukauden jälkeen alennettu korvaus — on monien taloustieteilijöiden suosittelema vaihtoehto, koska sen ajatellaan voimistavan työttömien työnhakuponnisteluja. Tällaisia tuloksia on johdettu talousteorian malleista ja ne ovat myös saaneet empiiristä vahvistusta. On aika vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysturvan tason ja keston alentaminen lyhentää työttömyysjaksojen pituutta ja näin myös keskimääräistä työttömyysastetta. Kun työttömyysturvaa heikennetään ja lyhennetään, työttömät etsivät intensiivisemmin uutta työpaikkaa ja ottavat vastaan myös sellaisia töitä, joille olisi paremman ja pitkäkestoisemman turvan tapauksessa sanottu ei.
Kysymys työttömyysturvan soveliaasta aikaprofiilista on kuitenkin monimutkainen. Jotkin talousteorian tarkastelut puoltavat tosin myös toisenlaista lähestymistapaa. Jos pitkäaikaistyöttömät ovat täysin luopuneet työnhausta ja heidän työllistymistodennäköisyytensä on lähellä nollaa, voitaisiin hyvinvoinnin näkökulmasta perustella myös ajassa nousevaa tukitasoa. Tällöinhän ei työnteon kannustin enää toimi eikä päättäjällä ole syytä ”kurnuttaa” pitkäaikaistyötöntä heikolla elintasolla. Tietääkseni kuitenkin kaikkialla on päädytty jollain tavalla alenevaan työttömyysturvaan.
Vakuutus ja moral hazard
Työttömyysturvan suunnittelussa onkin aina kysymys tarpeellisen vakuutuksen ja moral hazardin tasapainotuksesta järkevällä tavalla. Työttömyysturva on tarpeellinen vakuutus, koska jokainen kohtaa markkinataloudessa tuloepävarmuutta työttömyyden muodossa. Mutta työttömyysturva ja sosiaaliturva vääristävät myös valintaa työn ja vapaa-ajan välillä ja työn etsinnän ja vapaa-ajan välillä. Sosiaaliturva matalapalkkatyöstä saatavien ansiotulojen sijasta voi johtaa siihen, että työttömyysjaksot pitkittyvät tai jopa siihen, että työttömyystuesta ja toimeentulotuesta tulee pitkäaikainen tai pysyvä elämäntapa. Näistä syistä työttömyysturvalle asetetaan ehtoja ja määräaikoja. Työttömyysturvan taso ja korvausaste voivat olla sitä parempia, mitä nopeammin työtön saadaan takaisin töihin. Tähän perustuu nyt Suomessakin usein kehuttu ”tanskalainen” ajattelutapa. Työttömyysturvan taso on Tanskassa hyvä, mutta työtöntä tuetaan ja työnnetäänkin harjoittelu- ja työpaikkoihin.
Martti Hetemäen kirjoituksessa on käyty läpi uudistuksen yksityiskohtia. Koetan tässä blogauksessani käsitellä uudistuksen poliittista puolta ja siitä syntynyttä kansalaiskeskustelua. Voin samalla koettaa reagoida siihen monipuoliseen palautteeseen, jota olen päättäjänä saanut.
Aktiivimallin ihmiskuva – hallitus ei syytä tai syyllistä
Aktiivimallin kriitikot väittävät, että hallitus ”syyllistää” työttömiä ja pitää heitä ”laiskoina”. Näitä väitteitä ei yleensä dokumentoida, ja vaikeaa se olisikin. Eihän tietenkään kukaan päättäjä koskaan oikeasti ole syyttänyt ketään tai luonnehtinut ketään laiskaksi. Samansukuinen yleinen vastaväite aktiivimallille on että vain pieni osa, muutama prosentti työvoimasta on ”työn vieroksujia” ja muita on ihan turha kannustaa, koska ovat ahkeria muutenkin. Tämän kriitiikin on esittänyt Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio ja moni muukin, ja sen mukaan hallitus pitäisi työttömiä ”laiskoina” ja erilaisina kuin muita ihmisiä.
Työntarjonta- ja aktivointipolitiikka ei lainkaan perustu sellaiselle ajattelulle, että olisi jokin erityinen ”työn vieroksujien” ryhmä tai että työttömät olisivat jotenkin erityisen laiska ihmisryhmä. Työttömien joukon vaihtuvuus on suurta, ja suuri osa väestöstä käy läpi työttömyysjakson.
Aktivointipolitiikka perustuu siihen, että lähes kaikkien ihmisten taloudelliset valinnat riippuvat taloudellisista kannustimista. Ihminen on älykäs ja mukavuudenhaluinen olento, ja kaikki arvostavat omaa vapaa-aikaa. Työttömät ovat ”laiskoja” ihan samassa mielessä kuin me kaikki olemme ”laiskoja”: meillä on oma elämä, arvostamme vapauttamme, olemme järkeviä ihmisiä.
Jokainen voi tehdä itselleen ”laiskuustestin” joka testaa oman vapaa-ajan arvoa. Testikysymys menee näin:
Tulisitko Vartiaisen kotiin kerran viikossa vuoden ajan siivoamaan ja viemään roskat, ilman palkkaa?
Tietenkään et tule, koska aika on arvokkaampaa omassa vapaassa hallinnassa kuin Vartiaiselle annetussa työnjohtovallassa. Olet siis ”laiska”. Mutta, jos jatkokysymys olisi:
Tulisitko Vartiaisen kotiin kerran viikossa vuoden ajan siivoamaan ja viemään roskat, jos saat siitä vuoden lopussa 10 miljoonaa euroa?,
saisin oletettavasti enemmän tarjokkaita, totta kai, ja jopa kolumnisti Yrjö Rautio saattaisi tarttua tilaisuuteen. Ja jossain 10 miljoonan euron palkan ja nollapalkan välillä on sellainen palkkataso, että sinäkin joka tätä luet, saattaisit tarttua tilaisuuteen.
Aktiivimallin avulla yritetään nyt pikkuisen vaikuttaa tähän kynnyspalkkaan, siihen, millaisia työtarjouksia otetaan vastaan, millaisin ehdoin ja millaisen välimatkan päästä – ilman että ketään haukutaan laiskaksi. Lisäksi keikkatyöalustat kehittyvät koko ajan, ja keikkatyökin voi olla tie pysyvämpään työllisyyteen.
Suomalaisten omakuvan kulttuurinen murros?
Aktiivimallin kiivas vastustus kertoo kuitenkin pikku hiljaa tapahtuvasta kulttuurisesta murroksesta. Olemme eläneet jonkinlaisessa yhtenäisessä talkoohenkikulttuurissa, jossa poliittisen keskustelun yhteiseen itsepetokseen on kuulunut ajatus siitä, että me suomalaiset olemme jotenkin erityisen ”kovia tekemään työtä” ja taloudellinen kannustekeskustelu ei koske meitä ollenkaan. Nyt kun työvoimapolitiikkaa aletaan enemmän perustaa taloustieteelliseen ihmiskuvaan, se koetaan uudeksi ja loukkaavaksi. Erityisesti vasemmiston parissa elää jonkinlainen myyttinen käsitys ”jalosta köyhästä”, työttömästä uhrina, joka ei voi lainkaan vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Toisin kuin jopa vasemmistolaiset tutkijat kuvittelevat, kukaan täysjärkinen ei tietenkään väitä, että työttömyys tai työllisyys riippuisi vain yksilön omista valinnoista. Totta kai se riippuu myös sekä markkinatilanteesta että onnesta. Mutta totta kai se riippuu myös yksilön omista valinnoista – siitä, miten aktiivisesti hakee työtä ja mitä on valmis ottamaan vastaan. Eikö tämän pitäisi olla itsestään selvää?
Vasemmiston ristiriitainen suhtautuminen taloudellisiin kannustimiin
Toisaalta lähes jokainen suomalainen, vasemmistopoliitikkoja myöten, osaa kahden kesken kertoa lähipiiristään tapauksia, joissa työtilaisuuksista on kieltäydytty. Samaan aikaan silmiemme edessä näemme, miten maahanmuuttajat valtaavat matalapalkka-alojen tehtäviä niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Tämä ei johdu siitä, tietenkään, että työnantajat syrjisivät kantasuomalaisia, vaan siitä, että suomalaisia on enää vaikeaa saada joihinkin matalapalkkatöihin.
Asenteidemme kaksinaamaisuus tulee esille myös siinä, että epäilemme maahanmuuttajia paljon herkemmin työn ja vapaa-ajan suhdetta sosiaaliturvan avulla optimoiviksi systeemin hyväksikäyttäjäksi. Monet vasemmistopoliitikotkin ovat ainakin kahden kesken valmiita sanomaan, ettei pidä olla maahanmuuton suhteen niin naiivi, että päästää Suomeen maahanmuuttajia käyttämään hyväkseen sosiaaliturvaa. Mutta jos sellainen hyväksikäyttö on mahdollista, voisi ehkä olettaa että joku kantasuomalainenkin sellaiseen turvautuu – eivät kai suomalaiset mitään ahkeruuden herrakansaa ole.
Poliittisella vasemmistolla on kertakaikkisen ristiriitainen suhtautuminen taloudellisiin kannustimiin. Aktiivimallin tapauksessa vasemmisto ajattelee, että on jotenkin eettisesti väärin perustaa politiikkaa työnteon taloudellisiin kannustimiin – että on jotenkin työttömien ”syyllistämistä” sanoa, että kannustimia tarvitaan, kun kerran työttömät jo nyt hakevat henki kurkussa työtä. Toisaalta jokainen vasemmistopoliitikko jonka kanssa olen asiasta jutellut, on kannattanut työttömyysturvan 300 euron suojaosaa, joka säädettiin vuonna 2015. Se siis mahdollistaa 300 euron ansaitsemisen kuukauden aikana ilman että työttömyysetuus pienenee. Järjestelyyn on vasemmiston piirissä oltu laajasti tyytyväisiä, sen uskotaan lisäävän työllisyyttä ja monet vasemmiston kansanedustajat ovat sitä mieltä, että suojaosuutta pitää kasvattaa. Mutta suojaosuus perustuu täsmälleen samaan ajattelutapaan kuin aktiivimalli – siihen, että taloudellinen kannustin auttaa työllistymään. Jos aktiivimalli ”syyllistää” kuten vasemmisto ajattelee, suojaosa ”syyllistää” täsmälleen samalla tavalla: työllisyyden uskotaan lisääntyvän kun se tulee taloudellisesti kannattavammaksi.
Kannustinongelma ei poistu keskuudestamme niin kauan kuin sosiaaliturvaa on olemassa
Kannustinajattelu törmää siis suomalaiseen talkooromantiikkaan. Tällaisten romanttis-nationalististen asenteiden vuoksi hallituksenkin on selvästi ollut vaikeaa puolustaa aktiivimallia. Sitä täytyy kuitenkin uskaltaa puolustaa, koska kysymys työn kannustimista ja hyvinvointivaltion rahoituksesta ei ole millään muotoa häviämässä poliittiselta agendaltamme. Päin vastoin, ikääntyvässä Suomessa se tulee olemaan vuosi vuodelta entistäkin ajankohtaisempi. Eikä pidä yhtään hävetä sellaista viestiä, että koetamme vaikuttaa kaikkien käyttäytymiseen, työllisyyttä ja ahkerointia lisäävästi. Juha Sipilän hallituksen ohjelma alkaa upealla lauseella, joka luonnehtii sitä, minne haluamme olla matkalla:
”Suomessa on eettisesti kestävä tasapaino yksilön velvoitteiden ja yhteiskunnan vastuiden välillä”
Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää sitä, että yksilön ja julkistalouden velvoitteet ovat tasapainossa. Työnteko ei silloin voi olla vapaaehtoista eikä työttömyys voi tarkoittaa oikeutta elää ikuisesti tulonsiirroilla. Työtä on haettava ja tehtävä, vaikka se epämukavaa olisikin. Aktiivimallipolitiikan viesti työttömälle ei ole ”sinä olet laiska”. Aktiivimallipolitiikan viesti työttömälle on:
”Sinä olet tärkeä ja sinunkin panostasi tarvitaan”.
Laadukkaampaan työvoimapolitiikkaan
Toinen ja perustellumpi kritiikin kohde on siinä, että työvoimahallinnon voimavarat ovat riittämättömiä huolehtimaan työtilaisuuksien tarjonnasta ja tukialeneman peruuttavista aktivointitoimista. Tähän työvoimapolitiikan resurssipuutteeseen näyttää nyt koko kansakunta liikuttavan yksimielisesti yhtäkkiä havahtuneen, ja hyvä niin. Työvoimapolitiikan voimavarat ovatkin muihin Pohjoismaihin verrattuna niukat. Työvoimahallinnon on vaikea suoriutua tehtävistään ja siihen kohdistuu ylimitoitettuja odotuksia. Valiokuntakäsittelyissä olen oppinut, että monet työvoimahallinnon virkamiehet ovat niukkojen resurssien ahdongossa väsyneitä ja turhautuneita. Työvoimahallinnon toimiin ollaan sen ”asiakkaiden” eli työttömien parissa laajalti tyytymättömiä, ja niistä on tehty valituksia.
Työttömien määräaikaishaastattelut ovat kuitenkin ajantasaistaneet työttömien rekisteriä, josta on poistunut sinne oikeasti kuulumattomia ihmisiä – työllisiä, ulkomailla asuvia, ilmeisesti jopa kuolleita. Lisäksi kansalaispalautteesta ja valiokuntakuulemisesta voi päätellä, että työttömyysturvan varassa elää joukko ihmisiä, joiden työkyky on kehno ja jotka kuuluisivat kuntouttavaan toimintaan. On kerrassaan hyödyllistä, jos aktiivimalli vielä kirittää työvoimahallinnon järkeistämään toimintojaan ja saattamaan kuntoutuksen piiriin tai välityömarkkinoille sellaiset työttömät, joiden työllistymistodennäköisyys on lähellä nollaa.
Työvoimahallinnon kehittäminen on pitkäaikainen ponnistus, ja se voi vaatia lisää budjettivoimavaroja. Harva voimavarojen lisäämisestä innostunut poliitikko on kuitenkaan viitsinyt kertoa mistä julkisista menoista hän olisi valmis tinkimään (minä osaisin kyllä kertoa!). Eikä kenenkään pidä kuvitella, että virkailijoiden lisääminen on automaattisesti toimiva työllisyyttä lisäävä lääke. Työvoimapolitiikka on siirtymässä maakuntien vastuulle, eikä kukaan oikein tässä vaiheessa tiedä, miten hyvin se tulee toimimaan. Maakunnilla ei valitettavasti ilmeisesti ole kunnon kannusteita työttömyyden alentamiseen, koska ne saavat valtiovallalta sitä enemmän varoja, mitä korkeampi maakunnan työttömyys on.
Kansalaispalautteesta
Aktiivimalli on poikinut meille kansanedustajille suuren määrän kansalaispalautetta. Itselleni on tullut sekä kehuja että haukkuja. Osa kielteisestä palautteesta on koordinoitua ja kampanjanomaista ja luonteeltaan sellaista, ettei lainkaan ihmetytä, ettei sen lähettäjä ole onnistunut työllistymään. Mutta murheellista on lukea sellaisten ihmisten kirjeitä, joilla on monenlaisia työntekoa vaikeuttavia terveysongelmia ja joiden voi olla vaikeaa löytää edes keikkatyötä.
Toinen murheellinen piirre on siinä, miten moni syrjäseutujen työtön kertoo että voisi jopa muuttaa kasvukeskukseen töihin, mutta oman omakotitalon arvo on laskenut niin alas, ettei ole varaa vaihtaa asuntoa. Kasvukeskuksissa on kallista asua, ja syrjäseudun arvottomaksi muuttuva omakotitalo tarjoaa sentään asunnon käyttöarvon vaikkei vaihtoarvoa juuri ole. Tällaisia murheellisia kohtaloita on selvästikin paljon ja olen niitä apein mielin lukenut. Tällaiset kotitaloudet maksavat hintaa menneistä politiikkavirheistä — siitä, että on haluttu kynsin hampain pitää ”koko maa asuttuna” ja että verolait ovat kannustaneet sijoittamaan koko elinkaaren varallisuus nimenomaan omaan taloon tai asuntoon.
Työttömyysturvan lisäpäivät eli ”työttömyyseläkeputki”
Oma tyytymätön ryhmänsä ovat ns. ”työttömyyseläkeputkessa” eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäivillä olevat. Heitä on Kelan tilastojen mukaan noin 13 000. Järjestely tarkoittaa sitä, että 59-61 vuotta täyttänyt työtön, jolla on jo takanaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan 500 päivää, saa ansiosidonnaiselle turvalleen jatkoa aina vanhuuseläkkeen alkamiseen asti. Se on käytännössä merkinnyt 57-60 vuoden eläkeikää. Työttömyyseläkeputki on ollut suomalaisen työvoimapolitiikan epäonnistuneimpia ja surkeimpia järjestelyjä. Se on luonut käytännössä varhaisen eläköitymisen kanavan, jota on hiljaisessa yhteisymmärryksessä käytetty työpaikoilla. Se on ollut työnantajalle kätevä veruke ikääntyneen työntekijään irtisanomiseen, jota irtisanomisen kohteella ei välttämättä ole edes ollut syytä vastustaa. Työttömyyseläkeputkessa olevat ovat periaatteessa hekin olleet samalla tavalla velvoitettuja ottamaan uutta työtä vastaan kuin kaikki muutkin työttömät, mutta käytännössä heitä on ilmeisesti pidetty varhaiseläkeläisinä, joiden on etupäässä annettu olla rauhassa. Ainakin tähän viittaavat keskusteluni työvoimahallinnon kanssa sekä niiden tutkijoiden kanssa, jotka ovat asiaan jossain määrin perehtyneet. Aktiivimalli koskee myös tällaisia seniorityöttömiä, joista monet kokevat nyt itsensä petetyiksi. On tuiki tarpeellista, että ”putken” houkuttelevuutta vähennetään, mutta nyt putkessa olevat ovat kiistämättä väliinputoajia.
Kansanedustajien sopeutumiseläke ja sopeutumisraha
Kansalaispalautteessa ilmenee myös katkeruutta kansanedustajien eläke-etuja, sopeutumiseläkettä ja sen vuonna 2011 korvannutta selvästi niukempaa sopeutumisrahaa kohtaan. Tässä olen samaa mieltä monien kansalaisten kanssa: jos päättäjinä olemme sitä mieltä, että kansalaisten on aktiivisesti oltava työmarkkinoiden käytettävissä kun työ menee alta, ei kansanedustajan työ voi olla poikkeus. Minusta sopeutumisrahat pitäisi poistaa. Katkeruutta näyttää kohdistuvan myös aiemman lainsäädännön aikana myönnettyihin, edullisempiin sopeutumiseläkkeisiin. Kerran jo myönettyjen etuuksien poistamisella on Suomessa vanhastaan ollut korkeampi kynnys.
Kausityöläiset
Oma työttömien kategoria, joka antaa kuulua itsestään, ovat kausityöntekijät ja epäsäännöllisesti työtä tekevät – esimerkiksi teatteritaiteilijat tai urheiluvalmentajat -, jotka ovat ”tottuneet” paikkaamaan tulokuoppiaan työttömyysturvalla ja suunnittelevat yhdessä työnantajan kanssa elämäänsä sen varaan. Tiukkaan ottaen tällainen työttömyysturvan suunnitelmallinen käyttö on väärinkäyttöä. Työttömyysturvan tarkoitus ei ole toimia pysyvänä ja toistuvana tulojen lähteenä. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen pitäisi miettiä uudelta pohjalta tällaistenkin elinkeinojen asemaa.
Miten tästä eteenpäin?
Moni työtön selvästikin kokee, että on vaikeaa saada työtä tai edes keikkatyötä. Siksi lähivuosien uudistustyössä tulee edelleen pyrkiä yritysten työllistämiskynnyksen alentamiseen. Työehtosopimusten tiukasta yleissitovuudesta on syytä luopua, ja huolehtia palkansaajien vähimmäiseduista muilla tavoin. Lisäksi yksilöperusteista irtisanomiskynnystä voisi olla viisasta alentaa ja täydentää heikentynyttä irtisanomissuojaa jonkinlaisella irtisanomissakolla, kuten Nobel-palkittu ekonomisti Jean Tirole tuoreessa kirjassaan esittää. Työvoimapalvelujen resursseja on lisättävä, ja olisi sallittava harjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja nykyistä joustavammin työehdoin. Kaikki tällaiset reformit helpottaisivat työttömien mahdollisuutta työllistyä pysyvästi tai keikkatyöhön. Lisäksi vireillä oleva tulorekisteri toivottavasti helpottaa tiedon saamista siitä, miten työkeikan vastaanottaminen vaikuttaa omaan tulotasoon. Kaiken tämän on oltava hallituksen ja seuraavien hallitusten reformiagendalla.
47 kommenttia artikkeliin Aktiivimallin politiikasta ja ihmiskuvasta
Mielenkiintoinen kommentti, kiitos tästä. Ilmeisesti tulkintani on kutkutellut suunnalla jos toisellakin. Tiedoksi: en ole ”vasemmistolainen tutkija”, kriittinen kylläkin.
SUOMI KUNTOON YKSINKERTAISESTI
Ainut mahdollisuus korjata asiat on muuttaa koko työnantaminen ja sosiaaliturva uudenlaiseksi. Palkanmaksu pitää muuttaa kerralla työnantajalle kokonaispalkaksi. Jokaiselle kansalaiselle tulee perustaa pikaisesti verotili. Kaikki palkanmaksu ohjataan tämän jälkeen kokonaissummina jokaisen verotilille. Yhteiskunta hoitaa pidätykset yhteiskunnan maksuihin suoraan tältä tililtä. Ensimmäinen työllistämisen vaikeus on heti poistettu, eli palkan maksu helpottuu. Toinen suuri helpotus on, että ihminen voi laskuttaa tälle verotilille vaikka 20 eri työnantajalta ja työnantaja voi olla vaikka kauppa-apua tarvitseva mummu. Pimeää työtä pelkäävillekin on helpotus, kun yhteiskunta näkee kaikki rahavirrat, kaikille muille tileille työsuoritusten maksaminen on kielletty. Kolmas suuri etu on työn kokonaiskustannusten selkiäminen ihmisille, palkka on oikeasti muuta kuin käteen jäävä 100 euroa.
Tälle samaiselle tilille maksetaan myös ns. perustulo. Jokaiselle suomalaiselle aikuiselle maksetaan perustuloa esim. 700 euroa kuussa. Tämä seitsemänsataa on tilin käsittelyssä maksettua palkkaa. Se ei leikkaannu, vaikka ihminen tekee töitä ja saa lisää rahaa tililleen. Yksinkertainen systeemi motivoi tekemään työtä ja etsimään sitä aktiivisesti ilman komentelua. Samalla, kun aloitetaan maksamaan perustuloa, muuttuu myös työttömyysturva. Siirtymäajan jälkeen ihmiset valitsevat itse, kuinka suuren osan pidätyttävät työttömyysvakuutukseen. Voit valita, onko turvasi 3-16 kuukautta ja sinulta pidätetään tililtäsi maksu valitsemasi rastin mukaisesti ja saat sitten sen mukaisen turvan.
Yhteiskunnan maksaman perustulon avulla voidaan muuttaa myös verotus tasa-arvoiseksi. Kaikista tilille tulevista rahoista pidätetään 33 % veroa. Verojen tasauksen hoitaa yhteiskunnan perustulon osuus, joka säädetään hiljalleen sopivaksi. Tämän jälkeen meillä on yksi veroprosentti ja se koskee kaikkia tuloja.
Perustulo lakkauttaa asumistuet ja kaikki muutkin tuet mitä ihmisille maksetaan, kohtuullisella viiveellä. Vanhoista rahanjakajista ja sosiaalietuuksien laskijoista jää moni ilman työtä. Heille maksetaan perustulona vanhaan palkkaan verrattavaa vastaavat ansiot 2 vuotta.
Tämän yksinkertaisen uudistuksen jälkeen suomalainen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on kokenut uuden nousun. Kaikilla on samat ehdot! Menestymisesi riippuu itsestäsi ja kukaan ei voi ruikuttaa veroistakaan, kun se on aina sama. Työnantajat eivät voi rutista palkan maksun vaikeudesta, kun se on helppoa ja he voivat täysillä keskittyä uuden työn etsimiseen yritykselleen. Vielä, kun lisäämme aavistuksen aavistuksen joustavuutta säännöstöihin saa pohjolan kansa maansa ennen näkemättömään vauhtiin.
Ihmisiä motivoidaan hyviä mahdollisuuksia antamalle, eikä joka viikko ehtoja muuttamalla ja kiristämällä. Verotilin kautta voimme palkita myös opiskelijoita kätevästi, jos saat opintoviikkoja runsaasti, nousee perustilille tuleva osuus saavutusten mukaisesti ja voit keskittyä paremmin opiskeluun.
Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, kun valtion robotti hoitaa pidätykset ja jakamisen annettujen asetusten mukaisesti. Tarvitsemme yksinkertaisen kertarysäyksen, emmekä kymmeniä vuosia jatkuvaa näpertelyä ja jatkuvaa riitelyä saavutetuista eduista. Edut pitää kaikkien ansaita joka ikinen päivä!
Mika Lampinen
Yksinkertainen yrittäjä
Erinomainen ehdotus!
Varmasti työllistyisi enemmän ihmisiä, kuin nykyisellä näpertelyllä.
Toivon mukaan Sipilä, Orpo ja Vartiainen ottavat opiksi Yrittäjä Lampisen ehdotuksesta.
Mukava lukea järkeviä ehdotuksia, Kiitos!
Kunpa päättäjien tietoon ja tajuntaan nostettaisiin myös suurin epäkohta keikkatyön vastaanottamisessa ja tekemisessä. Eli se, ettei lyhyenkin työpätkän tekeminen suistaisi ihmistä taloudelliseen ahdinkoon eli odottamaan tukea kunnes palkkatiedot voi liittää hakemukseen. Kuka pienituloinen uskaltaa tehdä pätkätyötä, jos sen kustannuksella joutuu elämään tuetta ja kenties palkattakin viikkoja. Ovatko aktiivimallin puolustajat miettineet tätä valtavaa ongelmaa lainkaan?!?
Jos työtön menee Juhanalle siivoamaan kerran viikossa siivoojan palkalla (n. 10€/h) ja siivous vie, sanotaan, 2h se on 20€ viikossa ja siis n. 80€ kuukaudessa.
TE-keskus luultavasti katsoo henkilön ryhtyneen siivousalan yrittäjäksi ja henkilö menettää työttömyysturvansa. Henkilö saa siis työttömyyspäivärahan sijaan 80€/kk.
Työttömille ei avoimia työpaikkoja tarpeeksi ole.
Aktiivimallihan on syntynyt, kun työttömyysturvaa oli tarkoitus leikata roimasti, vastoin hallituksen aiempia lupauksia. ”Lievennykseksi” keksittiin, että leikkauksen välttäminen onnistuu suorittamalla tehtäviä, jotka suuressa osassa maata ovat mahdottomia.
Miten työnantajajärjestöt on sitoutettu siihen, että työtön pääsee helposti 3 kuukauden aikana 18 tunnin työsuhteeseen? Siis työsuhteeseen, josta tehdään työsopimus, maksetaan palkan sivukulut ja vähintään 6,91 euron tuntipalkka. Otaksun, että Vartiaisille ei ehdot täyttävällä työsopimuksella ”pääse” työtön maisteri siivoamaan.
Seuraavaksi varmaan kehotat perustamaan yrityksen 240 euron yritystulojen saamiseksi. Tuon startupin pitäisi kuitenkin jo neljässä kuukaudessa (?) olla hyvin kannattava, koska sen jälkeen työttömyysturva loppuu ja nälkä tulee. Syynä se, että työtön maisteri on nyt päätoimisesti yrittäjä.
Tarina päättyy onnellisesti: työtön maisteri siivoaa Vartiaisella niin hyvin ja nöyrästi, että Vartiainen suosittelee työttömän maisterin siivousfirmaa myös Häkämiehelle, Orvolle, Mykkäselle ja Kiviselle. Työtön maisteri raataa lopulta 50-tuntisia viikkoja päästäkseen toimeentulotuen suuruiseen tienestiin. Win win!
Miksiköhän nuo avoinna olevat työpaikat eivät täyty, vaikka näitä työttömiä on runsaasti. Onkohan vaan tunnustettava se, että läheskään kaikki työ ei kelpaa läheskään kaikille. Hatun nosto Vartiaiselle, joka uskaltaa astua kansanjoukon eteen puhumaan asiaa.
Arvostelusi vasemmiston ristiriitaisesta suhtautumista kannustinvaikutuksiin ontuu. Kysehän on siitä, että aktiivimallin myötä jälleen kerran nähtiin hyväksi ja oikeudenmukaiseksi toteuttaa kannustimet niin, että köyhiltä otetaan rahaa pois. Suojaosan korottaminen on positiivinen kannustin, eli sillä pyrittiin antamaan köyhemmille lisää.
Tiedän kyllä, että vanhakantaisessa talousteoriassa positiivinen ja negatiivinen kannustin ovat ihan sama asia. Käytännössä täällä ihmisten maailmassa näin ei ole, ja siksi on täydellisen ymmärrettävää ja loogista, että yleisesti ottaen köyhien puolella olevat kritisoivat aktiivimallia.
Uskon vahvasti, että nykyisessä kritiikissä ei myöskään ole kyse yksinomaan aktiivimallista, vaan tyytymättömyydestä jo pitkään jatkuneeseen politiikkaan, jossa puhutaan ”kannustimista” kun rikkaille jaetaan porkkanaa ja köyhille keppiä, ja jossa köyhät joutuivat ensin maksamaan pankkien uhkapelin laskut vyönkiristyspolitiikkana, ja nyt talouskasvun ehkä alkaessa kiristyksiä puuhataan vain lisää ”vastuulliseen” talouspolitiikkaan vedoten.
Uskon, että etenkin nuoremmassa polvessa on kasvamassa ihan maailmanlaajuisesti ymmärrys siitä, että nykyinen talousjärjestelmämme on sekä fysikaalisesti että eettisesti kestämättömällä pohjalla, ja että tarvitaan reilu uudistus kohti reilumpaa järjestelmää. Tämä ymmärrys ei tosin mitenkään välttämättä suotaudu joko lainkaan tai ainakaan kovinkaan helposti tai nopeasti työuransa loppupuolella olevien, hyvinvoivien valkoihoisten miesten piireihin.
Hei, avaan tässä vähän twitter-kommenttejani blogiisi. Musta jonkinlainen aktiivimalli on konseptina ihan hyvä jos siitä on työttömille oikeasti hyötyä työpaikan löytämisessä. Suomeen kaavaillussa mallissa on kuitenkin pahoja vikoja jotka vesittävät sen toimivuutta. Alueellisesta eriarvoisuudesta ja mutkikkaan säännöstön aiheuttamasta tukien viivästymisen tai menettämisen riskeistä on jo kirjoitettu paljon joten en puutu niihin. Nostan sen sijaan esiin muutamia muita dysfunktionaalisia piirteitä.
1) One size fits all
Koska meiltä puuttuu esim. Tanskan te-infra, työttömiä ei voida kohdata riittävässä määrin yksilöinä. Malli jossa te-resursseja on runsaasti, toiminta on kuntien vastuulla ja te-virkailijat toimivat työttömien sparraajina ja kumppaneina työn etsinnässä, kuulostaa hyvältä ja toimivalta. Aliresurssoitu, maakuntavetoinen malli jota meille rakennetaan ei tähän pysty. Te-henkilöstöstä tulee lähinnä ”kyyliä” jotka valvovat lain velvoitteiden täyttymistä ja langettavat rangaistuksia. Tämä on turhauttavaa sekä työttömille että virkailijoille. Koska yksilöllinen ja asiantunteva tuki (porkkana) puuttuu, mallin koko teho perustuu säädettyihin sanktioihin eli kaikille samalla tavalla viuhuvaan keppiin. Työttömien toisistaan poikkeavista tilanteista ja kyvykkyyksistä johtuen tämä on ainakin tehotonta, potentiaalisesti myös haitallista kuten seuraavassa kohdassa yritän tuoda esiin.
2) Mallilla voidaan ehkä lyhentää pienituloisten työttömien työttömyyden kestoa ja luoda vastavoima kannustinloukuille. Pienipalkkaisesta työstä työttömäksi jäänyt saattaa tottua olotilaansa jos työ ei ollut erityisen inspiroivaa koska ansiosidonnainen, asumistuki ym kuitenkin säilyttävät vuokralla asuvan elintason suht hyvänä. Tätä houkutusta aktiivimallin velvoitteet ja sanktiot pienentävät. Pitkäaikaistyöttömiin sanktioilla taas tuskin on työllistävää vaikutusta vaan he saattavat vain turhautua ja siirtyä toimeentulopuolen asiakkaiksi joita sanktiot eivät koske. On myöskin kyseenalaista, mitä hyötyä mallista on koulutetulle, keski-tai hyvätuloiselle äskettäin työttömäksi jääneelle. Tällaisille työttömille työttömyyskorvauksella eläminen tarkoittaa merkittävää tulojen romahdusta jota kovinkaan monen talous ei kestä asuntolainojen ym. takia. Heitä ei taatusti kiinnosta pitkäaikainen lorvailu työttömyyskorvauksen varassa. Heitä kiinnostaa löytää osaamistaan ja koulutustaan vastaava uusi työ mahdollisimman pian. Sellaisen löytäminen vie aikansa, meidän työmarkkinoillamme on aika yleistä että korkeasti koulutetuilla siihen voi mennä vuosi, puolitoista vaikka kuinka aktiivisesti hakisi. Mulle on hyvin epäselvää, miten aktiivimalli heitä hyödyttää. Ei näitä työnhakijoita tarvitse ”aktivoida”. Mallin epämukavuustekijät ja sanktiot voivat ehkä vähän nopeuttaa uuden työsuhteen syntyä, mutta silloin luultavasti heikompitasoisen. Tämä on sekä tehokkuus- että hyvinvointitappio ja myös julkisen talouden kannalta epäedullista. Tällaiset työttömät kaipaavatkin lähinnä ”työrauhaa” työpaikan etsinnässä eikä mitättömiä ”hätätyökeikkoja” tai tarpeettomia koulutuksia. Kaikki tällainen oheistoiminta vain vie aikaa ja energiaa itse työnhaulta.
3) Oma lukunsa ovat iäkkäät työntekijät. Suomessa ei ole Ruotsin tavoin ”first in last out” sääntöä. Täällä ei iäkkään ja pitkäaikaisen työntekijän irtisanominen ole myöskään äärimmäisen kallista kuten useimmissa Keski-ja Etelä- Euroopan maissa. Iäkkään, eläkeikää lähestyvän työntekijän kannalta on elintärkeää että häntä ei irtisanota koska uudelleen työllistyminen on harvinaista, meillä sekä muualla. Suomessa kuitenkin YTn koittaessa irtisanomiset yleensä aloitetaan iäkkäämmästä päästä koska niin voidaan helposti tehdä. Meillä on toisaalta ns. eläkeputki joka kompensoi iäkkään työntekijän irtisanomisen helppoutta ja realistisen uudelleen työllistymisen mahdollisuuden puuttuessa, silloittaa pitkän työuran tehneen ja paljon veroja maksaneen työntekijän tien eläköitymiseen ilman elintason ja eläkekertymän oleellista heikentymistä. On selvää että näitä ”putkilaisia” aktiivimalli käytännössä ainoastaan rankaisee. Ei heitä kukaan edelleenkään palkkaa. Se voi hieman vähentää työntekijän halukkuutta hakeutua itse ”putkeen”. Mutta ikävä kyllä en usko että se, taikka koko eläkeputken poistaminen, nykyisillä pelisäännöillä millään lailla muuttaa työnantajan käyttäytymistä YT-tilanteessa muuten kuin ehkä aiheuttamalla hieman enemmän huonoa omaatuntoa, joka kuitenkin menee nopeasti ohi.
Yksi keskeisiä ongelmia on ettei työtön voi opiskella tutkintoon johtavaa koulutusta. Ei edes siinä tapauksessa kun se olisi perusteltua vanhentuneen tutkinnon ja työkokemuksen tueksi.
Ymmärrän kyllä ettei haluta riittämättömältä opintolainalta lisää jakajia, mutta miten on perusteltua että ikääntyvä pitkäaikaistyötön pidetään mielummin työttömyysreservinä kun kohennettaisiin osaamista? Jos malli olisi aidosti työnhakijaa tukeva, myös koulutukseen liittyvät seikat olisi huomioitu aivan kuten Tanskassa.
Mallin merkitys on lähinnä pakottaa työttömät tekemään tukiaan vastaan työtehtäviä joita he muuten eivät huonon palkkauksen ja työehtojen vuoksi tekisi.
Toiseksi pidetään tietoisesti työttömyys tietyllä tasolla jotteivat palkat nousisi liikaa. Kolmanneksi saadaan kaunis tilasto johon voidaan kirjata 72% työllisyys niiden henkilöiden ansiosta jotka saavat täydet tuet.
Neljänneksi halutaan vähentää työttömyyteen varattuja varoja joka onnistuukin nyt 4,65% vähentävän sanktion ansiosta.
Jos seuraava hallitus haluaa parantaa työttömien tilannetta näyttää se tilastollisesti helkkarin huonolta mikäli automaattisesti alentavista sanktioista luovutaan. Tämähän on tämän hallituksen nerokkain keksintö, jatkuva ansaita-automaatti joka tilastoituu kauniiksi luvuiksi.
Tämä VATT-tutkimuksen lyhennelmä kannattaa lukaista kokonaan, eikä tuijottaa vain yhtä graafia.
Vanhin osa tutkimusaineistosta on jo tosiaan vuodelta 2000.
http://vatt.fi/vatt-policy-brief
Oma lainaukseni tässä:
”Työllistyminen lisääntyy selvästi päivärahakauden lopussa…
… mutta sen vaikutus työttömyyden kustannuksiin on vähäinen
Valtaosa ansioturvan saajista työllistyy varsin nopeasti, joten työllistymispiikki etuuskauden lopussa koskee vain pientä osaa työttömistä. Ainoastaan seitsemän prosenttia työttömyysjaksoista oli enää meneillään kahdeksan viimeisen etuusviikon aikana ja 1,3 prosenttia työttömyysjaksoista päättyi näiden viikkojen aikana.”
Jos ihmisiä kohdellaan rikollisina, saadaan rikollisia. Jos ihmisiä kohdellaan taloustieteellisen ihmiskuvan mukaisesti, saadaan taloustieteellisen ihmiskuvan mukaisia ihmisiä. Siis ihmisiä, jotka hyvällä omatunnolla reagoivat vain ja ainoastaan taloudellisiin kannustimiin.
Olen ilmeisesti vanhakantaisen talkookulttuurin kasvatti, koska minulle työelämään osallistuminen on yksi osa hyvän kansalaisen ihannetta. Siksi myös nyt työttömänä etsin jatkuvasti aktiivisesti töitä. Kun poliitikko sanoo, että olen aktivoinnin tarpeessa, tulee hän samalla loukanneeksi minua. Hän ei loukkaa siten, että hän suoraan arvottaisi eri elämäntapoja tai ihmisryhmiä vaan siten, että rivien välissä hän antaa ymmärtää etten eläisi omien ihanteideni mukaisesti.
Jos yhteiskunta kohtelee minua ikäänkuin minulla ei olisi yllämainittuja ihanteita, alentaa se samalla myös kynnystä luopua niistä, passivoitua ilman sen suurempia tunnontuskia.
”On kyseenalaista motivoida pitkäaikaistyöttömiä osallistumispakon ja yksityisyydestä tinkimisen avulla” kirjoittavat Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professorit Helsingin Sanomissa jo viime vuoden maaliskuussa kun keskustelussa oli osallisuustulo. (lähde: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005122721.html)
He jatkavat näin:
”Osallistumisen edut tiedetään, mutta osallistumispakko voi loukata perusoikeuksia tai olla kansalaisten tasavertaisen kohtelun vastaista. Jos oikeus perustoimeentuloon on ansaittava luopumalla itsemääräämisoikeudesta, osallistumistulosta tulee köyhien alistamisen ja kontrollin väline. Vapaaehtoistoimintakin muuttuu itsensä irvikuvaksi.”
”Osallistumistuloon liittyvä julkinen kontrolli ja raportointivelvollisuus ulottuisivat asioihin, jotka kuuluvat muilla kansalaisilla yksityisyyden piiriin. Osallistumistuloa saavien pitäisi raportoida toimeentulon leikkaamisen uhalla viranomaisille esimerkiksi siitä, mikä järjestö tai kansalaisopiston kurssi heitä kiinnostaa. Tämä valjastaisi sosiaalityöntekijät alan etiikan vastaiseen asiakkaiden kontrollointiin.”
ja työnhakijan kohtelemisesta he tutkimustiedolla perustellen sanovat näin:
”Osallistumisen kynnys olisi syytä pitää matalana ja itsetuntoa kolhivien kokemusten riski pienenä. Yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan hakeutumisen on oltava mahdollisimman vähän ulkoa ohjattua. Itsekunnioituksen kannalta on tärkeää, että toiminnasta saa edes symbolisen rahallisen korvauksen.”
”Osallisuutta ja osallistumista pitäisi rakentaa kunnioittavalla asenteella. Yhteisöllinen toiminta tarjoaa suuria mahdollisuuksia, ja myös työttömillä on – omista lähtökohdistaan – sille paljon annettavaa. Rangaistuksilla uhkaamisen sijaan olisi ratkaistava, miten osallistumisen esteitä poistetaan.”
Herääkin kysymys voisivatko tällaiset tutkimukset päätyä työministerin pöydälle päätöksenteon avuksi? Ymmärrän, että tilanne on vaikea, mutta tutkittua tietoa on aiheesta olemassa. Käytettäisiinkö sitä?
Taloussanomat kirjoittaa (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005511334.html) nykyisen työllisyyspolitiikkamme olemuksesta näin:
”Olen seurannut lähipiirin nuorten aikuisten työnhakua. Jatkuvasti pitää täydentää tietoja, lähettää dokumentteja ja ilmoitella kaikenlaista, ja kotiin tulee karenssilla uhkailevia kirjeitä, kertoo Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Sirpa Syvänen”.
”Nykyinen toiminta on kauhean käskyttävää ja kielteistä. Sellaisen pitää loppua, että et saa tulla tänne, me soitamme sinulle milloin tahansa, ja jos et pysty kaupan kassalla tai lasta hoitaessasi vastaamaan, sinulle paukahtaa karenssi.”
”Syväsen ratkaisu olisi räätälöinti ja asiakaslähtöinen palvelukulttuuri. Kunkin työnhakijan tilanne pitäisi käsitellä yksilöllisesti.”
Taloussanomien jutusta myös tämä lainaus:
”Turun yliopiston työelämätutkija Hanna Ylöstalo sanoo, että suomalaisessa työvoimapolitiikassa on ollut pitkään voimassa ”moralisoiva eetos”.”
Eli Juhana Vartiaisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että muutosta tarvitaan. Kysymys on vain siitä mihin suuntaan.
Entä onko nykyisen, edellisen tai sitä edellisen hallituskauden aikana tehty yhtään tutkimusta:
– työvoimapalveluiden laadusta sekä siitä miten te-toimistojen virkailijat kohtelevat työnhakijoita henkilökohtaisella tasolla? (kääntäen: miksi asiakaslähtöisyys ei toimi työvoimapalveluissa, kun se vaikkapa verovirastossa tai terveydenhoidossa toimii niin hyvin.)
– te-toimistojen alihankkimien työllisyyttä edistävien kurssien laadusta ja sisällöstä? (joita pilipalikursseiksikin kutsutaan – joihin kuitenkin syydetään valtavat määrät verorahoja). Voisiko nämä rahat kohdistaa tuottavammin? Voisiko kurssien laatu- ja sisältövaatimukset olla julkisia ja kaikkien luettavissa?
Tieto auttaisi meitä kaikkia, näin uskon. Tutkitaan ennen hutkimista.
Kiitos edustaja Vartiaiselle pitkästä perustellusta kirjoituksesta.
Björn Wahlrooskin näyttäisi puoltavan perustuloa ja perustelevan sen varsin selkeästi vajaassa kahdessa minuutissa näin: https://www.youtube.com/watch?v=hiMyZqbhmlc
Voisimmeko edes noista perusteluista olla samaa mieltä ja ottaa videossa mainitut asiat lähtökohtaisesti huomioon uutta suunnitellessa?
Entäpä sitten ns. tarveperusteinen perustulo: https://pienetpuutteet.wordpress.com/2018/01/13/tarveperusteinen-perustulo/
Missä määrin hyväksyisimme tällaisen:
”Teemme toimeentulotuesta sen perustulon, joksi se jo mielletään. Yhdistämme eri etuudet helposti ymmärrettävään muotoon. Etuuksien yhdistäminen vähentää kustannuksia ja yksinkertaistaa perusturvajärjestelmää.”
Suunta on mielestäni oikea. Mallia voi vielä varmasti hioa, jos se joiltain osin toimivasta rakenteesta vielä uupuu. Voisimme mielestäni vain jo lopettaa sen toistamisen, että perustulo on ’liian kallis’. Semminkin kun tämä nykyinen systeemi se vasta kallis onkin, niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisestikin.
Helsingin Sanomista löytyy mielestäni varsin ansiokas juttu, joka päättyy sanoihin: ”Se on markkinatalouden keskeinen ajatus. Antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.”
Juttu ”Yritysjohtajat julistautuvat mieluusti markkinatalouden kannattajiksi, mutta ahdingossa kilpailua halutaan usein rajoittaa” kannattaa lukea syvään ja huolella, koska se tuo valoa myös työvoimapolitiikkamme tilaan: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005506753.html
Ja täytyy sanoa, että aktiivimallihan suorastaan valahtaa tähän lokeroon, eikö totta?
Markkinatalous säilyy kestävänä mielestäni vain sillä, että annetaan työvoimankin äänestää jaloillaan siitä millainen on mielekäs ja kestävä työpaikka. Nykyinen velvoitetyöllistäminen on hieman kuin yritystuki: se vinouttaa markkinataloutta keinotekoisesti. Se on ikäänkuin tekohengitystä halvaantumisvaarassa olevalla toimimattomalle systeemille.
Pidämmekö Kokoomusta vapaan markkinatalouden puoltajana siitä huolimatta että se puolueena tukee yritystukia ja tällaista velvoitetyöllisyyttä? Eikö perustulo mahdollistaisi paremman, kestävämmän ja toimivamman kansalaisyhteiskunnan?
Oma näkemykseni on, että kyllä, meidän on Suomessa keksittävä myös vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä ja maksaa veroja, mitä moninaisimpia, sen parempi. Kestävä yhteiskuntamalli ei siedä eikä vaadi sitä, että ihmiset tasapäistettäisiin tekemään samaa (niinkuin nyt), vaan sitä, että keksimme toimivia, uusiakin rakenteita niin, että mahdollisimman moninainen toiminta pystyy kukoistamaan. Eikö totta?
Mitä moninaisemmat työnteon tavat ja pienyrittäjyyden mahdollistaminen perustulon turvin tekisi holhoamisesta tarpeetonta ja nuo ylimaalliset summat, joita lähtökohtaisesti syyllistävän (ja epäluottamusta kylvävän) rakenteen ylläpitoon menee, voisi keskittää räätälöityjen työvoimapalvelujen huolelliseen rakentamiseen niille, jotka työnhakuunsa apua tarvitsevat.
Perustulon rinnalla tavoite, että aktiivimallissa laitamme bulkkina kaikki työnhakijat saman byrokraattisen ja pompottavan raportointihirviön läpi ja laitamme TE-toimistojen virkailijat vain kumileimasimiksi valvomaan tätä raportointia – onko se enää ihan tätä päivää? Vuonna 2018?
Kaikki voittaisivat, kun työnvälityksestä tulisi jälleen asiakaslähtöistä ja yksilöityä, nykyisen bulkkilähtöisyyden (eli: kaikki samat palvelut jokaiselle, tilanteesta riippumatta) sijaan.
Asiakaslähtöinen TE-keskus olisi mielestäni myös kansantaloudellisesti kustannustehokkaampi kuin nykyinen bulkkisysteemi. Ja monta kertaa mielekkäämpi, kunnioittaessaan yksilön tarpeita. Eikö totta?
Työnvälitys on työkalu ja rakenne, jonka tulisi palvella ihmistä.
”Työvoimapalveluihin pro gradu -tutkielmassaan perehtynyt Kaija Mononen laski, että vuosina 1995–2015 työttömien aktivoimiseksi on suunnattu 13 eri uudistusta. Asiaan liittyvää lainsäädäntöä on muutettu lähes vuosittain”. Lähde: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005122721.html
”Kansainvälisten tutkimusten mukaan syrjäytymistä on onnistuttu lieventämään parhaiten panostamalla työttömien hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin kehittää itseään sekä sosiaalisten oikeuksien toteutumiseen. Myös työttömien poliittisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä on hyötyä. Vähiten syrjäytymistä ehkäisee pelkkä työmarkkinoille pakottaminen.”
”Osallistumisen kynnys olisi syytä pitää matalana ja itsetuntoa kolhivien kokemusten riski pienenä. Yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan hakeutumisen on oltava mahdollisimman vähän ulkoa ohjattua. Itsekunnioituksen kannalta on tärkeää, että toiminnasta saa edes symbolisen rahallisen korvauksen”.
Jouduin työttömäksi viime vuoden alkupuolella. Minuun on siis jo kohdistunut nämä hallituksen toimet:
– työajan pidennys
– lomarahojen leikkaus
– työttömyysajan korvauksettomien omavastuupäivien lisääminen (nythän niiden vähentäminen takaisin ei vaikuta koska asia katsottiin työttömyyteni alussa)
– ansiosidonnaisen lyhentäminen 100:lla päivällä
– indeksijäädytykset
– te-toimiston haastattelut ja velvoitteiden uudelleenmäärittely 3kk välein
– aktiivimallin aiheuttama leikkausuhka
On hieman vaikea kuunnella väitteitä että tämä itseasiassa lisäisi työttömän tuloja.
Onko Sipilä edes laskenut että mainitsemilleen 200000:lle työnhakijalle duunikeikka joka toinen viikko tarkoittaisi 5,2 miljoonaa täysin uutta, tyhjästä luotua duunikeikkaa vuodessa?
http://www.noreni.net/etusivu-ja-blogi/tyottomien-aktiivimalli-ei-poista-satunnaisen-palkkatyon-suurinta-kannustinloukkua/
Mitäpä Vartiainen vastaat tähän?
”Yksi tärkeä asia on unohtunut kokonaan julkisessa keskustelussa: heikoimmassa asemassa olevilla ei ole puskuria, jota tarvitaan mm. pätkätöiden tekemiseen. KELA rankaisee armotta, jos teet yhdenkin päivän työtä kuukaudessa. Sitä pientä etuutta saa odotella pahimmillaan kuukauden verran, ennen kuin kaikki tarvittavat tiedot voi toimittaa.
Silloin kun ihminen on oikeasti pinteessä, muutaman päivänkin viivästys on kohtalokasta. Virkamies ajattelee, että saahan se kuitenkin ennen pitkää rahansa. Totta, mutta vahinko on jo tapahtunut. On pitänyt ottaa pikavippiä syödäkseen. Kaikki tietävät, miten siinä käy – myös se pikavipin ottaja. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole, niin lyhyen tähtäimen huono ratkaisu on parempi, kuin pitkän tähtäimen mahdoton ratkaisu.”
Pitäisikö ensin ratkaista tämä ongelma?!?
Katsotaan nyt kuitenkin miten tätä käytännössä aletaan soveltaa. Eihän työvoimahallinnolla tietenkään ole pyrkimyksenä ihmisten elämän vaikeuttaminen.
No tätä ei tarvitse mitenkään odotella ja katsoa. Tämä odottelukäytäntö on voimassa, ja viivästyttää tuen hakemista ja maksamista useilla viikoilla tai jopa kuukausilla. Puuttukaa tähän välittömästi ja muuttakaa tilanne, niin keikkatyön vastaanottaminen mahdollistuisi!
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801162200671517_u0.shtml?ref=juurinyt_desktop
Hei Päivi
Minäkään en kyllä kuvaisi tilannetta samalla tavalla kuin pääministeri. Ei työtilaisuuksien tarjoaminen ole yrityksille mikään talkoo saatikka mikään velvollisuus. Työsuhteen pitää olla kannattava molemmille osapuolille, totta kai.
Vartiaisen kirjoituksen perusongelma on se, että lähtökohtaisesti oletetaan jonkun epämääräisen tahon tarjoavan työttömälle työtä, jota työtön ei ”laiskuudessaan” ota vastaan. Tosiasiassa ne työt on haettava ihan itse eikä ne sittenkään itsestäänselvästi avaa työttömälle ovia työllistymiseen. Aktiivinen työnhaku leimaa työnhakijan laiskaksi, koska omaehtoinen työnhaku ei kelpaa aktiivisuuden osoitukseksi etkä voi sitä millään tavoin nykyisessä järjestelmässä osoittaa. Aktiivisuuden osoitukseksi kelpaaviin koulutuspaikkoihin on kymmenkertainen määrä koulutuspaikkoihin nähden. Vartiaisen ehdottama puhelinmyyntityö ei täytä aktiivisuusmallin mukaista työehtosopimusta ja tuntipalkkaa. Edellämainituista huolimatta työtöntä pitäisi kuitenkin rangaista?
Toinen ongelma on Vartiaisen täydellinen tietämättömyys TE-palvelujen resursseista ja niiden puutteesta aiheutuvista ongelmista työttömälle. Ne kuuluisat 3 kk:n välein tehtävät haastattelut eivät toteudu, koska resurssit eivät riitä niitä hoitamaan. Uusia velvoitteita kasataan, mutta tekijät puuttuvat ja TE-palvelun sähköinen järjestelmä vastaa lähinnä 70-luvun stasimaista valvontakoneista. Jos sitä nyt edes palveluksi voi kutsua. Työttömän on täytettävä ehdot ja lomakkeet pilkulleen, mutta viranomaiset saavat moukaroida työtöntä käsittämättömän ala-arvoisen sähköisen järjestelmän avulla miten sattuu. Virkailijat ovat itse samaa mieltä, mutta vetäytyvät lainsäätäjien selän taakse todeten, että ”kyllähän me, mutta kun nuo päättäjät viime kädessä vastaavat tästä, me emme voi mitään”.
Sellaiset perusasiat kuin asiakaspalvelu ja maalaisjärki ovat järjestelmästä vastaaville täysin tuntemattomia käsitteitä. Seurauksena on irvokkaita kukkasia, joiden äärellä ei pitkän työuran tehneenä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Vai mitä mieltä olette menettelystä, jossa työtön saaTE-palvelulta kutsun saapua työttömysturvan katkeamisen uhalla tiettynä päivänä ja kellonaikana tapaamiseen, mutta ei kerrota minne pitäisi mennä ja kenen pakeille? Ja kun monen tunnin selvittelyn jälkeen saa oikean henkilön langan päähän, hän kertoo, että syy kutsuun oli oma aktiivisuuteni. Heillä ei kuulemma ollut minulle mitään asiaa. Olin 2 kk aiemmin itse pyytänyt päästä haastatteluun. Piti oikein tarkistaa, kuulinko oikein?
Olin siis pyytänyt itse päästä pakolliseen 3 kk välein tehtävään haastatteluun ja minua uhataan työttömyysturvan katkeamisella? Siitäkin huolimatta, että oli juuri suorittanut 3 viikon mittaisen uravalmennuskurssin, johon olin ITSE hakeutunut ja jossa tehtiin myös pakollinen työnhaun suunnitelma. Turha mainitakaan, että työttömyysaikanani TE-palvelut eivät ole olleet minuun oma-aloitteisesti kertaakaan yhteydessä, saati tarjonneet yhtään ainoaa työpaikka. Kaikkia olen hakenut ihan itse.
Työttömällä on myös loputon suo selvitellä, miten kutakin lakia tulkitaan ja kahlata pykäläviidakossa, josta ei ota selvää näköjään virkailijat itsekään. Senkin ajan voisi käyttää paremmin, vaikkapa työnhakuun. Erilaisten tulkintojen määrää en uskalla edes ajatella. Itseään puolustamaan kykenevä, aktiivinen työtön on aivan eri asemassa kuin maahanpoljettu, heikommilla lähtökohdilla varustettu ”rikkaruoho”.
Aktiivisuuslakeja säätäessä olisi syytä ensin hoitaa järjestelmät ja työvoimapalvelut vastamaan nykypäivää eikä mätkiä uusia sääntöjä entisten jatkoksi, kun niitäkään ei nykyisin resurssein kyetä hoitamaan. Myös lakien tulkinnat on oltava jokaisen tahon, niin työttömyyskassan, TE-palvelun kuin Kelan virkailijan takaraivossa ennen kuin uusi sääntö tai laki otetaan käyttöön. Niiden selvittely ei pitäisi olla työttömän tehtävä.
Ja jokaisen kansanedustajan ja virkamiehen velvollisuus on perehtyä käytettävissä oleviin resursseihin ja järjestelmiin, jotta järjestelmän kyvyttömyys vastata aktiivimallin edellyttämiin haasteisiin avautuisi heillekin.
Hei A.L.
Luen sinun ja vaikkapa Hannu Hynösen kuvauksia aika järkyttyneenä. Ei kukaan tietysti voi hyväksyä hallinnon väärinkäytöksiä. Tieto ja valta eivät oikein riitä siihen, että voisin noihin ongelmiin kovin nopeasti vaikuttaa, mutta vien viestiä hallituksen sisällä. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että meillä todella on aliresurssoitu työvoimapalvelu, ja on hyvä jos aktiivimalli nyt pakottaa käymään kaikkien toimintojen tarkoituksenmukaisuutta läpi. Meillähän on kauan ollut se tilanne, että moniin työttömiin ei selvästikään ole oltu minkäänlaisessa yhteydessä työttömyyden aikana, ja systeemimme on todella ollut passivoiva. Tässä otetaan nyt ensi askelia parempaan.
Aktiivimalliajattelu ei tietenkään perustu mihinkään sellaiseen oletukseen, että oltaisiin laiskoja tai kranttuja, ja totta kai työtilaisuuksista kilpaillaan, mutta ei kai niinkään ole, että omaan tilanteeseen ei voi lainkaan vaikuttaa.
Kenellä se tieto ja valta sitten on, jos ei kansanedustajalla? Ei ainakaan työvoimahallinnon virkamiehillä. He vetäytyvät hallituksen päätösten taakse ja sanovat, että ei ole määrärahoja korjata järjestelmiä nykypäivää vastaavaksi. Olen käynyt asiasta TE- ja KEHA-keskuksen kanssa useita puhelinkeskusteluja ja selvitellyt viranomaisten puolesta asioita, joista palkkaa maksetaan heille. Senkin ajan olisin voinut käyttää työnhakuun.
Kuluneen puolen vuoden saldona voin kertoa, että olen hakenut 40:tä työpaikkaa, mutta se ei kelpaa aktiivisuudeksi, koska sitä ei voi missään järjestelmässä osoittaa. Työpaikkojen lisäksi olen hakenut kolmea aktiivisuusmallin ehdot täyttävää koulutuspaikkaa. En ole päässyt eikä muita ole tarjolla. En voi siis lainkaan vaikuttaa omaan tilanteeseeni muulla tavoin kuin hakemalla edelleen. Toivoa parasta, pelätä pahinta. Jos en saa töitä tai koulutuspaikkaa, pienestä tuesta revitään tuhkatkin pesästä. Seuraavaksi lähtee asunto myyntiin, että saa velat maksettua. Asunto, jonka piti olla vanhuudenturvani. Sitten menenkin jo toimeentulotukea hakemaan ja ryhdyn täysipäiväiseksi yhteiskunnan elätiksi. Leipäjonossa jo olenkin.
Tiedätkö Juhana, tällä hetkellä tuo TE-toimiston toiminta perustuu siihen, että soitetaan työnhakijoille ja kirjataan ylös työllistymissunnitelmaan se mitä työnhakija kertoo. Sitten sanotaan kiitokset ja heippa.
Missä kohtaan tässä toiminnassa autettiin työtöntä työllistymään? Teidän vaatimusten mukaisesti työttömiin kohdistetaan valtava määrä työtunteja jotka koostuvat puheluista joilla ei ole _lainkaan_ merkitystä työttömän työllistämiseksi. Sipilä ja muut kerskuu kuinka moneen työttömään ollaan oltu yhteydessä soittelulla, mutta ei tuolla ole mitään tekemistä työttömän auttamisessa ja aktivoimisessa. Niin typerää toimintaa ja hukkaan heitettyä yhteiskunnan rahaa kun vaan voi olla.
Jopa tällä hetkellä monet TE-toimiston virkailijat kertovat meille työttömille miten paljon ongelmia on vanhassa työttömyysturvalissa ja uudessa aktiivimallissa, miten ne sotivat toisiaan vastaan ja kärsijänä on työtön. Ette te ole mitään helpottaneet, päin vastoin, olette kurjistaneet työttömien tilannetta entisestään. Siksi perjantaina 2.2. tulemme kertomaan teille, että tehkää työnne paremmin kun säädätte lakejanne. Nyt jälki on ollut luokatonta, jos olisitte työelämässä niin olisi potkun paikka.
Ulosotto on monille todellinen työjarru, myös minulle. En löydä minkäänlaista motivaattoria itselleni, jolla perustelisin edes hakevani töitä nyt jo kymmenen vuoden työttömyyden ja kymppitonnien ulosoton jälkeen. Jos joku pyyhkii velkani pois ja luottotietoni puhtaaksi, niin olen valmis jälleen yrittämään työntekoa. Olen 43 vuotias ja näillä näkymin työtä välttelevä kuluerä loppuelämäni.
Hei Sami
Asia on juuri niin kuin sanot, ja on järkyttävää, miten Suomessa jo 1990-luvun laman ja arvonlaskujen jäljiltä syntyi suuri joukko ihmisiä, jotka ovat velkaloukussa. Tuo kuvaamasi loukkuhan on vielä sosiaaliturvasta täysin riippumaton ansa. Omassa tuttavapiirissä on nuoria, jotka ovat lähteneet velkoja pakoon sellaisiin maihin, joihin henkilötunnuksella ei voi jäljittää, vaikka Australiaan tai Irlantiin. Tähän velkaloukkuongelmaan ei ole mitään helppoa ratkaisua, mutta itse ajattelen, että meidän pitäisi luoda Yhdysvaltain mallinen henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus, niin että ihminen voisi taas aloittaa alusta. Mutta se ei ole helppo reformi, koska se vaikuttaa tietysti jo etukäteen siihen, miten ja millä ehdoin ja vakuuksin rahoituslaitokset myöntävät lainoja. Koetan toimia tällaisen uudistuksen puolesta. Hallitus ”laastaroi” ongelmaa pikkiriikkisen tuoreella lakiuudistuksella, joka antaa 6 kuukauden vapautuksen ulosotosta ihmiselle, joka siirtyy työttömästä työlliseksi.
Itse olin vuoden työttömänä ja se aika oli ihan riittävän raastavaa ilman tämmöistä keppiäkin. Töitä etsin ja hakemuksia tein j_o_k_a i_k_i_n_e_n p_ä_i_v_ä. Ongelma on vaan se, että tässä maassa 45 vuotiaat alkaa olemaan työmarkkinoiden jätettä ja itse olen jokusen vuoden yli jäterajan. Siinä ei paljon kaksi tutkintoa ja sujuva englanti painanut. Olisin varmasti saanut hallituksen penaltia mutta en vaan ymmärrä miten se olisi minua auttanut. Ulkomaisille rekrytoijille olen ollut haettuihin tehtäviin liian pätevä mutta Suomessa liian vanha mihin tahansa tehtävään.
Siinäpä vähän arjen realismia:
https://yle.fi/uutiset/3-10026715
Hei Juhana, sä kun et näytä tajuavan lainkaan työttömän elämää ja työllistymisen vaikeutta näin aktiivimallin aikakautena, saanen valistaa hieman. Aktiivimallin potkimisen estämiseksi minulla on kolme vaihtoehtoa, palkkatyö, yrittäjätulo, tai työllisyyttä edistävä koulutus.
1) Näistä mieluisin vaihtoehto itselleni olisi palkkatyö, mutta valitettavasti minua ei palkata koska opiskelin työuran jälkeen maisterin paperit ja nyt olen ollut ”liian kauan työelämästä” tai olen ”liian korkeasti koulutettu”. Ei ole löytynyt duunipaikkaa useampaan vuoteen – ei oman alan hommia, eikä muutakaan koska tietävät etten sitoudu väärän alan hommiin ja vaihdan firmaa ensitilassa.
Tekisin myös mielelläni 18h töitä 7e/h, mutta yritykset eivät ole kiinnostuneet palkkaamaan noin lyhyeksi ajaksi. Ja ymmärtäähän sen, ei kukaan 18h työtä etsivä ole kiinnostunut työllistymään kyseiseen yritykseen, tuossa tarkoituksena on osoittaa olevansa aktiivinen työnhakija.
2) No hyvä, tekisin myös todella mieluusti freelancerina keikkatyötä ja sen kautta ansaitsisin yrittäjätuloa aktiivimallin edellyttämän määrän. Työkkäristä kovasti varoitellaan, että jos alat tekemään yrittäjätyötä, niin hyvin todennäköisesti sinut merkataan yrittäjäksi työttömyysturvalain mukaisesti riippumatta saatko siitä euroakaan yrittäjätuloa. Eli, aktiivimallin mukaan minun tulisi tehdä yrittäjätöitä voidakseni välttyä työttömyysturvan leikkaukselta, mutta työttömyysturvalaki sanoo että jos teen yrittäjätyötä niin tuet leikataan kokonaan. No niinpä, hyvin hoidettu tämä lainsäätäminen teillä eduskunnassa.
Ja samoin kuin edellisessä kohdassa, tässä yrittäjämäisen toiminnan tarkoitus ei ole voiton tavoittelu, kuten yrittäjä normaalisti pyrkii tekemään, vaan aktiivimallin yrittäjätuloa keräävien tarkoituksena on osoittaa olevansa aktiivinen työnhakija. Siksi itsekin tekisin freelancerina töitä vaikka 2e/h jotta saisin kasaan sen vajaa 250e yrittäjätuloa – mutta valitettavasti en saa toimia yrittäjänä työttömyysturvalain mukaan.
3) Olen työkkärin kautta kahdessa (2) työllistämistä edistävässä palvelussa. Nämä eivät ole kuitenkaan tulkittu (ainakaan toistaiseksi) aktiivimallin mukaiseksi työllistämistä edistäväksi koulutukseksi. Eli, vaikka olisin työkkärin suosittelemilla ja tarjoamilla kursseilla, niin ei tälläkään vältä leikkuria.
Eli miten hyvin tämä aktiivimalli toimii näín käytännössä sinun mielestäsi? Näinkö aktiivimallin tavoitteet saavutetaan? Varmasti, jos tavoitteena on työttömyysturvan leikkaaminen, mutta muussa tapauksessa tuossa joko ollaan jo nyt epäonnistuttu surkeasti, tai kansalle on valehdeltu päin naamaa.
Mutta muutoin kyllä kannatan työttömien aktivointia. Kunhan hoidatte ensin ne puitteet kuntoon vaikka hyväksymällä koko maahan perustulon, jotta voi oikeasti alkaa työllistämään itseään kevyt-yrittäjänä silloinkin kun yrittäjäksi ryhtyminen ole oikea tie itselle.
Lisää aktiivimallin kukkasia. Olin 2 päivää TE-palvelujen ostaman rekrytointiohjelman kartoituksessa. Kartoitukseen oli valittu joukko henkilöitä, joista 15 pääsi mukaan koulutukseen, joka tähtäsi yrittäjäpohjaiseen työpaikkaan. Kaksi päivää kestävän kartoituksen päätteeksi rekrytoija kysyi, olemmeko hakeneet muihin TE-palvelujen koulutuksiin. Ainoana vastasin rehellisesti, että olen. TE-palvelut ovat itse kehottaneet hakemaan useille kursseille, koska hakijoita on paljon. Rekrytoijille asia tuntui olevan merkittävä ongelma ja este jatkoon pääsemiselle. En siis päässyt siihen enkä mihinkän muuhunkaan hakemaani koulutukseen. Miten monessa koulutuksessa mahtaakaan sitten olla esteenä se, että on hakenut useampaan paikkaan? PItäisikö rekrytoijille siis valehdella?
Olisiko jo aika tutkia asioita ja todellisia käytäntöjä hieman syvemmältä, korjata prosessien virheet ja vasta sitten alkaa ruoskia työttömiä? On ennenkuulumatonta, että aktiivisuuttaan ei voi osoittaa millään tavoin ja pahimmissa tapauksissa siitä aktiivisuudesta vielä rangaistaan. Tyrmäävintä asiassa oli se, että TE-palvelujen koulutusvastaava ei ottanut asiasta mitään vastuuta vaan kehotti keskustelemaan rekrytoijan kanssa asiasta. Jos KEHA-keskus ja TE-palvelut eivät kykene hoitamaan tehtäviään ja keskustelemaan ostopalveluyritysten kanssa rekrytoinnin ehdoista, olisi varmaan syytä pistää näistä vastaavia henkilöitä vaihtoon?
”Enemmistö työttömistä hyötyy uudistuksesta, jos hyötyä mitataan käteen tulevalla työttömyysturva-tulovirralla.”
Miten voi etukäteen tietää, että yritykset l
rupeavat palkkaamaan valtavat määrät työttömiä? Yrityksillä on siis jossain jemmassa suuri määrä työtä, josta yritykset saavat tuottoa ja joka tulee nyt jakoon?
Vai käykö niin, että hieman ironisesti todettuna aktiivimallista muodostuu valtion orgabisoima ”palvelunestohyökkäys” yritysten HR-yksiköihin, kun työttömät lähettävät paljon turhia hakemuksia etsiessään työtä, jota ei ole. Yleisesti työtyömien osaaminen ei riitä niihin työvoimapulan alueille, joissa olisi enemmän töitä tarjolla. Työttömiä on moninkertainen määrä suhteessa avoimiin työpaikkoihin, joten siitä syystä aktiivimallista muodostuu käytännössä työttömyysturvan leikkaus.
Teknologian kehitys ajaa nykyiset kepittävät aktiivimallin keinot tiensä päähän ja niitä tullaan tulevaisuudessa ihmettelemään.
Tällähetkellä markkinoilla on jaossa paljon rahaa hyviin ihmistyötä korvaavaan teknologiaan liittyviin sijoituskohteisiin. Yritykset ovat kilvan lähteneet kehittämään tekoälyratkaisuja, koska uusilta markkinoilta haetaan lisää tuottomahdollisuuksia.
Tekoälyn, robotiikan, ohjelmistorobotiikan ja 3D-tulostuksen kehitys aiheuttaa suuren mullistuksen työmarkkinoilla. Mitään vastaavaa ei ole ennen koettu. Historiasta ei löydy sille vastinetta. Tulee olemaan vaikeampaa vastata siihen kysymykseen, mitä ihmistyötä ei voida roboteilla korvata. Tästä syystä perustulon käyttöönotto tulee olemaan välttämätön pakko jo yhteiskuntarauhan vuoksi. Taloushistorian ”peräpeiliin” katsomalla ei kykene ennakoimaan, mitä nämä aikaisemmin mainitut teknologiat ovat aiheuttamassa.
Paperiteollisuuden automatisointi, tai kutomakoneen keksiminen aiheutti pienemmän muutoksen työmarkkinoilla, koska niillä ei korvattu ihmistyötä kokonaan.
3D-tulostuksen kehitys tulee mahdollistamaan valmistusteknisesti entistä vaikeampien laitteiden valmistamisen, mikä tuo robottien valmistukseen uusia mahdollisuuksia. Autotehtaat käyttävät jo ensimmäisiä 3D-tulostusratkaisuja.
Tekoälyn soveltaminen robottien aistien kehittämiseen antaa roboteille parempia motorisia kykyjä.
Ohjelmistoteknologia-alueella ohjelmistojen kehittämistyö vähenee ja ala tulee tarjoamaan pienenevälle joukolle töitä. Alalla kehitysvälineet ja menetelmät ovat edelleen samanlaisia kuin yli 20 vuotta sitten.
En lukenut tuumaakaan tekstiä, sillä koko aktiivimalli on tajunnan räjäyttävä tempaus joka herättää suurta vihaa.
Aktivointi on hyvä asia, mutta työttömänä koen suurta rangaistusta kun ompelijan taidot ei riitävä MIG-hitsaajan työtehtäviin. Aivan, eihän tuolla alalla pääse mihinkään, ei edes töihin.
Jatketaan rajoittavuuksiin. Olin suorittamassa viime vuonna naisten vapaaehtoista varusmiespalvelusta ja yllättävää, 28.3. mursin olkapääni joka vaati operatiivisen hoidon. Tapaturma on sattunut ja menneisyyteen ei voida palata, mutta sama olkapää hankaloittaa työnsaantiani. Käyn vähän väliä lääkärissä sillä olkapääni ei yksinkertaisesti kestä työtä, mutta en saa aikaa fysioterapiasta, joka voisi edesauttaa työkykyäni. Missä yrityksessä huolitaan henkilöitä joilla on fyysinen tai psyykkinen sairaus joka rajoittaa työntekoa? Vastaus on, ei missään.
Nyt hyvänä valinta koin aikuisten iltalukion jatko-opintoja ajatellen, mutta onko se omaehtoista opiskelua? Ei. Yritän etsiä uutta työtä ja opiskella samanaikaisesti jotta työllistyisin. Työ ei voi ola vieläkään kovin fyysistä, koska kehoni ei loputtomiin kestä opiaattijohdannaisia kipulääkkeitä ja lisäksi siihen voi jäädä koukkuun. Nyt minut luokitellaan narkomaaniksi kun menisin huumeseulaan. Olenko pätevä työhön kun verestä löytyy positiivinen tulos? En.
Opiskelen jatko-opintoja ajatellen lukiossa, etsin aktiivisesti töitä ja kuntoutan olkapäätäni sillä työmoraalini on korkealla eikä itseä kiinnosta sairastelu. Silti minua rangotaan 4,65%, koska työnantaja ei halua ottaa töihin.
Suomen pitäisi olla hyvinvointivaltio, mutta Suomi tunnetaan myös kirkkaasti ja tilastollisesti itsemurhavaltiona. Ellei aktiivimalli lisää itsemurhaa niin mitä sitten? Miten voitte sanoa, että aktiivimalli on kannustava, koska a) tässä käydään heikko-osaisten päälle armottomasti ja b) jos et yksinkertaisesti ole pätevä työhön ja et tule valituksi niin miksi siitä täytyy vielä rankoa?
Aktiivimalli on erittäin itsekäs, sillä työttömyysturvaan kajotaan todella raukkamaisella tavalla vaikka suorasanaisesti ette sitä pysty myöntämään. Miltä 4,65% leikkaus tuntuisi kansanedustajan kukkarossa jos kelkan kääntäisi toisinpäin?
Miten kehtaat sanoa, että töiden perässä on muutettava muualle? Etkö käsitä, että kaikille se ei ole mahdollista? Vastaapa ihan rehellisesti: ellet olisi kansanedustaja, vaan työtön, joka asuu Helsingissä ja saa työtä 25 tuntia Sonkajärveltä, muuttaisitko sinne ja jättäisit perheesi Helsinkiin?
Kafkamaisen byrokratian uhrina voin kertoa, että tämä kuuluisa aktiivimalli tuo esiin mitä merkillisimpiä hallituksen säätämän mielivallan piirteitä. Sain tiedon, että saisin varman, itsehakemani työpaikan loppukeväästä alkaen. Vaan enpä voikaan ottaa sitä vastaan, koska olen äskettäin ollut myös TE-palvelun osoittaman työpaikan haastattelussa ja sieltä on karenssin pelossa odotettava ensin vastausta. Lupasivat vastata ehkä parin viikon kuluessa, jolloin tuo varma työpaikka menisi jo sivu suun.
Tiedustelin TE-palvelun virkailijalta, mitä tällaisessa asiassa pitäisi tehdä? Ei osannut neuvoa ja kaiken kukkuraksi sanoi, että ei saa antaa neuvoja asioissa, joilla vältetään karenssi.
Toisin sanoen, en voi ottaa työtä vastaan, koska siitä voi seurata karenssi enkä minua saa neuvoa, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Voin siis saada karenssin, jos otan vastaan työtä, joka estää ottamassa vastaan TE-palvelun tarjoaman työn. Siitäkin huolimatta, että en edes tiedä, saanko lopulta sen TE-keskuksen tarjoaman työn.
Työt menevät ajallisesti päällekkäin, joten molempia en voi ottaa vastaan. Luonnollisesti olisin työmarkkinoiden käytettävissä sen varman työn alkuun asti, mutta sehän ei asiaa ratkaise. Kieltäytyminen työkkärin tarjoamasta työstä on peruste karenssille, vaikka ei edes tiedä saako sen paikan. Ja samaan aikaan varma työpaikka katoaa nenän edestä jollekin toiselle.
Kun teillä arvoisa kansanedustaja tuntuu olevan valmis vastaus aika lailla kaikkeen työllisyyteen liittyvään, voisitteko neuvoa, otanko varman työn vastaan vai jäänkö odottamaan, että se menee sivu suun, koska tuo hallituksen vastuulla oleva byrokratian koneisto on niin onnettoman mielivaltainen ja surkea? Tai pitäisikö teidän siellä eduskunnassa ihan oikeasti tutustua työttömän arkeen ja tuon kafkamaisen koneiston toimintaan? Ehkäpä määrärahat ohjattaisiin noiden järjettömyyksien korjaamiseen ja kunnollisen infran rakentamiseen työttömien asioimisen ja aktiivisuuden osoittamisen helpottamiseksi.
Mielenkiintoista pohdintaa. Kiinnostaisi kuulla, mitä muutoksia ehdottaisit mainitsemiesi kausityöläisten, teatteri- ja valmentaja-alojen, asemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa?
Teatteritaiteen maisteri
Lisäyksenä edelliseen:
Teatterialan palkkojenhan pitäisi olla parempia, jotta työttömyysturvaan ja ansiosidonnaiseen ei tarvitsisi säännöllisesti turvautua vähätöisempinä jaksoina.
Hallitus arvioi, että uudistus kasvattaa asumistukimenoja neljä miljoonaa euroa ja toimeentulotukimenoja kymmenen miljoonaa. Moni tipahtaa, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyy.
Jos työtä tai aktiivitoimia ei pysty terveydentilan vuoksi tekemään, leikkaus on kohtuuton. Pitkäaikaissairaus aiheuttaa kuluja lääkkeisiin sekä terveyskeskus- ja sairaalakäynteihin.
Työkyvytöntä ihmistä ei tehdä työkykyiseksi hallituksen aktiivimallilla. Työttömät, joiden terveydentila on pitkäaikaisesti heikentynyt, tarvitsevat kuntoutusta sekä tukea terveyden ja toimintakyvyn parantamiseen sekä työpaikan joustavuutta. Siten heidät saadaan parhaiten työelämään takaisin, tai eläkkeelle. Yli 50v ihmisten pakottaminen on jo kidutus.
MITEN SUOMALAISET SUHTAUTUISIVAT TYÖTTÖMYYSTURVAN TOIMINTAKYKYMALLIIN?
(Kyselytutkimus. Linkki kyselyyn alempana.)
Työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt laajaa arvostelua useista puutteistaan johtuen. Ongelmat, joihin hallitus yrittää puuttua, ovat kuitenkin todellisia.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on uusimmassa raportissaan huolissaan Suomen työllisyysasteesta, joka on muihin Pohjoismaihin verrattuna matala. OECD kehottaa Suomea uudistamaan sosiaaliturva-, ja tukijärjestelmää työhön kannustavammaksi. Toinen huolenaihe rakentuu väestömme ikääntymisestä, joka kasvattaa julkisen sektorin kustannuksia.
Onko Suomella vaihtoehtoja? Voisimmeko tehdä työelämään tai yrittäjäksi siirtymisen kannattavammaksi tarjoamalla laajemmat kuluttamisen vapaudet ansiotulojen saamisen seurauksena? Olisiko aktivointipolitiikkaa mahdollista rakentaa digitaaliseen rahaan kytkettävien ominaisuuksien avulla?
Suomessa on kansainvälisesti vertaillen korkeat sosiaaliryhmien väliset erot terveydessä ja työkyvyssä. Työttömien joukossa heikkoon terveydentilaan ja päihteidenkäyttöön liittyvät työkyvyn puutteet ovat yleisempiä kuin palkansaajien joukossa, ja etenkin työttömyyden pitkittyessä.
Aktivoisiko sama malli paitsi luomalla taloudellisia kannustinvaikutuksia, myös ohjaamalla terveyttä ja työkykyä tukeviin elämätapavalintoihin?
Toivon mahdollisimman monien suomalaisten osallistuvan laatimaani kyselyyn, jossa pohditaan ja haetaan vastauksia yhteiskuntamme ongelmiin!
Kyselyyn vastataan nimettömänä, eikä vastaajia ole mahdollista tunnistaa sen perusteella.
Kysely:
https://goo.gl/forms/GvcNEBz6OxEccK1r2
Kyselysi on erittäin asenteellinen ja antaa vääristetyn kuvan, vastaa siihen miten tahansa. Useissa kysymyksissä on kaksi osaa, joista toiseen haluaisi vastata ei, toiseen kyllä. Ajat kuin käärmettä pyssyyn ideaa, että ensin työttömien, sitten koko köyhän kansan armopalat laitettaisiin digikortille, jolta jokaista ostosta valvottaisiin ja rajoitettaisiin. Olet vakuuttunut siitä, että työtön on tyhmä, sairas, alkoholisti, tupakoiva nisti. Ikävä asia on, että kyselysi kaltaisia varmaan käytetään huonojen lakien laatimisen tukena, ja sinullekin saattaa ura aueta tyrannian uumenissa. En tosiaan tiedä, vastaisinko kyselyysi, koska muuten siihen vastaaminen jää aivopestyille asenteellisille, vai enkö vastaisi, koska se on laadittu niin, että saat sinun haluamasi tuloksen, vastaan miten tahansa.
”…alenemisen voi välttää osoittamalla aktiivisuutta työnteon tai yrittämisen piirissä.”
Ei, vaan alenemisen välttämiseksi on saatava työtä. Sen saaminen voi tapahtua ihan ’passiivisestikin’, ei siinä työnhakijan aktiivinen säntäily ratkaise. Yrittämistä ei kannata yrittää, koska todennäköistä on, ettei se ala kannattaa neljässä kuukaudessa, ja silloin kuitenkin työttömyyskorvaus katkaistaan, vaikka laki toisaalta sallisi osa-aikaisen yrittämisen tuen ohella.
”Työttömyysturvan taso ja korvausaste voivat olla sitä parempia, mitä nopeammin työtön saadaan takaisin töihin.”
Saadaan töihin? Toisenlaisella asenteella olisi tuonkin kirjoittanut ’mitä nopeammin työnhakija löytää taas töitä’. Valinta on kirjoittajan: onko työtön toimenpiteiden kohde, vai ihminen, jolla on ongelma, työttömyys.
”Aktivointipolitiikka perustuu siihen, että lähes kaikkien ihmisten taloudelliset valinnat riippuvat taloudellisista kannustimista.”
On paljon asioita, joita en suostuisi tekemään, vaikka tiedän, että niistä voisi saada ’taloudellisia kannusteita’: voisin alkaa opiskella Lähi-Idän kieliä, ryhtyä ’ilmastonmuutoksen’ airueeksi, perustaa orjilla toimivan työpajan, kouluttautua puhelintyrkytysmyyjäksi… Enkä tulisi vartiaisille siivoojaksi lupauksella, että vaikka ylettömän suurikin palkka ehkä vuoden lopussa maksetaan, koska minunhan pitäisi ensin uskoa, että toinen osapuoli pitäisi lupauksensa.
”…keikkatyöalustat kehittyvät koko ajan, ja keikkatyökin voi olla tie pysyvämpään työllisyyteen.”
Keikkatyöhön ei pidä pakottaa eikä siihen pakottamiseen luoda taas uusia ’alustoja’, vaan pitää sallia ihmisten tehdä kaikenlaista työtä ilman, että se romuttaa heidän taloutensa. Omaehtoinen keikkailu ja yritteleminen ovat asioita, joiden tekemisen vapauden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Suomessa ei näy olevan.
”…suomalaisia on enää vaikeaa saada joihinkin matalapalkkatöihin.”
Kun ihmisiä ei johonkin työpaikkaan löydetä, pitää nostaa palkkaa tai muita ehtoja. Melkein jokaisella paikalla on hinta, jolla se kelpaa työnhakijoille. On kyllä monia töitä, joihin en moraalisyistä lähtisi.
Kirjoituksessa myös sekoitetaan käsitteet ’kannustin’ ja ’rangaistuksen välttäminen’. Jos Vartiaiselle määrättäisiin viiden prosentin leikkaus palkkaan ja sanottaisiin, että sen voi välttää kerjäämällä paikkakunnan mummoilta ja käsityöläisiltä uutta torkkupeittoa. Niksi olisi tietysti siinä, että kerjäämistä sinänsä ei luettaisi aktiivisuudeksi, vaan tuloksena olisi oltava ihan konkreettinen torkkupeitto, tai palkkaa pois.
”Toinen ja perustellumpi kritiikin kohde on siinä, että työvoimahallinnon voimavarat ovat riittämättömiä huolehtimaan työtilaisuuksien tarjonnasta ja tukialeneman peruuttavista aktivointitoimista.”
Ihminen ei työllisty ja saa oikeutettua toimeentuloa sillä, vaikka tuhat uutta työttömyystoimiston virkailijaa ’tarjoaisi työtilaisuuksia’, eli arpoisi koneeltaan avoimia työpaikkoja, jotka työnhakija on jo omalta koneeltaan nähnyt. Työnhakumääräys ei johda työllistymiseen, ei vaikka niiden määrä moninkertaistettaisiin.
”Lisäksi kansalaispalautteesta ja valiokuntakuulemisesta voi päätellä, että työttömyysturvan varassa elää joukko ihmisiä, joiden työkyky on kehno ja jotka kuuluisivat kuntouttavaan toimintaan. On kerrassaan hyödyllistä, jos aktiivimalli vielä kirittää työvoimahallinnon järkeistämään toimintojaan ja saattamaan kuntoutuksen piiriin tai välityömarkkinoille sellaiset työttömät, joiden työllistymistodennäköisyys on lähellä nollaa.”
Ammatillinen kuntouttaminen olisi hyvä asia joillekin, mutta siitähän tässä ei puhuta, vaan niin sanotusta ’kuntouttavasta työtoiminnasta’, joka ei millään tavalla paranna työnsaantimahdollisuuksia, vaan nöyryyttää työnhakijaa ja vie hänen viimeisenkin arvonsa – jos ei omissa niin toisten silmissä. Ja kuitenkin tällaiseen ihmisten omanarvontunteen murtamiseen halutaan varsinkin ne, jotka eivät systeemin mielestä tule koskaan työllistymään. Miksi? Mikä siinä köyhän ihmisen vapaa-ajassa niin kansan ’edustajia’ pelottaa?
”On tuiki tarpeellista, että “putken” houkuttelevuutta vähennetään, mutta nyt putkessa olevat ovat kiistämättä väliinputoajia.” (kirjoittaa Vartiainen)
Niinpä niin. Putki ei houkutellut, kun irtisanottiin 61-vuotiaana ja oikeudet lisäpäiviin 65-vuotiaaksi. Tällaiseen putkeen pakotettiin.
Näin 64-vuotta täyttävänä ei ole mukava olla pienellä etuudella ja jatkossa pienemmällä eläkkeellä aktiivimallin painaessa päälle . – Aktiviteetti onkin työeläkeleikkuri.
Tilastot osoittavat, mikä mahdollisuus on uudestaan työllistyä yli 60-vuotiaana.