Viimeisten tietojen nojalla näyttää siltä, että Ruotsiin olisi syntymässä hallitus, jossa olisivat mukana sosialidemokraatit (SAP), ympäristöpuolue (Miljöpartiet) , keskustapuolue (Centern) ja liberaalipuolue (Liberalerna, entinen Folkpartiet). Tämä murtaisi tiukan blokkirajan vasemmiston ja oikeiston välillä, mikä on myönteinen kehityskulku.
Monien suomalaisten voi olla vaikea käsittää, ja minunkin on vaikea käsittää, miksi oikeiston ja vasemmiston yhteistyö maan hallituksessa on ollut niin korkean henkisen kynnyksen takana. Samantapainen yhteistyö toimii jo monissa kunnissa. Sitäpaitsi oikeiston ja vasemmiston käsitykset yhteiskunnan suunnasta ovat lopultakin aika lähellä toisiaan, ainakin jos jätetään pois tarkastelusta vasemmistopuolue Vänsterpartiet sekä nationalistinen Sverigedemokraterna. Tosiasiassa muut puolueet ovat käytännön ratkaisuissaan suhteellisen lähellä toisiaan — varsinkin jos tarkastellaan historian pitkiä linjoja. Kun olin nuori, keskustelua käytiin kapitalismin ja kommunismin paremmuudesta. Nyt se koskee pieniä justeerauksia yksityisen ja julkisen terveyspalvelun työnjaossa sekä pieniä veromuutoksia. Markkinatalouden ja julkisen hyvinvointijärjestelmän liitto voi hyvin Ruotsissa. Suurimmat ongelmat koskevat koulua ja sisäistä ja ulkoista turvallisuutta.
Olen jo kauan ihmetellyt, miksei Ruotsissa synny blokkirajan ylittäviä hallituskoalitioita. Kun olen ihmetellyt tätä ruotsalaisille tuttavilleni ja kolleegoilleni, he sanovat ”Juhana, et ymmärrä, että vie aikaa, ennen kuin blokkirajan henkinen kynnys ylittyy”. En selvästikään ymmärrä tarpeeksi, vaikka olen asunut ja työskennellyt Ruotsissa 13 vuotta (ja olen maan kansalainenkin eli Suomi-Ruotsi-kaksoiskansalainen).
Blokkipolitiikkaan tottuneille ruotsalaispuolueille on vaikeaa tottua kompromissihakuiseen hallitusneuvotteluun, koska vanhan blokkipolitiikan aikana (ennen Ruotsidemokraattien nousua) jommalla kummalla blokilla oli yleensä enemmistö. Siksi äänestäjän ”kuluttajansuoja” oli hyvä, ja voittanut blokki saattoi toteuttaa ohjelmansa. Näin yleensä tehtiinkin, eikä Ruotsissa ole vallalla yhtä iloton ”ne rikkovat ne kuitenkin” -kyynisyys poliittisten lupausten suhteen kuin Suomessa. Kun tehdään kompromisseja, lupauksia on pakko rikkoa, selvä se. Siinä ei ole mitään pahaa, ja ”lehmänkaupat” ovat järkeviä, kuten myös Bengt Holmström on todennut. Ruotsin listavaalijärjestelmä on lisäksi tehokkaasti suunnannut vaalikeskustelun blokkien poliittisiin ohjelmiin eikä ehdokkaiden ominaisuuksiin. Laajat kompromissineuvottelut ovat siksi uusi asia.
Lisäksi porvarillinen blokki on ennen vaaleja pontevasti vakuuttanut yhtenäisyyttään. Siksi Annie Lööfin johtaman Centerpartietin ja Liberaalipuolueen on ollut vaikeaa lähteää hallitukseen sosialidemokraattisen kanssa.
Keskustapuolueen markkinaliberaali puheenjohtaja Annie Lööf on selvästikin vaatinut ja saanut hallitusneuvotteluissa läpi tukun talousliberaaleja uudistuksia, joten hänen ei tarvitse tulla kannattajiensa luo tyhjin käsin. Yhteistyösopimus sisältää seuraavanlaisia asioita:
- Luovutaan suunnitelmista rajoittaa terveys- ja hoivayritysten voittoja
- Kotitalousvähennystä laajennetaan
- Solidaarisuusverosta (”värnskatten”) eli tuloverotuksen ylimmmästä veroluokasta luovutaan
- Irtisanomista helpotetaan
- Maahan tulleille ja pitkäaikaistyöttömille sallitaan aluksi tes-palkkoja alemmat palkat, myös järjestäytymättömissä yrityksissä ja henkilöstöyrityksissä
- Vuokrasäännöstelyä puretaan uudisrakentamisen osalta
- Työttömyysturvaa uudistetaan tanskalaiseen flexicurity-suuntaan
Hallitussopimuksessa on paljon muutakin järkevää, mutta ylle poimimani otos edustaa lähinnä talousliberaaleja uudistuksia. Jos ne toteutuvat, ne muodostavat ison talousliberaalin paketin. Emme tietenkään voi etukäteen tietää, miten käy, ja osa sovituista uudistuksista voi hautautua työryhmiin. Merkittäviä uudistuksia kuitenkin, jos edes osittain toteutuvat. Stefan Löfvénin johtamat sosialidemokraatit ansaitsevat hatunnoston vastuullisuudesta ja kompromissihalukkuudesta, koska ohjelmassa on paljon työväenliikkeelle vanhastaan vaikeita asioita.
Arvostan Ruotsin keskustapuoleen johtajaa Annie Lööfiä. Hän on talousliberaali, jolla on vahva sosiaalinen omatunto. Minulla on niin ikään ollut Ruotsissa toimiessani ilo olla tekemisissä pääministeri Löfvénin kanssa. Johtaessani Ruotsin palkansaajien tutkimuslaitosta FIEF:iä Stefan Löfvén oli Metalliliiton puheenjohtajana tutkimuslaitostamme ylläpitävän säätiön hallituksessa eli raportoin myös hänelle. Vaikutelmani Löfvénistä on myönteinen – perinteisen vaatimaton, selkärankainen työväenjohtaja.
Vaikka Kokoomuksen sisarpuolue Moderaterna jäi tässä pitkässä neuvotteluprosessissa ilmeisesti nyt nuolemaan näppejään, Ruotsin hallitussopimus on hyvä uutinen niin Ruotsille kuin Suomelle. On ollut skandaali, että vanhassa vakiintuneessa demokratiassa on oltu näin kauan ilman hallitusta.
