Juhana Vartiainen

Vanhushoivan tilanne on perustelu soten uudistamiselle

Nopealiikkeinen mediapolitiikka ja vaalien läheisyys näyttää johtavan hyvän yhteiskuntapolitiikan korvautumiseen huutoäänestyksillä. Oulun seksuaalirikosten tutkinta ei ole edes päättynyt, kun toivotaan kilvan muutoksia ulkomaalaislakiin ja rikoslakiin (jälkimmäisestä on jo pidemmän aikaa ollut uudistus vireillä oikeusministeriössä). Ja kun yksityisen hoivayhtiön toimintatavoissa on ilmennyt puutteita, puolueet ovat kilvan signaloimassa hyveellisyyttään ja vaatimassa lakiin sitovaa hoitajamitoitusta.

Ei hyvää politiikkaa tällä tavalla tehdä. Kun julkiset resurssit niukkenevat huoltosuhteen muutoksen myötä, on entistä tarkemmin mietittävä, miten saamme voimavaroista enemmän hyötyä. Sitä voidaan miettiä komiteatyössä ja eduskunnan valiokunnissa. Moraalinen poseeraaminen vanhusten oikeuksista ei johda pitkälle.  Olen ylpeä Kokoomuksesta, kun se ei lähde tällaiseen huuhaapolitiikkaan mukaan.

Sille, että lakiin ei ole kirjattu sitovia hoitajamitoituksia, on hyviä perusteluja. Tuottavuuden ja tehokkuuden tavoittelun näkökulmasta tuotantopanosten paaluttaminen on huono lähtökohta. Se tuo mieleen sen, miten Neuvostoliiton alkuvaiheissa mitattiin tuotannon onnistumista käytetyn raaka-aineen määrällä. Kun onnistumisen mittari oli käytetty rauta tonneissa, rautasängyistä tuli painavia, kuten voi arvata.

Osmo Soininvaara on analysoinut tässä hengessä henkilömitoitusta tuoreessa blogissaan. Sitova mitoitus olisi kiinnittänyt palveluntuotannon tavan ja poistanut kannustimet tuottavuuden kasvattamiseen. Sitäpaitsi tuollaisia mittareita voi manipuloida. Kuten Osmo huomauttaa, lakia parempi paikka normittaa henkilöstömitoitusta on kunnan tekemä sopimus, koska silloin voidaan ottaa huomioon kulloisetkin erityistekijät ja potilaiden vaihteleva hoitotarve. Hoidon laadulle pitäisi keksiä mittareita, jotka kertovat siitä, mitä on tehty, sen sijaan että kerrotaan, mitä on panostettu. Lisäksi hoivatarpeet vaihtelevat rajusti yksilöiden ja sen vuoksi myös hoitoyksiköiden välillä.

Samassa hengessä tilannetta käsittelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksikköpäällikkö Minna-Liisa Luoma. THL:n tutkimuksista ilmenevä yleiskuva on, että yksityiset ja julkiset hoitolaitokset selviävät tehtävistään suunnilleen yhtä hyvin tai yhtä huonosti. Silti yksityiset ovat keskimäärin kunnille edullisempia. Siksi ei ole yllättävää, että kunnat turvautuvat ulkoistuksiin.

Erityisen kummallista on, jos nyt havaittuja ongelmia pidetään perusteluina sote-uudistusta vastaan. Minusta ne kertovat sote-uudistuksen tarpeesta. Ensinnäkin, kuntia suuremmat maakunnat kykenevät varmasti tähänastista paremmin hankkimaan ja kilpailuttamaan palveluja. Ja toiseksi, valinnanvapaus nimenomaan mahdollistaa sen, että asiakkaat äänestävät valinnoillaan ja parhaat hoitokäytännöt voivat valikoitua esiin. Tätä on korostanut myös Heikki Hiilamo. Julkisessa monopolituotannossa palvelun käyttäjä ei voi lopettaa palvelun käyttöä vaan korkeintaan valittaa yksityiskohdista, ja samaa pätee kunnan ulkoistamaan palveluun. Valinnanvapaus muuttaa tilanteen ja mahdollistaa palvelun toimittajan vaihtamisen.

Vasemmisto huomauttaa tähän mielellään, että muistisairaat ja toimintakyvyttömät vanhukset eivät kykene valitsemaan ja kilpailuttamaan. Tämä ei riitä vastaperusteluksi. Markkinakilpailu parantaa tunnetusti kaikkien kuluttajien asemaa, vaikka kaikki eivät kävisikään hintaneuvotteluja. Riittää, että jotkut käyvät, ja jotkut voisivat käydä, ja syntyy markkinahintojen joukko.

Sote-uudistus on siksi ainakin ekonomistin maalaisjärjellä askel parempaan vanhushoivaan.

 

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan jo lähes 50 000 säännöllisen lukijan joukkoon. Tilaa uudet blogit sähköpostilla!

Mitä mieltä sinä olet?

11 kommenttia artikkeliin Vanhushoivan tilanne on perustelu soten uudistamiselle

  1. Jorma Nordlin sanoo:

    Minimiresurssit on helppoa laskea, jos se onnistuu ohjelmistoalalla, niin miksi se ei onnistuisi vanhusten huollossa.

    Sitten voidaan säätää laissa alaraja kiinni ja asettaa alarajat erilaisille tunnistetuille tilanteille.

    Poliitikot tekevät näistä tahallaan erilaisilla selittelyillä monimutkaisia juttuja, jolloin on vaikeaa kehitellä yhtään mitään paremmaksi.

    Sitten vielä tämän kirjoituksen uskottavuus kruunataan heiluttelemalla Neuvostoliitto- ja sosialismikorttia.

    1. Aki Niemi sanoo:

      Kerrotko lisää tuosta ohjelmistoalan minimiresurssilaskennasta? Kohta 20 vuotta alalla enkä ole moisesta koskaan kuullutkaan.

      Kyllä ohjelmistoala mittaa tuloksensa ihan muissa yksiköissä kuin resurssien määrässä.

      ”Nine mothers do not a baby in one month make.”

  2. Anatoli sanoo:

    Julkisissa palveluissa, poliitikot ja päättäjät voivat päättää henkilöstöstä, tasosta, palkkauksesta etc…
    Se on arvovalinta.

    Nyt jää kuva, että Vartiainen ei ole kykenevä tekemään näitä päätöksiä, vaan haluaa siirtää ne ulkolaisille sijoittajille?
    Tällöin, meillä pitää olla kykeneviä päättäjiä, joilla on oikeat arvot ja empatia.

    Se, että paljonko laitetaan vanhusten hoitoon kontra maataloustukiin tai yritystukiin, on arvovalinta.

    Jos nykyisellä menolla mennään tai kepun ja kokoomuksen kaavailemalla sotella. Vain julkisen sektorin palkasaajilla on varaa laittaa vanhempiaan näihin esperin kaltaisiin hoitolaitoksiin! Miksi näin? Yksityisen sektorin veron maksajilla ei ole aikaa katsoa vanhempiensa hoidon perään jatkuvasti ja mahdollisesti vaihdella hoitopaikasta toiseen. Pitäisi tehdä töitä, jotta yhteiskunta saa verotuloja, joilla sitten maksetaan poliitikkojen elämä ja julkisen puolen palkat.

    Julkisen puolen työntekijät voivat pyöriä vaikka joka päivä katsomassa vanhusten hoitoa, palkka juoksee meidän yksityisen sektorin maksamina.

    Ymmärrän tietysti, että kaimat ja jaskarit hyötyvät, mitä enemmän on yksityisiä SOTE tuottajia.

    1. Markku Koivisto sanoo:

      On se kumma kun ”kaimat ja Jaskarit” hyötyvät vielä sen päälle, että julkinen puoli säästää velvoitteidensa kustannuksista. Eivät kai kunnat muuten yksityistä?
      Miten se julkinen hoito rahansa tärvää, kun ei laatukaan sen parempaa kuin yksityisellä ole?

  3. Juha Kokkinen sanoo:

    Jos toteutuneen Soten jälkeen samat toimijat hoitavat vanhuksia, niin mikä muuttuisi ja miksi. Tottakai lakiin pitää minimi kirjata, saahan siellä olla enemmänkin, jos hoidon tarve niin vaatii. Sitähän kokoomus ajaa. Nythän on vallalla sellainen käsitys, että omaiset, kunnat ovat vastuussa huonosta hoidosta, mutta eikö totuus ole, että hoivalaitokset ovat laiminlyöneet sen ainoan tehtävän, mitä niillä on, eli hyvä hoiva.
    Onko tässä käynyt niin, että kokoomus luotti siihen että keskusta ei lähde lakimuutokseen mukaan, mutta jäi yksin ja kunniallista tapaa pestä käsiä ei ole.

  4. rauno juntumaa sanoo:

    Mutta voiko pääomasijoittajien yhtiöiden intressejä koskaan sovittaa hoivapalvelun tarpeisiin? Pienemmän yhtiön varmaan voi. Se ehkä voi paremmin suostua näkemään ja sietämään kaikki hoivapalvelussa tarpeelliset asiat.

  5. Mikko sanoo:

    Keskiarvo ja keskiluvut ovat pirullisen hankalia tulkittavia. Jos toinen jalka palelee ja toinen hikoilee, keskimäärin on hyvä olla. Jos on 0.7 hoitajaa potilasta kohti, keskimäärin on hyvä olla. Mainitsemasi THL:n Minna-Liisa Luoma tuo kiinnostavasti vaihtoehtoisen kulman, jossa mittarointi ei tapahtuisi keskiarvoisesti.

    Kirjoituksessasi mainitset hoivaongelman yhdeksi ratkaisuksi valinnanvapauden. Oletko varma, että se ei sisällä keskiarvo-ongelmaa?

    Markkinatalous tarvitsee toimiakseen markkinat. Epäilemättä kaupungeilla on edellytykset hoiva- ja erityisesti vanhushoivamarkkinoille ja mainitsemasi hyödyt ovat tällöin ilmeiset. Miten vuorostaan maaseutukunnat?

    Hieman heikoilla pohjatiedoilla väitän, että hoiva on jokseenkin lähituotantoa. Jos näin on, markkinat suuressa osissa maata ovat kaukana täydellisen kilpailun asetelmasta. Voisin jopa väittää, että ulkoistettu ja kilpailutettu palveluntuotanto johtaa toisaalla paikallisiin monopoleihin ja kaupungeissa hyvään palveluun.

  6. Reijo Vuorento sanoo:

    Juhana, koko ajattelusi on ihan pielessä. Missään maailmassa ei lähipalveluja ole siirretty eikä siirretä nykyistä kauemmaksi asiakkaista ja päätöksenteosta. Myös demokratia ja valvonta heikkenee samalla kun pakolla, siis lailla määrätään siirtämään tuotantoa yhä laajemmin yksityisille. Ei ole kyse tilaajaosaamisesta, vaan järjestelmän muuttamisesta entistäkin kauemmaksi pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

    http://reijovuorento.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268964-vahva-jarjestaja-soten-uusin-slogan

  7. rauno juntumaa sanoo:

    Voiko pääomasijoittaijen pörssiyhtiön intressi koskaan mukautua riittävästi vanhushoivan tarpeisiin? Ei hyvältä näytä.
    (Pienehkö yhtiö voinee sen sijaan onnistua ja pystyä ottamaan vanhushoivan välttämättömät vaatimukset riittävästi huomioon.)

  8. Leif sanoo:

    Jos mitoituksen numeromäärittelystä tulee mieleen Neuvostoliitto, mikä maa tulee mieleen valvonnan unohtamisesta? Valvonta on kuitenkin keskeinen tekijä markkinataloudessa tai muuten markkina-sana vaihtuu helposti esimerkiksi hyväveli-sanaksi ja saadaan hyvävelitalous.
    Ainakin Suomessa valvonnan unohtamisesta tulee mieleen Suomi. Ympäristön suhteen valvonta ei suju esim kaivosteollisuuden suhteen. Homeeton julkinen rakennus on ihme. Sähköverkkojen omituinen myynti. Seuraavaksi puhutaan yksityisten päiväkotien henkilöstöresursseista. Kaikki nämä nakertaa yleistä luottamusta politiikkaan ja valvontaan. Onneksi karjanpiirakat ovat viranomaisen päättäväisen valvonnan takia aitoja!

  9. Leenamarketta sanoo:

    Seuraavaksi puhutaan siitä miten valtion edunvalvojat seuraavat ja ovat perillä päämiehensä asioista! Ei ehditä mennä vaikka tärkeään taloyhtiön kokoukseen, kun keskustellaan ja päätetään ehkä kalliista taloyhtiön remonteista.