Juhana Vartiainen

Harkittua rohkeutta segregaatiotoimien tarkasteluun

Helsingin Sanomat julkaisi haastatteluni (7.2.2024) koskien segregaatiokehityksen ennaltaehkäisyä. Eriytymiskehityksen torjunta koskee jokaista toimialaa, ja asia on paljon laajempi ja monipuolisempi, kuin painotettujen luokkien kokoonpanojen muuttaminen tai oppilaaksiottoalueiden rajojen uudelleentarkastelu.  

Tarvitsemme harkittua rohkeutta arvioida, olisiko tutkimustulosten kautta johdettavissa uusia toimia segregaatiokehityksen ennaltaehkäisyyn. Uusia ja kenties epäsuosittujakin ehdotuksia on tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Omaa ajatteluamme on pakko haastaa: ovatko ne keinot, joita olemme tottuneet hyödyntämään riittäviä tai oikeita segregaation torjunnassa? Entä vahvistavatko jotkin vanhat toimintatapamme segregaation syvenemistä?  Muualla maailmassa tehtyjen virheiden uusimiseen meillä ei ole varaa. 

Lasten välinen alueellinen eriytyminen on kaupungeissa paljon voimakkaampaa kuin aikuisväestöllä, minkä lisäksi lapset ovat myös herkempiä asuinympäristönsä vaikutuksille. Myös Pisa-tulokset kertovat, että sosioekonominen asema vaikuttaa oppimiseen. 

Suomessa on vahvana ajatus siitä, että jokaiselle tulee tarjota samanlaiset palvelut. Samalla on myönnettävä, että tällä hetkellä lähtökohdat eivät ole samanlaiset kaikilla Helsingin alueilla. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole niin sanotusti samanlaisia eväitä. Koulumme tasaavat näitä eroja jossain määrin, mutta mielestäni on perusteltua kysyä, tarvitaanko erojen tasaamiseen joillain alueilla vähän enemmän rahaa kuin toisilla? Tähän meillä on työkaluna tarveperustainen rahoitus, mutta tulemme todennäköisesti tarvitsemaan myös järeämpiä keinoja.  

Painotettua opetusta tulee uskaltaa tarkastella uudesta kulmasta sekä uusilla keinoilla, ja sitä voisi jopa lisätä kaupunkiuudistusalueilla. Painotetun opetuksen perustelut ovat hyviä, mutta pitäisikö painotettua opetusta tarkastella erillään koululuokkien jaottelusta? Lisäämällä painotettua opetusta sosioekonomisesti heikommilla alueilla, voisi näiden alueiden sekä siellä olevien koulujen vetovoima parantua. Keskeistä on tehdä jokaisesta koulusta houkutteleva ja toimia sellaista ilmiötä vastaan, jossa vanhemmat eivät haluaisi laittaa lapsiaan tiettyjen alueiden kouluihin. 

Segregaatiokehitystä torjutaan myös muualla kuin kouluissa. Alueiden väliseen kehitykseen vaikutetaan muun muassa joukkoliikenneinvestoinneilla ja kaavoituksella parantaen alueiden saavutettavuutta sekä viihtyisyyttä. Nuorisopalveluita sekä liikunta- ja kulttuuriharrastusmahdollisuuksia tulee viedä erityisesti sinne, missä tarve ja lasten harrastamattomuus on suurinta. Erilaisilla vapaa-ajan aktiviteeteilla vahvistetaan myös asukkaiden toimijuutta yhteisöllisyyttä luoden. 

On lopulta meidän kaikkien etu, että kaikkialla Helsingissä voi pärjätä ja että mahdollisia ja tiedossamme olevia eroja pyritään käytettävissä olevin keinoin ja tarkoituksenmukaisella tavalla tasaamaan. Meidän päättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että kaikilla helsinkiläislapsilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen heidän taustastaan ja asuinalueestaan riippumatta. Tämä on lopulta niin lasten ja nuorten, kuin myös kaikkien yhteiskunnan etu. 

Mitä mieltä sinä olet?