Suomessa syntynyt hallitusratkaisu on saanut monet kyselemään, muodostavatko Kokoomus ja Perussuomalaiset yhtenäisen opposition ja kykenisivätkö ne toimimaan yhdessä hallituksessa. Vasemmistopuolueet niputtavat kernaasti nämä puolueet yhteen oikeisto-oppositioksi.
Perussuomalaisten konservatiivinen ja nationalistinen arvopohja muistuttaakin vanhoillisesta oikeistosta. Mutta talous- ja sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset on vasemmistopuolue. Vaikka persujen perustelut ja arvopohja poikkeavat vasemmistosta, käytännön politiikan pyrkimykset ovat samankaltaisia tai suorastaan samoja. Tämä kuva on mielestäni vain vahvistunut viime vuosina:
- Perussuomalaiset ovat puheenjohtaja Halla-ahon suulla eksplisiittisesti sitoutuneet työehtosopimusten yleissitovuuteen. Näin ovat tietääkseni tehneet persujen lisäksi vain vasemmistopuolueet. Suomen perinteiset porvarilliset puolueet ja keskipuolueet eivät kampanjoi aktiivisesti yleissitovuuden purkamisen puolesta, mutta eivät ole myöskään sitoutuneet siihen, että yleissitovuus on välttämättä säilytettävä.
- Perussuomalaiset vastustavat ja vastustivat kilpailua lisääviä uudistuksia kuten liikenneuudistusta tai taksimarkkinoiden avaamista tai apteekkimarkkinan avaamista. Vasemmiston kanta on sama. Perussuomalaisten mielestä ei ole oikein, että ulkomaiset yhtiöt tulevat Suomeen kilpailemaan. Sekä vasemmistolle että Perussuomalaisille esimerkiksi ulkomaiset terveyspalvelu-yritykset ovat lähinnä veroparatiiseista käsin toimivia riistäjiä. Tähän näyttää liittyvän jonkinlainen kummallinen kansallismielinen käsitys kotimaisesta talousorganismista, josta ei pitäisi ”valuttaa” tuloja ulkomaisten yritysten taskuun.
- Perussuomalaisilta ei ole tullut käytännön ehdotuksia sellaisiksi sosiaaliturvan uudistuksiksi, jotka lisäisivät työnteon kannustimia tai patistaisivat työhön. Työnteon kannustinten ongelma on heille olemassa yksinomaan muualla syntyneille, kun taas suomalaiset oletetaan määritelmän mukaan niin ahkeriksi, ettei kannustinongelmaa ole.
- Perussuomalaiset vastustavat työperäistä maahanmuuttoa, jopa vielä selvemmin kuin vasemmisto. Sekä Perussuomalaiset että vasemmistopuolueet vastustavat saatavuusharkinnan poistoa.
- Perussuomalaiset elättelevät työttömyyden ja työmarkkinoiden analyysissään samanlaista kotikutoista ”talousteoriaa” kuin vasemmisto. Sen mukaan korkea työttömyys johtuu siitä, etteivät yritykset maksa riittävän hyviä palkkoja. Halla-aho puhuu siitä, miten työttömyyden ja työvoimapulan syynä on työnantajien ”puutteellinen palkanmaksuhalu”, kun taas vasemmisto puhuu ”palkasta jolla täytyy voida elää”. Sekä vasemmisto että Perussuomalaiset ajattelevat, että työvoimapulan avulla voidaan saada palkkataso nousuun. Kumpikin aatesuunta poikkeaa liberaalista ja ekonomistisesta ajattelutavasta, jonka mukaan palkka on hinta työpanoksesta. Se riippuu tuottavuudesta ja asiakkaiden maksukyvystä eikä ole mikään poliitikkojen voluntaristisen ohjailun tai yrittäjien puutteellisen ”halun” kohde.
- Perussuomalaiset ja vasemmisto suhtautuvat epäluuloisesti vapaakauppasopimuksiin.
Persut esiintyvät usein kyllä periaatteessa jyrkästi julkisten menojen karsijoina ja tuhlauksen vastustajina. Mutta en ole vielä Euroopassa nähnyt kansallispopulistista puoluetta, joka oikeasti suhtautuisi tiukasti ja vastuullisesti julkistalouteen. Siksi en ota kovin vakavasti myöskään perussuomalaisten puheita tiukasta finanssipolitiikasta. Menneellä eduskuntakaudella Perussuomalaisten edustaja työ- ja tasa-arvovaliokunnassa myötäili yleensä vasemmiston ajattelu- ja toimintatapoja.
Miksi persut torjuvat työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan uudistukset?
Olen viime aikoina käynyt talouden ja työmarkkinoiden suunnasta keskusteluja muutamien, merkittävienkin, perussuomalaisten poliitikkojen kanssa. Minulle on niiden nojalla valjennut, että perussuomalaisista tuskin saadaan tukea sellaisille pyrkimyksille, joilla Suomen hyvinvointimenojen ja tulonsiirtojen rahoitus voitaisiin saada kuntoon. Kun olen kysellyt, voivatko persut tukea työmarkkinoiden vapauttamista tai sosiaaliturvan uudistamista työllisyyttä tukevalla tavalla, vastaukset ovat kielteisiä tai kaartelevia. Perussuomalaiset kertovat mielellään, että maahanmuuttajat — joita he eivät yleensä eritttele työperäisin tai pakolaisiin — käyttävät sosiaaliturvaa hyväkseen. Mutta kun totean heille, että sosiaaliturvaa uudistamalla saadaan sekä suomalaisten että maahanmuuttajien työllisyysastetta ylös, perussuomalaiset eivät innostu.
Miksi? Perussuomalaiset eivät innostu työmarkkinoiden vapauttamisesta ja sosiaaliturvan uudistamisesta, koska he tietävät, että ne voisivat johtaa maahanmuuttajien parempaan integroitumiseen ja korkeampaan työllisyyteen. Tätä Perussuomalaiset eivät halua. Jos meillä olisi paremmin työhön kannustava sosiaaliturva, se valikoisi ja kannustaisi todennäköisesti myös maahanmuuttajia eri tavalla kuin nykyinen. Suomesta saattaisi silloin tulla Sveitsin kaltainen menestysmaa, jossa ulkomailla syntyneiden osuus väestöstä ja työllisistä on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Sveitsin väestöstä on n. 25% ulkomailla syntyneitä, kun Suomessa vastaava luku on 7 prosentin luokkaa. Naapurimaa Ruotsikin on meitä taloudellisesti selvästi vahvempi, ja sen suotuisamman talousnäkymän yksi osatekijä on jatkuvasti kasvava työvoima – jota taas kasvattaa suurempi työperäinen maahanmuutto. Perussuomalaiset selittävät tätä yleensä vain maan omalla kruunulla, ja levittävät muuten mielellään Alt-Right-fantasiatarinoita Ruotsista jonkinlaisena sotatantereena.
Kun Jussi Halla-Aho kutsuu suomalaista sosiaaliturvaa ”luksustuotteeksi”, hän ei tarkoita sitä, että se pitäisi purkaa — vaan että se pitäisi varata vain Suomessa syntyneille. Mutta tällaisia tulevaisuudenkuvia on vaikea piirtää, niin että niihin voisi sisältyä vahva julkistalous ja vahva kansantalous. Monet persut näyttävät ajattelevan Japania jonkinlaisena esikuvana, koska Japani ei ole halunnut maahanmuuttajia. Mutta Japanissa ei ole laajaa julkistaloutta, ja Japaninkin talous on heikon demografian vuoksi vaisu. Suomalaistyyppinen laaja julkistalous tuskin on rahoitettavissa jos väestö alkaa vähentyä selvästi. Ehkä jotkut persut tämän tiedostavatkin, mutta eivät selitä sen seurauksia kannattajilleen.
Miten Suomen mahtaa käydä?
Hyvinvointivaltion rahoittaminen väestön ikääntyessä ja syntyvyyden alentuessa edellyttää merkittävää työperäistä maahanmuuttoa, työmarkkinoita vapauttavia uudistuksia sekä sosiaaliturvareformeja, jotka kannustavat työntekoon. Mikään näistä ei edellytä kovin vallankumouksellista muutosta, mutta tähänastista paljon reippaampiin päätöksiin olisi kyettävä.
Vasemmisto ja Perussuomalaiset eivät ilmeisesti tule erilaisten arvopohjiensa vuoksi kovin hyvin toimeen keskenään, mutta käytännön politiikassa ne luovat tällaisille tarpeellisille reformeille kovan vastablokin. Siksi olen synkällä mielellä Suomen tulevaisuuden suhteen. Tavalla tai toisella tietysti asiat hoituvat, mutta on ikävän helppoa nähdä edessään vuosikymmeniä, joiden aikana työikäinen väestö pienenee edelleen, rakennetyöttömyys pysyy korkeana, investoinnit alenevat, verot nousevat, koulutetut poistuvat maasta ja julkinen velka kasvaa. Suomi tarvitsee sosiaaliliberaaleja uudistuksia, mutta täysistuntosalin molemmilta laidoilta löytyy niille hirmuiset vastustajat.
23 kommenttia artikkeliin Perussuomalaiset on vasemmistopuolue
Ansiokas kirjoitus tämänpäivän politiikasta, joka analysoitu opposition kautta
Kokoomus yritti saada aikaan näitä Juhana Vartiaisen reformeja läpi Sipilän hallituksessa mutta keskustapuolue jänisti lopussa kun kiky-sopimus piti tehdä yleislakon . Ikävä kyllä todeta että talouspolitiikan kohdalla Vartiainen on tässä kohtaan oikeassa koska realismi on vaikeampi kuin idealismi.
Kiitos Arja!
Palkan muodostuksessa on naiivia ajatella, että se muodostuisi vain tuottavuudesta sekä asiakkaan maksukyvystä. Meillä on esim yksityinen ja julkinen sektori, ja varsinkaan julkinen ei toimi ”kysyntä/tarjonta” periaatteella. Muutenhan poliisit ja palomiehet voisivat paremmin vaikuttaa palkkaansa. Kokoomuksen tie vie siihen, että työläisten palkat tippuvat ja työtä on pakko ottaa pienelläkin palkalla koska sosiaaliturvaa lasketaan vieläkin alemmas. Rikkaat rikastuvat ja tuloerot kasvavat. Sisäinen koheesio kärsii, kun Kokoomus haalii Trumpin sanoin persläpimaiden asukkaat Suomeen. Tämä johtaa siihen, että rikkaat joutuvat eristymään omille asuinalueilleen, jossa on aseistetut vartijat ja ruokakaupassakaan ei voi käydä yksin. Ryöstöt ja murhat lisääntyvät eri kulttuurien välillä. Mutta jos tämä on Kokoomuksen tie niin se on. Ympäri maailmaa on esimerkkejä oikeistolaisen hallituksen toimista eri maista.
Erkki, Kokoomuksen tie ei tietenkään ole sosiaaliturvan alentaminen. Minusta sosiaaliturvan pitäisi pikemminkin olla parempi kuin nyt. Mutta se edellyttäisi, että sosiaaliturva velvoittaa työn haluun ja kuntoutukseen paremmin kuin nyt.
Eivät palkat yleensä laske missään. Ja Suomessa kaikkien palkat ovat nousseet ja nousevat. Tuottavuuden mukana.
Peruusteellinen työreformi tarvitaan. Ei riitä, että pureksitaan lillukanvarsia, kun tarvitaan punaista lihaa. Muutamat vuodenajat ovat kulahtaneet loppuun, kun olen mielessäni ja paperilla pyöritellyt reformin muotoa. Nyt se on enää pientä viilausta vaille. Reformin työnimi on ”Duunariosake”. Ei, ei se ole venäläinen, ei neuvostvenäläinen, eikä toveri Marxin kopio. Ei se ole edes osuustoiminnallinen malli. Se on todella uusi, jollaista en ole mistään aiemmasta nähnyt mallinnusta. Suomessa se on mahdollista ottaa malliksi tulevaan työyhteisöön. Ruotsissa se voi syntyä ainoastaan kopioimalla Suomen mallia. Duunariosake muuntaa työmarkkinaosapuolten sovittelumoodin yhteisen edun ajamiseksi. Se antaa vastauksen myös robottipelkoisille. Reformi mahdollistaa uudenlaisen motivaation työn tuottavuuteen ja tehokkuuteen, jolloin vuosityötunneissa on mahdollisuus koulutuksen lisäämiseen ja itsensä kehittämiseen. Teformi toimii pienissä yrityksissä ja suurissa yrityksissä. Se toimii yksityisissä, kuten myös julkisissa toimissa. Ehkä jatkan reformin avaamista, mikäli kiinnostusta löytyy. Avain on niin simppeli, että en halua heti riisua itseäni, kuten eräs kunkku, joka viuhahteli koko kansan silmien edessä.
Oikein hyvä kirjoitus ja analyysi, joka nostaa esiin mielenkiintoisen kysymyksen muutenkin monin tavoin epätarkasta oikea-vasen määrittelystä. Tottahan se on, että perussuomalaiset ja monet muutkin kansallispopulistiset puolueet ovat arvokonservatiivisia vasemmistopuolueita. Kuka on mahtanut sijoittaa nämä ryhmät oikeistoon ja miksi? Palveliko populistien leimaaminen oikeistoksi perinteisiä vasemmistopuolueita puolustustaistelussaan äänten vuotoa vastaan?
Todettakoon kuitenkin tähän, että siinä missä Halla-Aholla on harha työnantajien “puutteellinsesta palkanmaksuhalusta” työttömyyden ja työvoimapulan syynä, monella kokoomuspoliitikolla on harhansa työntekijöiden ”puutteellisestä työntekohalusta” syynä työttömyydelle ja koko hyvinvointivaltion tulopohjan murenemiselle. Kumpaakaan oletusta eivät tosiasiat tue. Yksinkertaisesti: Suomessa on alamittainen yksityinen sektori, mitattiinpa sitä BKT-osuudella, arvonlisäyksellä tahi työvoimaosuudella. Siinä missä palkan tulee perustua tuottavuuteen, valitettavasti suomalainen yksityinen sektori ei kykene tarjoamaan maan parhaille tytöille ja pojille mahdollisuuksia tehdä korkeasti tuottavia töitä ja he suuntaavat katseensa joko maan rajojen ulkopuolelle tai unelmoivat työpaikasta julkishallinnon instituutioissa. Kyseessä on seuraus pitkällisestä elinkeinorakenteen uudistumattomuudesta ja diversifioitumattomuudesta ja kehitys on itseään vahvistavaa. Puhumme nyt menetetystä vuosikymmenestä, mutta joskus, kun asiaa tarkastellaan historiallisesti, puhutaan ajanjaksosta, jolloin tulevaisuus menetettiin. Ei se vuosikymmeneen tule rajoittumaan.
Niin on paljon konkreettista näyttöä vasemmisto-kommunistidiktatuurista. Miksi ei tätä näkökulmaa koskaan oteta esille, mikä suunta on mahdollisesti vielä pahempi kuin oikeistolainen.
Ympäri maailmaa on esimerkkejä ja karmeita kokemuksia vasemmisto-kommunistihallituksista eli diktatuurista. Miksei näistä meillä puhuta ja tuoda esille?
Voisiko Kokoomuksesta tulla oikeistolainen talousliberaalipuolue? Tämän aatteen kannattajana on vaikea löytää sopivaa puoluetta, koska niitä ei Elina Lepomäkeä ja muutama muuta lukuunottamatta löydy. Ei paljon lämmitä mieltä äänestää ehdokasta, jonka puolue toimii miten sattuu arvoliberaalin johtajansa voimin.
Olen Juhana Vartiaista äänestänyt jo toistamiseen ja tyytyväinen olen hänen ajatuksiinsa ja toimintaansa. Huolettaa opiskelijoiden asema. Heissähän lepää suomalaisten tulevaisuus. Oppositiostahan vaikutus on vähäisempää, mutta valiokuntatyössä mahdollista.
Samanlaisen Juhana Vartiaisen kuvaaman havainnon olen tehnyt persujen talouspoliittisesta ajattelusta koskien julkistaloutta. Näin erityisesti vaaliteltoilla persuja haastateltuani. Heidän kohdalleni sattuneilla edustajaehdokkailla on lisäksi aivan pelottavan huonot tiedot lukusuureista ja eri asioiden keskinäisistä vaikutussuhteista. Se on jollakin tapaa pelottavaa ja jopa noloa vaalikahvia hörppiessä, mutta ei se oikeastaan yllätä. En myöskään ole kerta kaikkiaan kyennyt ymmärtämään puolueen talouspoliittista linjaa useasti Halla-Ahoa tv:ssä ja mm politiikkaradiossa kuunneltuani. En ole sitä ymmärtänyt, koska sellaista ei tunnu olevan lainkaan ainakaan missään selkeässä ja jäsennellyssä muodossa. Voisiko kolumnisti heittäytyä tutkivan toimittajan rooliin ja puristaa persuilta selkeät linjaukset :). Vasemmistolla on ainakin selkeä talouspoliittinen ja julkistalouden linja. Ei siitä sitten sen enempää. Edestämme sen seuraukset vielä aivan taatusti löydämme….
Kiitos hyvin argumentoidusta kirjoituksesta! Pessimismiin on aihetta kun nykyinen hallitus näyttää käytännössä (retoriikan ulkopuolella) toteuttavan perussuomalaista agendaa: ei työmarkkinoiden eikä sosiaaliturvan uudistuksia, työperäistä maahanmuuttoa ei olennaisesti helpoteta ja ulkomaiset yritykset nähdään riistäjinä eikä kilpailun sparraajina. Olisi mielenkiintoista lukea näkemystäsi kolmesta muusta (oletettavasti) ei-vasemmistolaisesta puolueesta: vihreistä, keskustasta ja RKP:stä.
Jämähtäneet työmarkkinat, torjuva asenne työperäiseen maahan muuttoon ym. menestyksen rattaissa haraavat kapulat, mikä mättää, kun uudistuksiin ei ryhdytä? Olisiko Ruotsin mallin mukaan henkilöstön edustuksella erityisesti pk -yritysten hallituksissa merkitystä viestin viejänä päättäjien pöytään, onko tästä näyttöä?
Pitäisköhän tuo politiikan jako vasemmistoon ja oikeistoon vaihtaa jakoon, jossa akselin toisessa päässä olisivat tavoitehakuiset ja ratkaisukeskeiset puolueet ja poliitikot ja toisessa päässä valtaan pyrkivät populismilla suosiotaan tavoittelevat?
Onko muita yhtä selvästi tavoitehakuisia ja ratkaisukeskeisiä kuin kokoomus?
Toinen kummallisuus minusta on, että järkevä talouspolitiikka leimataan oikeistolaiseksi ja kylmäksi, kun inhimillistä ja oikeudenmukaista tuntuu olevan, ettei menoista piitata, antaa rahan mennä vaan.
Mitä sille voisi tehdä?
Kiitos Juhana, selkeyttävä, surullinen ja asiallinen analyysi.
Perussuomalaiset on keskustapuolue, ei vasemmistopuolue, jos yhdellä sanalla pitää kuvailla tuolla janalla. Eduskunnan istumajärjestys ei sijoita nyt PS:ää oikeaan kohtaan tuolla janalla.
Juhani Vartiaisella on tiettävästi hyvä kokemus siitä mistä puhuu, koska perustelut ovat objektiivisiä. On hyvä, että Vartiaisenkin kaltaisia rohkeita kansalaisia ja kansanedustajia on olemassa, eikä vaan nuolijoita. Miksi ei meillä puhuta ja tuoda esille enemmänkin vasemmisto-kommunistidiktatuurista, joista esimerkkejä on vielä nykyisinkin myöskin historiassammekin?
Juhana Vartiainen on listannut valaisevia esimerkkejä perussuomalaisten käytännön politiikan ja retoriikan eroista. Retorisesti vasemmisto näyttäytyy PS’n päävastustajana, mutta sen käytännön politiikkaa kuitenkin peesaillaan – myös kuntatasolla.
Lukuunottamatta tietenkään turvapaikan saaneiden sijoittamista.
Koska Vartiainen näkyy itse vastanneen joihinkin kommentteihin, otan vapauden käyttää yksikön toista persoonaa ja kysyä Juhanalta, että miksi lanseeraat uuden taloustermin ”kotimainen talousorganismi”?
Tarkoitatko kotimaista ”talousrakennetta”, ”pääomaklusteria” tai jopa ”kansantaloutta”?
Mikäli viimemainittua, niin mielestäni kotimaisen verotuoton tietoista ”valuttamista” esim. terveydenhoidossa ulkomaisten rahastojen sijoittajaomistajille ei pidä edistää.
Miksi pitäisi?
Vai keksitkö uuden termin hämärtääksesi kantaasi, jonka mukaan olisi ihan OK antaa ulkomailla omistettujen globaalien (terveysalan yritysten) kupata kansantalouttamme?
Reijo, voisin hyvin käyttää sanaa kansantalous. Mutta asia on tärkeä, ja olen eri mieltä kanssasi. Olennaista on se, millä hinnalla ja laadulla palveluja saadaan. Jos ulkomainen yritys tuottaa niitä edullisemmin kuin suomalainen, on tietysti parasta käyttää ulkomaista palvelua. Siinä, että jokin ulkomainen yritys saa Suomen-toiminnastaan voittoa, ei tietenkään ole mitään pahaa. Koko hyvinvointimme perustuu kansainväliseen työnjakoon, jossa yritykset kilpailevat markkinoista. Samalla tavalla suomalaiset yritykset palvelevat muiden maiden kuluttajia, ja ”kuppaavat” niitä eli tuottavat hyötyä niille ja samalla osakkeenomistajilleen. Ja se, onko osakkeenomistaja suomalainen vai ei, on jokseenkin yhdentekevää. Samoille kansainvälisille pääomamarkkinoille ne saadut voitot kuitenkin sijoitetaan.
Käytin siksi sanaa ”organismi” pikemminkin pilkallisesti, koska tuollainen merkantilistinen/nationalistinen ajattelutapa, jossa pitäisi koettaa pitää talouden virrat kotimaan sisäisinä, on vanhentunut ja virheellinen. Kansallissosialistit edustivat sentapaista ajattelua, samaten kommunistit. Elintasomme syntyy kuitenkin kansainvälisestä vaihdosta.
Kai ymmärrät, ettei perussuomalaiset ja vasemmisto voi jokaisesta asiasta olla vastakkaista mieltä. Olet poiminut ne asiat joista ovat samaa mieltä, ja sivuuttanut ne asiat, joista ovat eri mieltä.
Olen poiminut, mutta rohkenen väittää että nuo 6 kohtaa kattavat aika hyvin taloudellisen ajattelun keskeiset kysymykset. Joskus väitetään, että Perussuomalaisten oikeistolaisuus näkyisi heidän halussaan alentaa veroja. Mutta en ota sellaista halua kovin vakavasti, koska Perussuomalaiset eivät ole yleensä ole ajaneet menosäästöjä, ellei kysymys ole kehitysavusta.
Naulan kantaan.