1 Johdanto

Kansedustajakollegani, vasemmistoliiton Veronika Honkasalo on julkaissut itsestään valokuvan, jossa hän hymyillen pitelee kylttiä, jossa lukee ”Haluan maksaa enemmän veroja”.

Jaoin tämän Veronikan kuvan 30.9.2020 omassa viserryksessäni, johon olin lisännyt Valtiokonttorin sivuilta ilmenevät valtiontalouden tilitiedot. Kerroin viserryksessäni  Veronikalle, että hänen on helppo toteuttaa toiveensa — maksamalla rahaa Valtiokonttorin tilille.

Postauksessani oli piruileva pilke silmäkulmassa ja varustin sen hymiöllä, mutta ajattelin samalla, että tämä ei ole pelkkää piruilua. Näin syntyvä mielipiteenvaihto antaa tilaisuuden keskustella kiinnostavista asioista. Niin kävikin.

Sain visertämön vasemmalta laidalta kovasti kritiikkiä postauksestani, jota pidettiin mauttomana ja loukkaavana. Korkeasaaren sympaattinen johtaja Sanna Hellström ihmetteli, miten voin olla niin tyhmä, etten ollut ymmärtänyt, että Veronika ei tietenkään tarkoittanut, että hän haluaisi henkilökohtaisesti maksaa enemmän veroja. Hänen postauksensa tarkoitti Sannan mukaan tietenkin jotain muuta, ja ilmeisesti sitä, että veroja olisi yleisesti nostettava. Kaikkien pitäisi tämä ymmärtää, sanoivat Sanna Hellström ja myös europarlamentaarikko Ville Niinistö, ja siksi he pitivät viserrystäni typeränä ja mauttomana.

2 Mitä Veronika tarkoitti ja halusi sanoa?

Minusta kysymys on kuitenkin kiinnostavampi eikä minusta ole päivänselvää, mitä Veronika halusi kyltillään ilmaista. Voin ajatella monia tulkintoja. Tulkinta numero 1 on, että

Tulkinta 1: Veronika on todellinen altruisti ja olisi valmis antamaan omasta pussistaan lisää resursseja yhteisiin julkisiin tarkoituksiin, riippumatta siitä, mitä muut tekevät.

Tulkinta numero 2 on, että Veronika haluaisi kiristää verotusta yleisesti ja on tietysti silloin valmis myös iloisesti maksamaan itse enemmän veroja. Tulkinta numero 2 on tietysti äärettömän lukuisien eri tulkintojen joukko. Veronika voi esimerksi haluta versiota

Tulkinta 2a: ”Kaikkien suomalaisten pitäisi maksaa tulojensa suhteessa lisää veroa”

tai esimerkiksi versiota

Tulkinta 2b: ”Nykyisten nettoveronmaksajien pitäisi maksaa enemmän veroa”.

Viimeinen tulkinta tasaisi tulonjakoa, koska lisärasitus lankeaisi vain hyvätuloisille. Oli mikä tulkinta vaan oikea, olisi parempi, että iloista veronmaksuhaluaan mainostavat kertoisivat mitä oikeasti haluaisivat. Tämän totesikin Pipsa Viitasaari omassa viserryksessään, joka kuului:

Reilumpaa ja selkeämpää olisi, jos lapussa lukisi ”Haluan muiden maksavan lisää veroja ja minäkin osallistun!” Onhan tuo ihan eri asia.

Olen Pipsan kanssa samaa mieltä. Jos kertoo uhrautuvansa, on reilua sanoa, että itse asiassa haluaa pakottaa myös kaikki muut uhraamaan. Siksi veronmaksuriemulla uhoamisessa on mukana falski sivumaku.

Kiinnostavaa on myös, että kukaan viserrykseeni kielteisesti reagoinut ei ajatellut tulkinnan 1 olevan edes oikeasti mahdollinen. Kukaan vasemmistovisertäjäkään ei siis ajatellut Veronikan olevan oikeasti näin altruistinen, vaan kaikki pitivät minua tyhmänä ja mauttomana kun en ymmärtänyt, että Veronika tarkoitti oikeasti yleisen veroasteen nousua. Olin kuitenkin ajatellut myös sitä mahdollisuutta, että Veronika oikeasti on hyväsydäminen altruisti, joka on valmis uhraamaan jotain siitä riippumatta, miteh paljon veroa muut maksavat. Veronika voisi esimerkiksi kuitata piruiluni laittamalla rahaa valtiokonttorin tilille ja julkaisemalla tiliotteensa. En pitänyt tätä tulkintaa todennäköisimpänä, mutta en pitänyt sitä mahdottomana. Ehkä Veronika vielä toimiikin niin, kukaties. Tällöin häntä voisi toki motivoida vastapiruilun halu mutta myös altruismi.

Miksi tulkinta 1 olisi mahdoton? Muilla yhteiskuntaelämän alueilla kuin verotuksessa on tuiki tavallista, että ihmiset mainostavat altruistista käyttäytymistään, ilman että oletuksena on että joku olisi pakottamassa kaikkia muita samaan. Tämä on aivan ilmeistä ympäristö- ja ilmastopolitiikassa, koska monet ihmiset rehentelevät jatkuvasti ilmastomyönteisillä valinnoillaan ja uhrauksillaan. On jopa kuultu mielipiteitä, joiden mukaan olisi erityisen arvokasta ja suorastaan välttämätöntä, että kaikki tekevät henkilökohtaisia uhrauksia.

Ja ihmiset todella tekevät uhrauksia, ilman, että ovat pakottamassa siihen muita. Monet jättävät perintönsä valtiolle ja jättävät hakematta ja valvomatta itselleen kuuluvia etuuksia. Erityisen altruistinen on esimerkiksi Antero Vartia, joka on antanut suuren osan elinkeinotoiminnallaan ansaitsemastaan omaisuudestaan ilmastokompensaation mahdollistavalla säätiölle. Antero käyttää siis omaa varallisuuttaan, ilman että haluaa pakottaa ketään samaan. Toinen altruistinen esimerkki, ihminen, jota kunnioitan, on Vihreä poliitikko Leo Stranius. Hänen kerrotaan elävän todella askeettista elämää, eli uhraavan aineellista hyvinvointiaan ympäristön hyväksi — siitäkin huolimatta, että muita ei pakoteta toimimaan samalla tavalla.

Minäkin ymmärrän intuitiivisesti, että tämäntapainen altruismi on jotenkin epäluontevampaa verottajan ja julkistalouden tapauksessa kuin ilmaston tapauksessa. Mutta kun asiaa miettii, ei ole aivan selvää, mistä ero syntyy. Nimenomaan Veronikan kaltaisen verojen rakastajan pitäisi kaiketi olla valmis myös henkilökohtaisiin uhrauksiin, koska hän näyttää pitävän julkisia palveluja ja tulonsiirtoja erityisen arvokkaina.  

3 Mitkä ovat veronkorotusten vastustajien motiivit? Tarina Smoolannin Ingvarista

Minulla oli kuitenkin toinenkin syy piikitellä Veronikan ”Haluan maksaa enemmän veroja” -kylttiä, ja tämä syy on mielestäni edellistä kiinnostavampi. Kysymys on siitä, millä tavalla Veronika haluaa luonnehtia toista mieltä olevia ja niiden motiiveja, jotka eivät suhtaudu yhtä suopeasti tai riemukkaasti verojen korotukseen. Oman veronmaksuriemun mainostaminen antaa ymmärtää, että toista mieltä olevat ovat harmissaan verojen maksusta, niin, että heitä motivoi oma itsekkyys ja harmi siitä, että he joutuvat maksamaan veroja. Myös Sanna Hellström on kontrastoinut oman ajattelunsa siihen, että toiset ”purnaavat veroista”.

Tämä näkökohtaa nostaa minussa hienoisen vastakarvan kun Veronika ja Sanna esittelevät veronmaksuhalukkuuttaan. Rakastan veroja -kyltit antavat ymmärtää, että korkeampien verojen vastustajien motiivi on puuttellinen veronmaksuhalukkuus eli itsekkyys ja ahneus.

Varmaan moni toivoisikin pääsevänsä vähemmällä verotaakalla. Mutta minusta on harhaanjohtavaa ja poliittisesti tylyä antaa ymmärtää, että korkeamman veroasteen vastustajia motivoisi aina ja ensisijaisesti itsekäs harmi ja purnaus.

Ihminen on mitä suurimmassa määrin jalo ja periaatteellinen olento, sekä politiikan vasemmalla että politiikan oikealla laidalla. On varmasti olemassa monia ihmisiä, joilla ei ole mitään henkilökohtaista veronmaksua vastaan, mutta jotka ovat myös sitä mieltä, että hyvä yhteiskunta ei ole nykyistä korkeamman verotuksen yhteiskunta. Voisin itsekin maksaa enemmän veroja sen enempää purnaamatta, koska olen tyytyväinen ja kohtuullisen hyvätuloinen ihminen, mutta en silti ehdoin tahdoin kannata yleistä veroasteen nousua. Miksi? Siksi, että en ole vakuuttunut siitä, että kireämpi verotus (ainakaan nykyisellä verorakenteella) vie yhteiskuntaa hyvään suuntaan.

Tässä astuu kuvaan nuoruusmuisto 26 vuoden takaa. Kohtasin vuonna 1994 Tukholmaan muuttaessani Ingvarin, yrittäjänä vaurastuneen ruotsalaismiehen, joka möi minulle ensimmäisen omistusasuntoni Tukholmassa. Hän oli vakaumuksellinen smoolantilainen talousliberaali (silloisen Folkpartietin eli nykyisen liberaalipuolueen äänestäjä) ja kristillinen radikaalipasifisti, joka kannatti alhaisia veroja ja yritteliäisyyttä. Hän oli kuitenkin myös erittäin altruistinen ihminen, joka koetti auttaa ihmisiä. Hän vuokrasi ja möi hankkimastaan Södermalmin osuuskuntakerrostalostaan asuntoja syrjäytymisvaarassa oleville maahanmuuttajille, ja koetti tukea heidän pärjäämistään neuvoin ja tarvittaessa myös rahallisesti. Sain itsekin maahanmuuttajana häneltä monenlaista tukea.

Keskustelinkin hänen kanssaan talous- ja veropolitiikasta. Olin tuolloin kiivas vasemmistodemari ja kysyin häneltä — samassa hengessä kuin Veronika ja Sanna nyt — miksi hän halusi alhaisten verojen talousliberaalia yhteiskuntaa, ja miksei hän ollut valmis maksamaan enemmän veroja. Muistan aina hänen silloisen vastauksensa, joka kuului suunnilleen seuraavasti:

”Juhana, eihän minua omat verot harmita, maksan niitä ihan mielelläni ja kyllä minun rahani riittävät, mutta en todellakaan halua korkeiden verojen yhteiskuntaa. Sehän rapauttaa ihmisistä työhalun ryhdin ja tekee meistä vähitellen laiskojen ihmisten valtiojohtoisen yhteiskunnan. Ihminen jalostuu kun hän ottaa vastuun itsestään, ja ihmisten täytyy nähdä oman ponnistelunsa ja omien tulojensa välinen yhteys”.

Tämä vastaus oli vakuuttava, koska olin vierestä katsonut, miten hän koetti tukea erään maahanmuuttajatyöläisen pärjäämistä, myös omia varojaan säästämättä. Häneltä ei siis puuttunut altruismia, mutta hän kannatti alhaisen verojen yhteiskuntaa periaatteellisista syistä. Ingvarin vastaus sai minut tuolloin miettimään omaa ajatteluani ja liberaalia ajattelua.

Arvaukseni on, että moni suomalainen idealistinen yrittäjä, liikenainen tai -mies tunnistaa itsensä tällaisesta ajattelusta. Siitä, että hyvin yhteiskunnan periaatteet ovat jotain kerrassaan muuta kuin itsekäs purnaus omista veroista.

Ja tämän keskustelun selventäminen oli piruilevan viserrykseni toinen tarkoitus. En halua, että alhaisen verotuksen liberaalit maalataan pelkästään itsekkäiksi. Siitäkin huolimatta, että taidan itse olla pikemminkin (kohtuullisen) korkean verotuksen hyväksyvä oikeistodemari kuin alhaista veroastetta vaativa oikeistoliberaali. Taloustiedekin tukee ajatusta, jonka mukaan verotuksen hyvinvointitappiot nousevat konveksisti eli kiihtyvästi veroasteen noustessa.

4 Minun verokylttini

Annan lopuksi oman julistukseni. Mitä minun verokyltissäni voisi lukea? Ehkäpä seuraavat teesit:

1 Olen iloinen veronmaksaja, ei ole tullut mieleen purnata omista veroistani. Olen iloinen, että elän demokratiassa, jossa kansanedustuslaitos päättää veroista ja maksan veroni nurkumatta. 

2 En ole lainkaan vakuuttunut, että nykyistä korkeampi veroaste johtaa hyvään lopputulokseen, varsinkaan jos työn verotusta kiristetään.

3 Jos suomalainen verolainsäädäntö ja julkiset menot uudistetaan hyvien taloustieteellisten periaatteiden mukaisiksi, niin, että ne tukevat hyvinvointia nykyistä paremmin, ja jos julkistalouden tasapainon tarve ja tällaiset reformit merkitsevät sitä, että minun oma verotukseni kiristyy, maksan nurkumatta enemmän veroja.

Ehkä Veronika ja minä emme lopultakaan ole tässä suhteessa kovin kaukana toisistamme.