Juhana Vartiainen

Kaksi lyhyttä mietelmää menneeltä politiikkaviikolta

Tartuntatautilain uudistaminen ja ravintolat, perustuslaki määrää politiikan sisällön?

Koronavirus leviää kesän suvantovaiheen jälkeen taas nopeasti, ja on järkevää miettiä ravintolatoimintaa koskevia rajoituksia. Hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen tartuntalain väliaikaisesta muuttamisesta, ja se mahdollistaisi jälleen ravintoloiden aukiolon, aukioloaikojen ja anniskelun sääntelyn. Sosiaalivaliokunta (jossa olen jäsen) laatii siitä mietinnön, ja johtamani talousvaliokunta on laatinut lausunnon sosiaalivaliokunnalle.

Talousvaliokunnan keskustelut ja lausunto tähdentävät, että epidemian rajoittamisen pitää pyrkiä samalla minimoimaan taloudelliset menetykset, koska epidemia voi kestää pitkäänkin. Siksi rajoitusten pitää perustua alueelliseen epidemiatilanteeseen: Rajoitukset on myös laadittava niin, että ne salpaavat vain sellaista ravitsemustoimintaa, joka todella lisää tartuntariskiä. Jos Vaasan opiskelijajuhlista tai Ylläksen diskoista on levinnyt tartuntoja, tämä ei ole perustelu sulkea sellaisia rauhallisia ruokaravintoloita, joissa voidaan pitää huolta etäisyyksistä ja hygieniasta, varsinkaan alueilla, joissa epidemiatilanne ei ole hälyttävä.

Talousvaliokuntamme lausunto tuskin olisi kuitenkaan muuttanut hallituksen esitystä. Oma ryhmäni Kokoomus olisi halunnut valiokunnassa nostaa yllämainitut seikat hallitusta velvoittaviksi ponsiksi, mutta hallitusrintama pitäytyi heikommissa muotoiluissa.

Hallitusrintamaan tuli oikeastaan vipinää vasta siinä vaiheessa, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui omassa lausunnossaan täsmälleen samat asiat: rajoitukset tulee porrastaa alueellisesti ja niiden on eroteltavat erityyppiset ravintolat. Nyt sosiaalivaliokunta joutuu miettimään uusia pykäliä ja lain perusteluja.

Kuten täysistuntopuheenvuorossanikin totesin, tämä alkaa olla suomalaiselle politiikalle turhankin tyypillistä: todella monet asiat ”konstitutionalisoituvat” eli perustuslain tulkinnat alkavat kokolailla suoraan määrätä politiikan sisältöä. Minun mielestäni perustuslakivaliokunnan vaatimukset olivat sisällöllisesti samoja maalaisjärkisiä ja taloudellisesti rationaalisia vaatimuksia kuin talousvaliokunnankin vaatimukset (erityisesti tekemässämme Kokoomus-vastalauseessa), mutta perustuslakivaliokunta perusteli ne tietysti ansiokkaasti perusoikeuksista ja elinkeinovapaudesta käsin.

Minun mielestäni hallitus olisi voinut harkita asiaa tarkoituksenmukaisuus-näkökulmasta siinäkin tapauksessa, että perustuslakivaliokunta ei olisi vielä sanonut asiasta mitään. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu lakiehdotus oli kuitenkin jokseenkin tunteeton taloudellisten menetysten suhteen, ja itselleni jäi talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa aika kulmikas kuva sosiaali- ja terveysministeriön valmistelevasta virkamiehestä. Kun häneltä kysyttiin, miten ministeriö oli koettanut minimoida taloudellisia menetyksiä, viesti oli tyly: emme ole arvioineet, konkursseja tulee, mutta asia ei kuulu meidän ministeriöllemme.

Siksi oli hyvä, että perustuslakivaliokunta puuttui peliin. Mutta on perin outoa, että tähän tarvittiin perustuslakivaliokunta.

Helsinki ja sote – tyhmiä kysymyksiäni

Toinen fundeeraukseni koskee hallituksen julkistamaa soteuudistus-lainsäädäntöä. Siinä maa olisi määrä jakaa hyvinvointialueisiin, ja Helsinki muodostaisi oman hyvinvointialueensa. Yli puolet nykyisestä kunnallisveron tuotosta ohjattaisiin valtiolle, joka puolestaan rahoittaisi sosiaali- ja terveydenhoidon hyvinvointialueilla. Kunnat velvoitettaisiin alentamaan kuntaveroa.

Helsingin osalta tämä tarkoittaisi kaupungin oman talouden huomattavaa pienenemistä. Samalla merkittävä osa kaupungin palkkalistoilla olevista ihmisistä siirtyisi valtion rahoittaman ”hyvinvointialue”-Helsingin palvelukseen. Rahaa tulisi kuitenkin Helsingille selvästi vähemmän kuin nykytilassa.

Hallitus suunnittelee kuitenkin myöhemmässä vaiheessa hyvinvointialueille (”maakunnille”) omaa maakuntaveroa (”hyvinvointialueveroa”). Mitä ihmettä tämä tarkoittaisi Helsingille? Jos vero toteutuu, Helsingin taloudellinen autonomia kaiketi taas kasvaisi ennalleen tai lähes ennalleen. Tarkoittaisiko tämä, että Helsingissä valitaan kaksi valtuustoa, ”hyvinvointivaltuusto”, ja ”tavallinen valtuusto”, ja kumpikin päättäisi omasta veroäyristään, ”hyvinvointiäyristä”, ja ”tavallisesta äyristä”? Tuleeko näiden organisaatioiden välille jonkinlainen palomuuri, vai voisiko ajatella, että sama valtuusto ja kaupunginhallitus huolehtisivat nykyiseen tapaan molemmista – mikä tuntuisi kovin luontevalta. Tässä tapauksessa siis ”maakuntavero” tavallaan palauttaisi Helsingin autonomian!

Minua viisaammat sote-ekspertit saavat kernaasti valistaa minua näistä asioista.

Sote-uudistus ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta julkisen terveydenhoidon resurssiongelmaan. Siksi pelkään  pahoin, että tulevaisuus sisältää julkisen jonoja täynnä olevan karvalakki-terveydenhoidon pienituloisille, työttömille ja eläkeläisille, samalla kun hyvätuloiset kotitaloudet enenevästi turvautuvat yksityisiin vakuutuksiin, jonoja välttääkseen. Tämä on jo nyt suomalaista todellisuutta, eikä tilanne muutu säätämällä lakeja hoitotakuista tai -mitoituksista. Lailla ei voida määrätä lisää voimavaroja. Veroja voidaan nostaa, mutta rajallisesti, eikä työllisyysuudistuksia näytetä paljosta puheesta saatavan aikaan. Tällainen tulevaisuudenkuva ei ole poliittisesti stabiili, koska keski- ja hyvätuloiset kokevat rahoittavansa sekä muiden terveydenhuollon (veroina) että omansa (omina yksityisinä vakuutusmaksuina). Aivan oma lukunsa on systeemin sopiminen EU:n potilasdirektiiviin, jota Suomi on tähän asti onnistunut rikkomaan.

 

 

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan sähköpostilistalle! Saat ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiisi.

Mitä mieltä sinä olet?

5 kommenttia artikkeliin Kaksi lyhyttä mietelmää menneeltä politiikkaviikolta

  1. Sami Ukonaho sanoo:

    Kun julkinen sektori kasvaa tarpeettoman suureksi, poliittisista valtataisteluista ja poliittisen vastuun välttelystä tulee itse tarkoitus sen sijaan, että mietittäisiin mitä julkisilla resursseilla on tarkoitus saada aikaan ja missä raskaalla verotuksella kerätyillä varoilla olisi saavutettavissa paras hyvinvoinnin lisäys.

    Liian monet julkisten varojen käyttökohteet ja itse byrokratia johtavat siihen, että tärkeätkin kohteet (sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, terveydenhoito, koulutus, perusinfrastruktuuri) kärsivät jatkuvasta aliresurssoinnista.

    Todelliset ongelmat painuvat poliitikkojen somekampanjoissa ja politikoinnissa taidokkaasti taka-alalle ja isompien uudistusten ajautuminen perustuslaillisten pohdintojen kohteeksi kuvastaa normaalin hallinnon ja lainsäädännön epäonnistumista.

    Samalla massiivisen järjestelmän keskitetty ohjaaminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Samalla moraalikato alkaa vaivata virkamiehiä, kansalaisia ja poliitikkoja kaikilla tasoilla. Ei kuulu minulle -tyyppinen ajattelu valtaa alaa. Polarisoitunut ajattelu voimistuu.

    Osaoptimointi valtaa alaa ja markkinamekanismia halveksutaan, koska siinä yksilöt päättävät eikä keskitetty järjestelmä. Yksilöihin ei tietenkään voida luottaa. Heitä on holhottava. Olen huolissani, todella huolissani.

  2. Tapio Mäkeläinen sanoo:

    Niitä vakuutuksia varmasti on monilla muttei se mitään valtavirtaa ole.
    Tuntuu hullulta maksaa verot, raippavero ja sitten oma vakuutus.

    Tässä nyt tarjotaan hopeatarjottimella rankka kuntavaaliaihe oppositiolle.

    Tehkää nopeasti rafliright leikkauslistat valmiiksi kampanjaa varten.
    Urheilu ekaksi niin saadaan kiakko- ja potkupalloväki heräämään.
    Viereemme suunnitellun Espoon uuden futisareenan päälle voi ainakin vetää ruksit jos rahatilanne menee suunniteltuun suuntaan.

  3. TAPIO HARRA sanoo:

    Ei mikään muutu, ellei ao. vikamiesten ja alakerran valmistelijoiden ja esitelijöiden nimiä saada julkisiksi. Nimiä esiin ja pian. Vaalit tulossa.

  4. Jari Hemmilä sanoo:

    Helsinki ja sote on ensimmäistä aihetta läheisempi, ja olen myös lukenut Helsingin haasteista suhteessa koko maan muodostamiin hyvinvointialueisiin. Liityn näkemykseen siitä, että jo tällä hetkellä maassamme vallitsee terveydenhoidollinen kuilu karvalakki-terveydenhuollon ja hyvätuloisten välillä.

    Tähän liittyen vierastan kuitenkin kirjoituksessa mainittua ja aiheesta käytettyä ilmaisua sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialueista. Terveys- ja liikunta-alaa lähellä vuosikymmeniä olleena henkilönä tuntuu edelleen yhtä oudolta, että määritettä terveydenhuolto ei pohdita lähtökohtaisesti ”sairaudenhuoltona”. Terveydenhuollossa olisi tämän näkökannan mukaan kyse siitä, että ihminen itse huolehtisi oman fyysisen ja henkisen ponnistelun turvin omasta terveydentilastaan vähintäänkin riittävässä määrin omien kykyjensä puitteissa.

    Ei voi esimerkiksi olla niin, että joissakin yhteyksissä pitkä elämä käsitteellistetään hyväksi elämäksi huolimatta siitä, että henkilö elää viimeisimmät vuotensa sairauden tai yksinäisyyden vankina. Ihminen myös määritetään suurelta osin hänen tekemänsä työn kautta, ei esimerkiksi hänen terveytensä tai mielenrauhansa kautta.

    Yksittäisiä ihmisiä ei voi pakottaa liikkumaan terveytensä parhaaksi, mutta maassamme tulisi kuitenkin aloittaa poliittinen keskustelu hyvän terveyden aikaansaamista taloudellisista sekä yhteisöllisistä hyödyistä. Aihetta ei kuitenkaan tulisi politisoida vain erääksi uudeksi mietintöaiheeksi sujuvilta vaikuttaviin uutisointeihin, vaan aihe tulisi saattaa osaksi kansalaisuutta esimerkiksi kotien, päiväkotien, koulujen ja työpaikkojen välityksellä.

    Suomi tarvitsee tähän aikaan uuden henkilön kertomaan kansalle Niilo Tarvajärven Aamukahvi-lähetyksen päätössanoja ”Ylös, ulos ja lenkille”. Suomi on saatettu joskus juosta maailmankartalle, mutta tällä hetkellä Suomea sairastetaan maailmankartalle (BMI, yksinäisyys, sosiaaliset ongelmat).

  5. Rainer Zeitlin sanoo:

    Juhana, olet jälleen kerran asioiden ytimessä: miksi tarvitsee kaivaa perustuslaki esille ennenkuin ymmärretään, että ruokaravintolatoiminta on ihan muuta kuin pubit ja yökerhot. No, onneksi järki voitti mutta tapahtuiko niin jo liian myöhään, jää nähtäväksi.
    Sote-uudistusta tarvitaan siksi, että kuntien kantokyky ei enää riitä kustantamaan palvelutarvetta. Lääkärinä mietin, mitä sille kasvavalle tarpeelle voisi tehdä esim panostaa ikäihmisten kuntoutukseen, kannustaa työikäisiä enemmän liikkumaan, opastamaan väestöä terveelliseeen ruokavalioon, vähentämään alkoholin käyttöä ja lopettamaan tupakoinnin. Em ovat terveyden edistämisen toimenpiteitä. Lääketieteen kehityksen myötä hoitotulokset ovat parantuneet esim syövänhoidossa, mutta hoidon kustannukset ovat kasvaneet. Tarvitaan pohdintaa siitä, kuka hoidoista eniten hyötyy ja kohdentaa hoitoa. Lastensuojelumenot ovat huikeat, elämän hallinta monilla hukassa ja lasten kasvuympäristö vaikea.
    Tätä listaa voisi jatkaa miten pitkään tahansa. Mitä hallitus tekee? Valmistelee eduskunnalle lakiesitystä, jonka ydin on hallintomallin rakentaminen ja demokratian edistäminen. Jälkimmäisellä tarkoitettaan vaaleja ja valtuustoa, jolla ei ole todellista päätösvaltaa. Helsingin kuvio on luku sinänsä, Savonlinnasta puhumattakaan. Savonlinna sai 10v aikaa. Henkilöstöstä on jo nyt pula. Eivät odota 10v vaan nostavat kytkintä heti jos sote-laki hyväksytään. Ei taida Savonlinnan kaupunki pärjätä pelkillä ooppera juhlilla. Pirkanmaalla toimivat Sydänsairaala ja Coxa OY. Hallitus on valmis rajaamaan niiden toiminnan vain Pirkanmaalle. Eli kielletään laadukas, kustannustehokas ja kilpailukykyinen toiminta ideologisista syistä. Länsi-Pohjan laillinen sopimus mitätöidään! Ei voi tällaista ymmärtää länsimaihin lukeutuvassa Suomessa.
    Ennen laulettiin: – tule apuun Anja, täytyisiköhän sanat muuttaa: – tulee apuun Perustuslaki valiokunta- jälleen kerran