Vuosi 2018 on ollut opettavainen, tavalla joka sopii joulun sanomaan. Olemme entistä voimaperäisemmin nähneet, että hyväkään talouspolitiikka ei ole kestävää, jos talousjärjestystä ei koeta oikeudenmukaiseksi. Kansainvälinen työnjako ja kaikkien tuotannontekijöiden entistä esteettömämpi liikkuminen on hirmuinen vauraussampo, joka nostaa maailman ihmisiä köyhyydestä. Sen jälkeen kun yhä useammat maailman köyhät maat ovat luopuneet kommunistisista utopioista ja alkaneet ahneesti osallistua kansainväliseen työnjakoon, ihmiskunta on alkanut vaurastua ennen näkemättömällä tavalla. Hans Rosling -vainaan analyysit osoittavat mainiosti yhteisen edistyksemme.

Mutta viime vuosien ja vuoden 2018 tapahtumat osoittavat väkevästi myös sen, että paraskaan taloudenpito ei ole kestävää jos yhteiskuntaa ei koeta oikeudenmukaiseksi. Ison-Britannian EU-ero-kansanäänestys on monen mutkan kautta seurausta pääministeri Margaret Thatcherin kovasta oikeistolaisesta politiikasta. Sillä oli monia hyviäkin perusteluja ja se on pitänyt maan työttömyyden pysyvästi alhaalla. Se on johtanut Englannin sydänmailla ja maaseudulla laajaan tyytymättömyyteen. Ranskassa Emmanuel Macronin uudistukset ovat rationaalisia ja kovasti tarpeellisia, mutta jotain on Macroninkin kaltainen politiikan mestari unohtanut, kun unohdettujen pikkukylien ja kaupunkien ihmiset protestoivat autoja polttamalla. Ruotsissa työllisyyspolitiikka on onnistunut hyvin, mutta samainen politiikka on lisännyt muukalaisvihamielisten puolueiden kannatusta niiden parissa, jotka eivät koe politiikasta hyötyneensä. Koetin valaista ja korostaa näitä näkökulmia myös aiemmissa blogauksissani, erityisesti täällä ja täällä.-

Siksi viime vuoden kokemuksista voi johtaa sekä oikeistolle että vasemmistolle väkevän suosituksen ja haaston:

Oikeisto, te (me) olemme oikeassa siinä, että Suomi tarvitsee markkinaehtoisia uudistuksia. Me tarvitsemme kurinalaista julkistaloutta. Meidän pitää uskaltaa kertoa kansalaisille ja äänestäjille, että julkistalouden vahvistamisen on jatkuttava ensi vaalikaudella, sekä säästöin että työllisyyttä vahvistavin työmarkkinauudistuksin — vaikka epäsuosituinkin. Meidän ei pidä kosiskella maireita mutta valheellisia lupaajia. Julkinen hyvinvointijärjestelmämme on ylläpidettävissä vain jos työkykyiset ihmiset elättävät itsensä. Hyvinvointivaltio perustuu oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon eikä vain alati laajeneviin oikeuksiin.

Mutta oikeisto, te ja (me) emme saa unohtaa oikeudenmukaisuuden näkökulmaa. Taloutta on uudistettava niin, että ihmiset kokevat pysyvänsä osana kansakuntaa. Meidän ei pidä väheksyä tulonjakokysymyksiä, ja työllisyyspolitiikan yhtenä johtotähtenä on oltava, että tulonjako ei kärjisty. Voimme pysyä menestyksekkäänä ja vauraana maana, mutta kohtuuden on ohjattava pyrkimyksiämme. Työmarkkinauudistusten on parannettava muidenkin asemaa kuin taitavimpien ja meidän täytyy uskaltaa uhmata kovaäänisten ja hyväosaisten lobbyja. Hyvä pohjoismainen yhteiskunta tulee vaatimaan varakkaaltakin mittavan veroleiviskän eikä meidän pidä muuta luvata.

Vasemmisto, teidän tehtävänne ja oikeutenne on puolustaa heikompia, ja vedota siihen, mitä tapahtuu köyhimmille kotitalouksille, työttömille ja pitkäaikaissairaille. Teidän tehtävänne on muistuttaa, että kylmän sodan voittivat yhdessä liberalismi ja sosialidemokratia. Ja että markkinatalous menestyy parhaiten julkisen hyvinvointivaltion kumppanina. Hyvinvointivaltion, joka kouluttaa ja valmentaa jokaisen nuoren ja jokaisen kansalaisen toimimaan Suomessa eli globaalissa taloudessa.

Mutta arvoisa vasemmisto, muistakaa, että yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vakavimmat seuraukset syntyvät eriarvoisuuden kokemuksesta eivätkä enää absoluuttisesta kurjuudesta.  Siksi, arvoisa vasemmisto, älkää liioitelko. Älkää maalatko seinille sellaista kurjistumisen ja epäoikeudenmukaisuuden kuvaa, joka ei vastaa todellisuutta. Uskokaa pois, hallituksessa iloitaan oikeasti siitä, että olemme saaneet aikaan kasvua ilman tuloerojen kasvua. Koetetaan jatkaa niin.

Olkoon meillä hyvää tahtoa niin oikealla kuin vasemmalla.

Hyvää Joulua kaikille.