Populismi haastaa vanhojen demokratioiden politiikkaa.

Populisti käyttää valtaa Valkoisessa Talossa. Iso-Britannia sekoilee populistisesti EU-erossaan. Italiassa valtaapitävät populistit viis veisaavat julkistalouden tasapainosta. Itä-Euroopassa, Puolassa ja Unkarissa hallitsevat populistipuolueet, jotka koettavat tuhota oikeusvaltion ja kiihottavat mieliä EU:ta ja ulkomaalaisia vastaan. Kaikissa EU-maissa on populistipuolueita, jotka voimistuvat vihaamalla Euroopan Unionia, kansainvälisyyttä ja ulkomaalaisia. Osa niistä seurustelee jopa uusnatsismin kanssa.

Kaikki tämä on totta, mutta on ylimielistä lyödä populismileima kaikkeen, mistä ei itse pidä. On kuunneltava perustelut ja otettava ne vakavasti. Ja kumottava vastuuttomat ehdotukset paremmilla perusteluilla.

Nykymaailma, Suomi mukaan luettuna, on uhkaava ja turvaton, koska se on jatkuvassa muutoksessa. Elinkeinoja katoaa ja uusia tulee tilalle. Taloustieteilijät kertovat sormi pystyssä, että syvenevä kansainvälinen työnjako eli globalisaatio hyödyttää keskimäärin kaikkia. Siinä he ovat oikeassa, mutta he eivät ole riittävästi korostaneet, että syvenevä kansainvälinen kauppa luo myös häviäjiä.

Yksi globalisaation osa on ihmisten liikkuminen. Sekin on myönteinen voima, koska ihmiset voivat etsiä itselleen parempaa elämää. Vanhenevassa Euroopassa on valtava tarve ulkomaalaistyövoimalle. Globaalitalous on nostanut suuren määrän ihmisiä köyhyydestä, eritoten Aasiassa. Samanlaista kasvuloikkaa ounastellaan Afrikassa. Myös vanhojen rikkaiden maiden hyvin koulutetut osaajat ovat pärjänneet.

Olen rehellinen populisti

Mutta häviäjiä ei pidä unohtaa, sillä Ranskan, USA:n sekä Pohjois-Englannin teollisuustyöläisten ja matalapalkkaisten katkeruuden lähteillä pelataan nyt kovilla panoksilla. USA:n teollisuustyöläinen on menettänyt työpaikkansa, mutta tarjolla ei ole sosiaaliturvaa ja uudelleenkouluttautuminen on kallista. Siinä umpikujassa voi Trumpin seireenilaulu tenhota.

Suomessakin monet kokevat, että maa on muuttunut epäoikeudenmukaisemmaksi. Siitäkin riippumatta, että tilastot eivät tukisi kokemusta.

Katkeruuden lähteet voivat olla muuttuvassa maailmassa todellisia, mutta myös kuviteltuja. Jos itselle ei ole käynyt hyvin maailmantalouden kasvupyrähdyksessä, on helppoa hakea syyllisiä esimerkiksi muunmaalaisista.

Kun kansalaisen polku on liian kapea umpikuja, jotkut poliitikot tarjoavat laveaa tietä onneen. Itse haluan olla rehellisen populistinen ja kertoa, millaisia uudistuksia tarvitsemme Suomen ja suomalaisten menestystarinan uudelleen rakentamiseen. Kaunistelematta ja kiertelemättä. Aion jatkaa sen kertomista, että työnteon kannustimia on vahvistettava, ja että työtilaisuuksia on, kunhan niihin tartutaan. Ja että emme voi ensi vuosikymmenellä rahoittaa tähänastisiakaan hyvinvointietuuksia, ellemme uudista talouttamme perinpohjaisesti. Ja että politiikan pitää lähteä siitä, että työkykyinen aikuinen huolehtii toimeentulostaan.

Ja uskallan populistisesti luvata, että Suomen tulevaisuus on hyvä – kunhan luomme menestystarinamme uudelleen. Supisuomalaisella tavalla, jonka keskeinen osa on talouden avoimuus ja osallistuminen kansainväliseen työnjakoon. Torjukaamme suomalaisuudelle vieraat ajatukset rajojen sulkemisesta ja omavaraisuudesta.

Väestömuutokset ovat syvällä vaikuttava voima, joka myllää politiikkaa Suomessa ja muualla Euroopassa. Euroopan hyvinvointivaltiot vajoavat resurssipulaan ja rahoituskriisiin, kun eläkeläisväestö kasvaa ja työvoima pienenee. Siksi meidän on pakko nostaa työllisyysastetta. Tähän tarvitsemme keinoja, jotka monet lavean tien maalaajat leimaavat epämiellyttäviksi.  Kun kiristämme työttömyysturvan ehtoja, nostamme eläkeikää ja helpotamme työperäistä maahanmuuttoa, saamme vastaamme katkeria syytöksiä ja kiihkeää nationalismia.

Voimme loputtomasti ymmärtää protestia globalisaatiota, asiantuntijoita ja kansainvälisyyttä kohtaan.

Tepsivintä populismia ihmisten elämäntilanteen parantamiseen on kuitenkin rehellisyys. Politiikan lavea portti johtaa kurjuuteen. Tuontitullit eivät tuo Trumpin äänestäjän teollisuustyöpaikkaa takaisin. Itä-Euroopan autoritaariset hallinnot korruptoituvat. Euroopan Unionin kansallismieliset eivät pääse pakoon budjettiongelmia ja julkistalouden kestävyysvajetta.  Brexit köyhdyttää eikä rajoja ei voi sulkea. Ikääntyvä Eurooppa tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa – ja paljon.

Hyvinvointivaltion ja markkinatalouden populismi

Pohjoismainen ratkaisu on hyvinvointivaltion ja markkinatalouden liitto. Se on luja osoitus Pohjolan kansalaisyhteiskuntien voimasta ja järjestä, kompromissien kyvystä. Pohjolan työväenliike ei ole vaatinut rajoja kiinni. Se on oivaltanut, että vauraus syntyy avoimessa maailmantaloudessa kilpailemalla. Mutta kilpailun hyötyjä pitää jakaa oikeudenmukaisesti sosiaaliturvalla, ja ihmisten toimintakyvystä on pidettävä huolta terveys- ja koulutuspalveluin. Pohjolan porvarilliset puolueet ovat puolestaan tämän ymmärtäneet ja hyväksyneet korkean veroasteen hyvinvointivaltion.

Tätä kelpaa puolustaa. Skandinaavista ylpeyttä omasta maasta. Vaikka populistisesti, pohjoismaisesta perinnöstä ylpeinä ja sitä kehuen.

Pidetään kiinni tästä kompromissista. Rakennetaan sen pohjalta Suomen menestystarina uudelleen. Sopeutetaan hyvinvointivaltio nykyaikaan. Ei tingitä palveluista ja sosiaaliturvasta, vaikka se veroina paljon maksaisikin. Sopeutetaan työmarkkinat nykyaikaan ja avataan ovet työntekijöiden maahanmuutolle.

Ei sorruta talouspolitiikan vastuuttomuuteen eikä luvata liikoja. Kerrotaan suomalaisille silmästä silmään katsoen, että rakenteellinen työttömyytemme on liian korkea ja että tarvitsemme maahanmuuttajia. Kaikki tavoittelevat nyt korkeaa työllisyyttä, mutta rehellisen populistisesti sanottuna se edellyttää sitä, että sosiaaliturvamme velvoittaa työnhakuun.

Pidetään huoli siitä, että suomalainen työpaikkansa menettänyt teollisuustyöläinen näkee edessään muitakin polkuja kuin populistipuolueen äänestämisen. Oppimista, sosiaaliturvaa ja huolenpitoa sekä velvoitteitakin, kansalaisena, jonka menestys ja työpanos tarvitaan yhteiseksi hyväksi.

Pidetään huolta suomalaisesta oikeusvaltiosta, joka kunnioittaa universaalia ihmisarvoa. Tasapainotetaan julkistalous, sortumatta liikoihin lupauksiin.

Puolustetaan markkinataloutta, hyvinvointivaltiota ja liberaalia optimismia. Ja perustellaan tiedolla ja tieteellä, koski se sitten maahanmuuttajien työllisyysastetta tai työttömyysturvan työllisyysvaikutuksia.

Me suomalaiset osaamme yhdistää tunteemme ja järkemme sisuumme. Sisun voimalla olemme kulkeneet monista kapeista porteista menestykseen, joka kestää.

Hyvä politiikka kulkee kapeaa polkua. Haluan toteuttaa reformeja, joilla Suomesta tulee parempi markkinatalous, mutta samalla entistä oikeudenmukaisempi. Se voi olla päättäjälle kapea polku, mutta tiedän, että se on olemassa. Ja kun me sen löydämme, kansalaisen polku ei ole niin kapea, että populistin leveä valtatie veisi mennessään.

P.S. Sivustoni on noussut luetuimmaksi poliitikkoblogiksi. Olen iloinen siitä, että mitä pidempään olen blogannut, sitä enemmän olen saanut säännöllistä lukijakuntaa. Olen iloinen siitä, että asiapitoinen poliittinen kirjoittaminen kiinnostaa, ja kannustan kaikkia kollegoitani osallistumaan keskusteluun omilla, pitkille tekstille sopivilla kirjoitusalustoilla. Monipuolistakaamme viestintäämme Facebook-postauksia ja Twitter-onelinereita pidemmälle!