Juhana Vartiainen

Vuosikymmenen vaihtuessa: salakavalat megatrendit

Vuosikymmen vaihtuu kuukauden kuluttua, ja kaltaiseni vuonna 1958 syntynyt on sen jälkeen elänyt kahdeksalla vuosikymmenellä. 20-luku! Se vie ajatukset jazziin ja Berliinin dekadenssiin. Mutta millainen on ollut 2010-luvun talous- ja yhteiskuntakehitys Suomessa ja mitä tuo tullessaan 2020-luku?

Esitän tässä blogissani, että politiikan ja talouden ristiriitojen ymmärtämisessä kannattaa katsoa muutamia tärkeitä trendejä. Trendejä, jotka vaikuttavat taustalla mutta voivat mutkan kautta olla yllättävän merkittäviä jo tänä päivänä.

Demografian pitkä varjo?

Ensinnäkin, on vaikea ymmärtää Suomen mennyttä vuosikymmentä ja ennustaa seuraavaa, ilman että tiedostetaan demografisen muutoksen välillistä vaikutusta talouteen ja politiikkaan. Suomen finanssikriisin jälkeinen vuosikymmen 2008-2018 oli teknisesti matalasuhdannetta, eli kokonaistuotanto alitti potentiaalisen tasonsa ja työttömyys ylitti rakenteellisen työttömyyden. Kasvu oli surkeaa aina vuosiin 2017-2018 jolloin nähtiin elpymispyrähdys. Nyt olemme jokseenkin suhdannetasapainossa. Kasvun hidastuminen ei siis ole merkki matalasuhdanteesta, vaan siitä, että kasvui normalisoituu trendikasvuksi.

Mutta vaikka takana on siis noin 8 vuoden taantuma, se ei ollut missään vaiheessa kovin syvä. Myös potentiaalinen tuotantomme eli taloutemme maksimaalinen tuotantokyky on kasvanut surkean hitaasti vuoden 2008 jälkeen. Tässä näkyy sekä tuottavuuskasvun hidastuminen että käsiparien väheneminen. Ja juuri työikäisen väestön väheneminen on taustalla siinä, että julkistaloutemme on rakenteellisesti alijäämäinen. Siitä kumpuaa nykyisen politiikan nuivuus ja niukkuus, jota monien poliitikkojen on vaikea sisäistää. Vaikka talous olisi normaalitilassaan, meidän olisi väestön ikääntymisen vuoksi vahvistettava joka ikinen vuosi julkistaloutta – säästöin, veronkorotuksin ja työllisyysreformein, vain, jotta julkistalouden rakenteellinen alijäämä ei kasvaisi. Toisin ilmaistuna, julkistaloutemme (johon luetaan mukaan myös eläkejärjestelmä) heikkenee joka vuosi demografian vuoksi n. 500 miljoonalla eurolla. Tämä luo poliittisille päättäjille uuden vastuullisuushaasteen, johon ei nykyinen hallitus näytä kykenevän vastaamaan. Heiveröinen julkistalouden vahvistuminen katkesi kevään 2019 vaalitulokseen.

Arvioni on, että tämä niukkuus on yhtenä tekijänä taustalla myös Perussuomalaisten nousussa. Vanhojen työväenpuolueiden äänestäjien on yksinkertaisesti vaikea niellä niitä uudistuksia, joita valtionkantajapuolueiden on tehtävä kestävyysvajeen taltutttamiseksi. Sosiaaliturvan kiristäminen työllisyyden kasvattamiseksi ja työperäisen maahanmuuton lisääminen eivät kuulu vanhan työväenliikkeen työkalupakkiin. Siksi populistipuolueen helpot näennäisratkaisut menevät paremmin kaupaksi politiikan markkinoilla.

Ilmastokriisi ei ole vain kaukaista tulevaisuutta?

Toinen teema on ilmaston muutos ja ympäristökriisi. Se ei  tietenkään unohtunut politiikan agendalta, päinvastoin. Ilmastokriisiä tungetaan nykyään mitä lukuisimmille politiikan asialistoille. Se on kuitenkin pääosin ymmärretty taloudellisen kestävyysvajeen kaltaiseksi tulevaisuuden uhaksi. Mutta ympäristön muutos näkyy jo kuluneen vuosikymmenen politiikassa. Ilmastokriisin odotukset ovat muovanneet jo nykyisiä poliittisia asetelmia ja todennäköisesti myötävaikuttaneet sekä ympäristöpuolueiden että kansallispopulististen puolueiden suosioon. Tämä näkyy niin meillä kuin muuallakin Euroopassa. Meillä se näkyy Vihreiden ja Perussuomalaisten pirteänä kannatuksena, ne kun muodostavat monelle suomalaiselle ilmastokeskustelun polarisoituneet vastapuolet.

Mutta enemmän kuin arvataankaan, ilmastokriisi saattaa vaikuttaa jo nyt. Vaikka on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa, alkaa olla näyttöä siitä, että erityisesti Lähi-Idän konfliktien kärjistyminen saattaa olla välillinen seuraus ilmaston luonnon muutoksesta. Tällaiset artikkelit valaisevat erityisesti kuivuuden, konfliktien ja muuttoliikkeiden välistä yhteyttä. En ole kovin hyvä arvioimaan näiden hypoteesien pätevyyttä, mutta nämä syy-yhteydet kannattaa ottaa vakavasti. Jos ilmasto on vaikuttanut poliittisiin ja sotilaallisiin konflikteihin, se on myös vaikuttanut rajusti Euroopan politiikkaan, koska vuoden 2015 joukkomuuttoliike on kerrassaan muuttanut Euroopan maiden poliittisia asetelmia. Nationalistipuolueet viljelevät mielikuvia uskonsodista ja kulttuurien törmäämisestä, mutta näiden ilmiöiden taustalla saattaakin näkyä mutkan kautta ilmaston ja luontoympäristön muutos.

Ja jos ilmastonmuutos todella tekee osasta Afrikkaa ja Etelä-Eurooppaa asuinkelvotonta, emme tietysti osaa vielä kuvitellakaan niitä muuttoliikkeitä, jotka voivat olla edessä. Luonnon ja ilmaston muutos ei sinänsä tapa ketään, kertovat minulle parhaat ilmastotutkijat. Emme tukehdu, ja merenpintakin nousee hitaasti. Mutta jos ilmastonmuutos tappaa, se tappaa siksi, että ihminen tappaa toisen ihmisen – esimerkiksi siksi, että poliittinen järjestelmä ei sulata ihmisten massaliikkuvuutta.

Digitalisaatio ja Euroopan syrjäytyminen?

Kolmantena megatrendinä mielessäni on digitaalisen maailman talous, jossa keskeinen uusi raaka-aine on ihmisten yksilödata. Digitaalinen talous mullistaa monet elinkeinot ja luo uusia voittajia. Digitaaliset superyhtiöt kuten Google-Alphabet, Facebook, Amazon, Apple ja Microsoft hallitsevat elämäämme ja välillisesti politiikkaamme. Niille on silmiinpistävää, että yksikään ei ole lähtöisin Euroopasta. Yhdysvallat ja Kiina ovat jakamassa keskenään digitaalisen globaalitalouden hallinnan. Miten Eurooppa sopeutuu tähän? Ja miten demokratia ja oikeusvaltiot kestävät digitaalisen sosiaalisen median myrkyn ja mahdollisuuksien yhdistelmän?

Demografia, ilmasto, digitalisaatio. Ilman niitä voi olla vaikeaa ymmärtää myöskään alkavaa vuosikymmentä.

 

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan sähköpostilistalle! Saat ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiisi.

Mitä mieltä sinä olet?

7 kommenttia artikkeliin Vuosikymmenen vaihtuessa: salakavalat megatrendit

  1. Zerpo sanoo:

    ”Kolmantena megatrendinä mielessäni on digitaalisen maailman talous, jossa keskeinen uusi raaka-aine on ihmisten yksilödata. Digitaalinen talous mullistaa monet elinkeinot ja luo uusia voittajia. Digitaaliset superyhtiöt kuten Google-Alphabet, Facebook, Amazon, Apple ja Microsoft hallitsevat elämäämme”

    On todellakin aika hätkähdyttävää kuinka täydellisesti eurooppalaiset ovat tippuneet pois pelistä kuluttajaelektroniikan ja (globaalien) digitaalisten palvelujen osalta.

    Tämä on pelottavaa erityisesti hakupalvelujen ja sosiaalisten verkkojen osalta.

    Sen verran voisi kommentoida tuoda listaa, että toisin kuin erityisesti Google ja Facebook, Apple ei ole yksilödatan kerääjä. Ei siitä ole heille liiketoiminnan kannalta mitään hyötyä, heillä ei ole mainosbisnestä jossa sitä voisi hyödyntää. Anonyymiä käyttödataa tietysti keräävät tuotekehitystarpeisiin, kuten kaikki.)

    Googlelle ja Facebookille yksilödatan kerääminen on sen sijaan täysin välttämätöntä, koska koko liiketoiminta eli tarkkaan kohdennettu mainonta pohjautuu käyttäjien mahdollisimman tarkkaan tuntemiseen.

    Tuon kaiken vastineeksi saamme toki ”ilmaisia” palveluja.

  2. Rahul Somani sanoo:

    Mielenkiintoinen ja analyyttinen kirjoitus nyky-yhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. Kiinnostava näkökulma oli se että Vanhojen työväenpuolueiden äänestäjien on yksinkertaisesti vaikea niellä niitä uudistuksia, joita on tehtävä kestävyysvajeen taltutttamiseksi. Tässä kohtaa voidaan siis todeta että SDP:n ja ay-liikeen välinen napanuora on niin tiivis. Toisaalta esimerkiksi sosiaaliturvan kiristäminen työllisyyden kasvattamiseksi on otettu käyttöön esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jossa työllisyysaste on Suomea korkeampi. Miksi kuitenkin SDP:lle nimenomaan työttömyys on teoreettisesti parempi vaihtoehto kuin aktiivinen työllisyyspolitiikka? Ay-liike on tässäkin jarrumies! SDP:lle pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat olleet aina humanitaarisen avun ja solidaarisuuden nimissä aina ollut sydäntä lähellä mutta oman kannattajiensa pitäminen tyytyväisenä on näköjään työperäisen maahanmuuton lisääminen punainen vaate koska ay-liike jarruttaa tätäkin. Jo 1990-luvun ja 2000-luvun alussa itäeurooppalainen työvoiman lisääminen oli ay-liikkeelle kauhistus ja olivat vastustamassa myös silloin saatavuusharkinnan löysentämistä myös korkeakoulujen alalla. Kun nämä keinot eivät kuulu vanhan työväenliikkeen työkalupakkiin on uudistusten toteuttaminen siis ainoastaan porvarihallituksen tehtävä niin että siinä ei ole perussuomalaisia jarrumiehinä koska kuten tässä analyysissä perussuomalaiset vievät SDP:n ääniä ja molemmilla on myös jäseniä ay-liikkeessä . Näin ollen populistipuolueiden joka Perussuomalaiset ovat uudessa muodossa profiloitunut saavat mielikuvapolitiikalla ja näennäisratkaisuilla kaupaksi sellaisen politiikan jolla vedotaan Itse asiassa tunteihin ja sillä on näköjään ikävä kyllä kysyntäämarkkinoilla kuten aineilla oli 1500-luvulla . Ikävä kyllä tämä on Zeitgeistiä josta on tullut osaksi valtavirran politiikkaa ihan koulutettujen ihmisten keskuudessa.

  3. Pertti Rinne sanoo:

    Hieno kirjoitus ja niin ajankohtainen. Suuret ikäluokat täyttävät ensi eduskuntakaudella 80 vuotta. Voi siis olla, että julkisen talouden rakenteellinen alijäämä ei kauaa pysy 500 miljoonan euron vuositasolla, vaan kasvaa.

    Se, että ilmastonmuutos on lämpenevien ja kuivuvien maiden elinolosuhteiden huononemisesta johtuvaa, tuntuu hyvin uskottavalta, kun islamin sisäisten uskonsotien takana voi hyvinkin olla myös maailman suurimpien varallisuus- ja tuloerojen vaikutusta.

    Pakolaisvirtojen kasvamisen kauhukuva on jäätiköiden sulaminen ja esim. Intian suurten jokien suistoissa elävien ihmisten joutuminen muuttamaan muualle. Kuinka monta sataa miljoonaa ihmistä asuukaan rannikoilla, jotka nouseva vesi muuttaa asuinkelvottomiksi.

    Minun mielestäni politiikkaan pitäisi saada enemmän tavoitehakuisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä, jotta populismille jäisi vähemmän tilaa. Kyse on vain siitä, miten tuo saataisi aikaan, mihin en osaa vastata.

  4. Jukka56.koponen@hotmail.fi sanoo:

    Otit esille tosi tärkeitä asiota. Mielestäni nyt pitäisi katsoa mitä Ameriikkassa tapahtuu. Varsinkin Kalifornia näyttää suuntaa kuinka yritysten jotka aikovat pärjätä on muutettava asennettaan .Kaikki Amerikan johtavat teknologiayritykset ovat päässeet kehittymään sillä että yhteiskunta on antanut heille tuotekehityksen korkeatasoiset pitkälle koululutetut työntekijä kaiken tutkimustiedon jonka he ovat saaneet käyttöönsä .Tulevaisuudessa ei vain käy niin että huolehditaa vain osakkeen omistajien eduista. On myös panostettava meidän kaikkien tärkeimpään asiaan pelastaa tulevaisuus.Olet varmaanki seurannut näitä Amerikkalaisia äänen painoja Toivoisin Sinun kommenttia .

  5. Voiko kaikkea tai mitään selittää megatrendeillä? Kumpi tulee ensin: trendi vai yksilön kokemus?

    Mitä työväenliike (ja ylipäänsä ”sosialidemokratisoituneet” poliittiset puolueet, jopa kokoomus) ovat ihmisille ja ihmiselle tarjonneet ja tuottaneet tämä viimeisen sadan vuoden kehityskulussa? Eikö se ole vapaus, eli hieman ironisesti sanoen yksilönvapaus hyvinvointivaltion kehyksessä. Voit itse tehdä mitä halut; kollektiivin ongelmat hoitaa hyvinvointivaltio.

    Nyt ilmastomuutoksen uhka (ja ehkä myös maahanmuutto) näyttäytyykin yksilölle poliitikkojen esittelemänä uhkana em. vapauden menetyksestä. Ei ihmiset tyhmiä ole.

    Eikö se ollut kokoomuksen Mykkänen joka ensimmäisenä alkoi pohtia lihaveroa? Eikö se ollut demarien Marin joka päästeli suustaan autojen kieltämistä (toki moneen kertaan sitten tuon peruuttaen)? Ja eivätkö niin kokoomuksen kuin demarien nuoret poliitikot ole koko ajan puhumassa lentoveroista ja siitä ettei tavallisen ihmisen tarvitse matkustaa Aurinkorannikolle – rahvaalle riittää Mäntyharjun rannat ja kotikaupungin uimalat. Vassareiden Arhinmäki sanoi ettei lomat ja etelänmatkat ole mikään perusoikeus. Eivät ehkä totalitäärisessä yhteiskunnassa mutta entä Suomessa?

    Onko kysymys sitten vain puheesta vai myös aikomuksesta, sitähän kuuntelija ei voi tietää. Sen jokainen ymmärtää, että vihreät kieltävät kaikki yksilönvapaudet jos valtaan pääsevät. Kaikki muu on mahdollista, mutta ei massojen hyvinvointi, julisti Pentti Linkola aikoinaan.

    Enkä usko että perussuomalaisten kannattajat pelkäävät niinkään työpaikkojen puolesta kuin edellä kuvattujen vapauksien menettämisen puolesta. Jos et saa syödä, liikkua ja olla niin kuin haluat, missä todellisuudessa oikeastaan elät?

    Tämän menetetyn luottamuksen palauttamisessa dekä demareilla että kokoomuksella on tehtävänsarkaa enemmän kuin arvaakaan.

    1. Rahul Somani sanoo:

      Teoriassa ja käytännössä lihan kielto on lähes mahdotonta. Autoilu on jo kielletty Itse asiassa monen Euroopan kaupungeissa niin että kaupungissa asuvat henkilöt saavat luvan ajaa autolla. Mielikuvapolitiikka on kuitenkin vanha ilmiö. Se että siitä tulisi vaaleissa vaihtoehto on vaarallista ja oikeastaan kertoo ihmisten kummallista valinnoista. Esimerkiksi vuoden 1982 presidentinvaaleissa Mauno Koivisto joutui samanlaisen mielikuvapolitiikan kohteeksi että eräät tahot totesivat että mikäli sosiaalidemokraattinen presidentti valitaan Suomeen niin silloin tulisi lukemattomia kieltoja kuten se että jumalanpalvelukset kielletään, kaupat ja pellot sosiaalisoidaan ja perhe hopeat viedään verottajan toimesta pois jne. Uskooko kukaan silloin noita kieltoja?

      Lentovero on jo nyt käytössä monessa maissa. Lentovero voitaisiin ottaa Suomessa käyttöön kotimaan liikenteessä niin että siitä oleva tulo rahastoitaisiin omaan infra pankkiin niin että sillä esimerkiksi kehitetään ja laajennaisiin raideliikennetta. Kotimaan lentoliikenne Suomessa on loppujen lopuksi turha ja hyvin epäekologista. Lapin liikenne on eri asia maantieteellisesti haastavaa. Mutta kyllä Etelä-Suomen lentoliikenne on turha mikäli se korvataan junaliikenteellä niin se olisi ihan hyvä Idea mutta tietenkin pitkän siirtymäkauden aikana.

      Etelänmatkoja ei Suomessa voi kieltää millään lailla koska perustuslaillisesti se on mahdotonta mutta ei kukaan ole sitä vakavissaan edes kieltänyt

      Korostit että Kaikki muu on mahdollista, mutta ei massojen hyvinvointi, julisti Pentti Linkola aikoinaan. En tiedä kuinka moni tämän päivän vihreä edes muistaa tuota julistusta?

      Linkolaan ei pidä vedota joka kohdassa kun analysoi vihreitä sillä moni vihreä ei tunne enää Linkolan idealogiaa . Linkola on sen verran vanha että hänen perintö on jo historian tutkimuksen laitoksen tutkimuksissa Pro gradu aiheena

      Mielenkiintoista on se että suomalaiset kyllä korottavat Linkolan joka vuosi suurten kotimaisten ajattelijoiden kärkeen. Ja sen tekee tietekseni muut kuin vihreät.

      Kyllä näissä filosofisissa asioissa vaalien aikana pitäisi myös keskustella.

      Äänestäjät eivät pitäisi ottaa asiaa aina niin vakavissa.

      Monet radikaalit kiellot joita ehdokkaat ovat nostaneet esille ovat unohtuneet historian arkistoihin ja niiden analyysi on vuosikymmenten takaa hirveän vaikeata asetettaa tämän päivän valoon.

      Olen varma että 1960-luvulta ja miksei 1970-luvulta löytyy hyvinkin hurjia mielipiteitä monelta tuon ajan aloittavilta politiikoilta jotka ovat edelleen eduskunnassa tai jättivät eduskunnan viime vaaleissa.

      Historiantutkimuksen pitäisi ne selvittää kokonaisuudessa.

      Ne ovat jo osa poliittista historiaa