Eilen, 19.2.2019 käytiin täysistuntosalissa yleiskeskustelu Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä, joka hylkäsi ns. aktiivimallia koskevan kansalaisaloitteen. Aktiivimallillahan tarkoitetaan vuonna 2018 voimaan tullutta työttömyysturvan aktiivisuusporrastusta, joka edellyttää täyden työttömyysturvan saamiseksi pientä työsuoritusta tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistumista. Olen kuvannut ja analysoinut aktiivimallia näillä sivuilla aiemmin täällä. Eilinen keskustelu ja tämän päivän äänestys koskivat kansalaisaloitetta, jolla haluttiin kumota malli kokonaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta hylkäsi mietinnössään kansalaisaloitteen ja täysistunto yhtyi tänään valiokunnan kantaan.

Eilisessä keskustelussa oppositio kävi ankarasti aktiivimallin kimppuun. Moneen kertaan toistettiin, että ”aktiivimalli ei toimi”. Sen mahdollisista kausaalivaikutuksista ei tietenkään ole näyttöä, eikä ole varmaa, että kovin vahvaa tilastollista näyttöä on edes mahdollista saada. Olen pohtinut mallin juonikasta tutkimusasetelmaa täällä. Ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä siitä, että se ei toimisi. Joka tapauksessa työttömyys on aktiivimallin voimaan saattamisen jälkeen laskenut selvästi nopeammin kuin mitä talousennustajat olivat ennakoineet. Ei  missään tapauksessa voi sanoa, että ”aktiivimalli ei toimi”.

Ehkä kaikkein yleisin opposition protestoinnin kohde oli se, että kaikki työttömät eivät ole täyttäneet aktiivisuusehtoa. Noin 150 000 työttömältä on todellakin alennettu työttömyysturvaa. Mutta on vaikea nähdä, että tämä olisi osoitus aktiivimallin puutteista. Mallin tarkoitushan on vaikuttaa työttömien käyttäytymiseen, niin, että työtä haettaisiin hanakammin ja työtarjouksiin tartuttaisiin vähemmän nirsoillen. Opposition äänekäs valitus koski sitä, että kaikille ja kaikkialla Suomessa ei ole tarjolla aktiivisuusehdon täyttäviä työvoimapolitiikan kursseja ja muita toimenpiteitä. Mutta ei tietenkään ole tarkoituskaan olla. Jos aktiivisuusehdon täyttäminen tehtäisiin lapsellisen helpoksi, niin, että vain jonkin aina tarjolla olevan kurssin käymällä voisi täyttää aktiivisuusehdon, kaikki tai lähes kaikki työttömät tietenkin toimisivat niin. Siinä tapauksessa olisi turha odottaa, että aktiivimallilla olisi mitään vaikutuksia työttömyyteen — koska sillä tuskin olisi mitään vaikutuksia työnhakukäyttäytymiseen.

Synkeä tosiasia on, että pelkästään etuuksien säilyttämiseksi käydyt työllisyyskurssit ovat tutkimuksen valossa jokseenkin turhia. Tästä on Ruotsissa vahvaa tutkimusnäyttöä, joka käy ilmi Barbara Sianesin artikkelista. Kun kursseja käydään vain, jotta olisi oikeus työttömyysturvaan, niiden vaikutus työllistymistodennäköisyyteen on nolla tai jopa negatiivinen. Sianesi kuvaa hyvin sitä, miten kurssitoiminta vain kierrättää työttömiä järjestelmän sisällä. Toivon, ettei aktiivimallin populistinen kritiikki johda sen täydelliseen vesittymiseen sitä kautta, että mikä tahansa kurssi- tai vapaaehtoistoiminta hyväksytään aktiivisuusehdoksi.

Jos taas aktiivisuusehdon täyttäminen olisi niin vaikeaa, ettei juuri kukaan täyttäisi sitä, aktiivimalli olisi silkka työttömyysturvan leikkaus. Se alentaisi kyllä työttömyyttä, mutta itse mallissa ei olisi paljon järkeä. Sama vaikutus saataisiin aikaan yksinkertaisella työttömyysturvan leikkauksella.

Siksi se, että 150 000 työtöntä eivät täytä ehtoa mutta loput täyttävät, ei ole osoitus mallin ”epäonnistumisesta”. Se on osoitus siitä, että malli on kalibroitu jokseenkin järkevällä tavalla.

Toinen opposition toistuvista protesteista koski sitä, että aktiivimalli heidän mielestään asettaa suomalaiset eriarvoiseen asemaan, koska kaikkialla Suomessa ei ole yhdenmukaisesti tarjolla aktiivisuusehdon täyttäviä työkeikkoja. Tätä korostivat Vasemmistoliitto ja Vihreät, mutta myös sosialidemokraatit yhtyivät siihen yllättävänkin voimakkaasti. Kannattaa pysähtyä miettimään tämän perustelun logiikkaa. Oppositio siis sanoo, että koska jossain päin Suomea ei ole työtilaisuuksia tarjolla, missään Suomessa ei pidä  kannustaa työttömiä työnhakuun velvoittavien aktiivisuusehtojen avulla. Suomalainen sosialidemokratia on valitettavasti etääntynyt todella kauas aatteellisista juuristaan. Sosialidemokratian vanhoihin vahvuuksiin on kuulunut rakennemuutoksen hyväksyntä ja edistäminen. Pohjolan demarit eivät koskaan aiemmin ole jääneet murehtimaan sitä, että syrjäseudulla ei ole työtilaisuuksia, vaan ovat halunneet reippaasti tukea ja rohkaista ihmisten muuttamista työn perässä. Jos aktiivimallin ehtoja on vaikea täyttää jossain päin Suomea, se on oikein hyvä peruste muuttaa työn perässä muualle. Tästä vanhasta sosialidemokratian rakennemuutosmyönteisyydestä ei valitettavasti ollut eilisessä istuntosalissa mitään jäljellä.

Hieman huvittavakin vaihe keskustelussa oli. Kun ensin olimme saaneet kuulla moneen kertaan, miten kohtuutonta on että ”kaikkensa yrittävät” työttömät eivät onnistu täyttämään aktiivisuusehtoa, muuan demariedustaja alkoi puolestaan kertoa, miten julmasti aktiivisuusvelvoite oli kohdellut 60-vuotiasta työntekijää, joka oli ”aivan vapaaehtoisesti” jäänyt työttömäksi ja oli nyt siis työttömyyseläkeputkessa (eli ns. ansioturvan lisäpäivillä). Siinäpä se. Aktiivimallin hyvä ja toivottu seuraus tulee olemaan, että hieman vähemmän jäätäisiin vapaaehtoisesti työttömiksi! Tai niin ainakin rohkenen toivoa.

Yksi pätevä ja perusteltu väite opposition suusta kuultiin. Se koskee vajaatyökykyisten, sairaiden ja työkyvyttömien kohtaloa aktiivimallissa. Malli on paljastanut, että työttömyysturvan piirissä on ihmisiä, jotka oikeasti olisivat kuntoutuksen tai työkyvyttömyyseläkkeen piirissä. On tunnettu juttu, että virkamiesten alkuperäisesssä aktiivimalliehdotuksessa malli olisikin koskenut vain ansioturvalaisia. Työmarkkinajärjestöt halusivat ulottaa sen perusturvaan, mikä todella on saattanut aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita.

On sinänsä erinomaista, että aktiivimalli on paljastanut tämän surkean asiantilan. Työttömyysturva kuuluu ihmisille, jotka ovat valmiit ottamaan työn vastaan vaikka seuraavana päivänä.  On surkeaa hälläväliä-touhua, että työttömyysturva on toiminut turvasatamana ihmisille, jotka tarvitsisivat aivan muunlaista palvelua kuten kuntoutusta ja hoivaa. Älyllään ja sydämellään kirkkaasti erottuva sdp:n kansanedustaja Tarja Filatov totesikin keskustelussa, että kuntoutus olisi perusteltua hyväksyä aktiivisuusehdon täyttäväksi toiminnaksi. Olen täysin samaa mieltä, ja toivon, että tähän suuntaan mennään kun mallia tulevaisuudessa kehitetään.