Juhana Vartiainen

Miksi Nokia on hyvä ja Attendo paha?

Suomessa on vahva insinööriosaamisen traditio ja teollisuutta arvostetaan. Tämä näkyy elinkeinopolitiikassakin, jossa teollisuus ja erityisesti elektroniikan laitteiden valmistus ovat olleet arvostuksen ja tukien kohteena. Vastaavasti palvelutoimialat ovat olleet suomalaisessa elinkeinopolitiikassa vähemmän huomion kohteena.

Kun eduskunnan talousvaliokunta vieraili Pariisissa ja jututimme Ranskassa toimivien suomalaisyritysten edustajia, joukossa oli teollisuus- ja tietotekniikkayritysten mukana myös omaa tuotemerkkiä edistävä lahjakas muotisuunnittelija. Hän kertoi saavansa tarpeellista ja hyvää palvelua — Ruotsin Pariisin-kauppakamarilta. Ruotsissa onkin teollisuuden lisäksi sellaisia vahvoja yhtiöitä kuin H&M, Ikea, Tetrapak. Niiden on todennäköisesti ollut helpompi syntyä Ruotsiin kuin Suomeen.

Tämän pienen kirjoitukseni aiheena on kuitenkin teollisuuden ja hoiva- ja terveyspalvelujen vertailu.

Kokoomuslaisille irvitään jatkuvasti siitä, että jotkut sen poliitikoista ovat siirtyneet terveysyhtiöiden palvelukseen. Irvailu olisi varmasti pienempää jos kysymys olisi jostain muusta toimialasta.

Suomessa vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että elektroniikkateollisuudelle on luotava hyvät olosuhteet Suomeen. Jos teollisuusyrityksille lobataan suotuisaa infrastruktuuria, koulutusinvestointeja ja järjestelmästandardeja, toimintaa pidetään tarpeellisena ja isänmaallisena.

Jos päättäjä sitävastoin yrittää luoda suomalaisille terveys- ja hoiva-alan yrityksille kehitysmahdollisuuksia, niskaan sataan syytöksiä kaverien suosimisesta tai muuta kamalaa.

Miksi Nokian liiketoiminnan mahdollistaminen on oikein ja Attendon liiketoiminnan mahdollistaminen on väärin? Kunnon markkinaliberaali haluaa tietysti pitää huolen siitä, että kaikilla toimialoilla vallitsee tuottavuutta jalostava kilpailu. Mutta jos ylipäänsä tuetaan innovaatiotoimintaa ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, on vaikea nähdä syytä sille, ettei tämä koskisi myös hoiva- ja terveysyhtiöitä. Ne ovat nimittäin suurella todennäköisyydellä todellinen tulevaisuuden avaintoimiala. Koko Eurooppa vanhenee nopeasti, ja terveys- ja hoivapalvelut ovat vuorenvarma kasvutoimiala.

Minusta olisi tervetullutta, jos suomalaisyhtiöt kykenisivät tällä ja ensi vuosikymmenellä hoitamaan silmäleikkauksia tai vanhainkoteja Saksassa ja Ranskassa ja miksei Euroopan unionin ulkopuolellakin. Tästä syystä toivoin myös Sipilän hallituksen sote-uudistuksen onnistumista. Meidän olisi tavalla tai toisella luotava olosuhteet, joissa yksityinen ja julkinen palvelutuotanto kirittävät toisiaan. Tämä voi tapahtua joko asiakkaan valinnanvapauden kautta tai palvelujen järjestäjän tilaajatoiminnan kautta. Kilpailullisen markkinan luominen ei ole helppoa — sen opimme vuosien 2015-2019 sote-keskustelusta –, mutta sitä kannattaa ilman muuta yrittää. Jos onnistumme näin nostamaan julkisesti järjestettyjen palvelujen tuottavuuskasvua edes vähän, hyödyt ovat mittavat.

Voitot vai ei?

Yksi syy hoivayhtiöiden vastustamiselle voi olla julkisen alan ammattiliittojen edunvalvonta. Ne arvioivat mitä ilmeisimmin, että julkinen sektori, kunnat ja kuntayhtymät ja ehkä tulevaisuudessa maakunnat — ovat työnantajina pehmeämpiä ja edunvalvonta on niiden suuntaan helpompaa kuin yksityisten työnantajien kanssa toimiessa. En ole varma, että tämä arvio on oikea. Työntekijän näkökulmasta on myös hyvä, jos voi kilpailuttaa useita työnantajia.

Yksityisen palvelutoiminnan vastustuksen yksi ajatusjuonne on voittojen näkeminen ylimääräisenä kulueränä. Näin kulkee monen vasemmistolaisen ajatus: julkiset palvelut tulevat halvemmiksi, koska ei tarvitse maksaa ”välistä” omistajan voittoa. Tämä on naiiviudessaankin pettävän vakuuttava ajatus. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, miksi taloudessa ylipäänsä on pääomaa, investointeja, innovaatioita ja voittoja. Taloudellisessa toiminnassa yhdistetään työpanosta pääomaan, joka edellyttää investointeja. Investoinnit voivat olla toimitiloja ja laitteistoa ja välinevarastoja ja toiminnan pyörittämisen edellyttämää rahoitusvarallisuutta ja muuta varallisuutta. Suurin osa pääomasta on sellaista, jota julkinen tuottaja tarvitsee samalla tavalla kuin yksityinen. Julkisen teveyskeskuksen on ylläpidettävä toimitiloja ja laitteistoja ja varastoja. Tätä varten tarvitaan toimintaylijäämää.

Jos yritystoiminta tuottaa tätä suurempia voittoja, kysymyksessä pitäisi olla innovaatioon ja tuottavuuteen perustuva etulyöntiasema. Hyvin toimivassa markkinataloudessa kilpailu painaa koko ajan voittoja kohti sellaista tasoa, joka pitää yritystoiminnassa kiinni olevan pääoman tuoton juuri ja juuri samana kuin mitä pääomasijoitukset ylipäänsä ja keskimäärin maailmantaloudessa tuottavat. Yritys voi jonkin aikaa olla erityisen kannattava kun se on päässyt edelle muita, mutta markkinakilpailun tulisi tasoittaa tällaiset ylivoitot. Jos yksityinen voittomotiivi lainkaan kykenee kirittämään terveyspavelutoiminnan tuottavuuskasvua, hyödyt ovat mittavat.

Jos yleisesti olisi totta, että voitot olisivat pelkkä ylimääräinen kuluerä, reaalisosialismi olisi ilman muuta voittanut yhteiskuntajärjestelmien välisen kilpailun. Voittomotiivi osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi tuottavuuden eli elintason nostajaksi.

Kansallismielinen sosialismimme?

Voittoja vierastetaan poliittisessa keskustelussa erityisen paljon, jos ne ihmisten mielestä ”valuvat” ulkomaisille omistajille. Arvokkaampana pidetään sitä, että toiminnasta kertyvä ylijäämä jäisi kiertämään omaan ja kansalliseen talous-organismiimme. Tämäkin on naiivi ja sitä paitsi tympeän nationalistinen ajattelutapa. Koko vaurautemme perustuu kansainväliseen työnjakoon. Toisaalta kotimainenkin ”kapitalisti” eli yrityksen omistaja sijoittaa voittonsa todennäköisesti kansainvälisille pääomamarkkinoille.

Olennaista on joka tapauksessa se, mikä tuotantotapa on julkisissa terveyspalveluissa veronmaksajille ja palvelujen käyttäjille edullisin. Jos suuri kansainvälinen konserni tuottaa samat palvelut halvemmalla kuin kunnan oma terveyskeskus, on yhteinen etumme valita edellinen.

Naisten väheksyntä sydämissämme?

Voitot hyväksytään herkemmin, kun ne perustuvat teollisuustuotteisiin. Ipad tai vastaava kapistus löytyy monen kapitalismikriitikonkin kädestä, ja hän saattaa hyväksyä sen, että Apple on kannattava yritys. Terveys- ja hoivapalvelut eivät sen sijaan saisi tehdä voittoa.

Pelkään pahoin, että taustalla on vielä yksi, ehkä tiedostamaton, mutta sitäkin ikävämpi suomalaisen talousajattelun piirre. Hoiva- ja hoitopalvelut ovat naisvaltaisia aloja, ja naisten töistä ajatellaan, että niitä on kenen tahansa vaan helpompi hoitaa. Sairaaloiden naiset siivoavat, laittavat ruokaa, vaihtavat lakanoita ja pesevät potilaita. Samoja hommia kuin kotona, ja kaikkihan niitä hommia osaavat, vai mitä? Ja koska kuka tahansa niitä osaa, ei niissä tarvita pääomapanosta, joka edellyttäisi yrityksen toimintaylijäämää. Ja koska naisten töissä ei ole innovaatioita, kuka tarvitsisi voittomotiiviakaan?

Samaa ajattelutapaa ilmentävät entisen pääministerin Rinteen ehdotukset, joiden mukaan työttömiä voitaisiin komentaa hoivatöihin ja posteljooni voisi kurkata on vanhuksilla kaikki hyvin. Rinne tuskin ehdottaisi, että tehtaan terveydenhoitaja kävisi välillä kurkistamassa, ovatko paperikoneen säädöt kohdallaan.

Tällainen ajattelu väheksyy naisvaltaisten alojen työtä. Useimmat hoiva- ja terveyspalvelut edellyttävät sekä ammattitaitoa että pääomapanosta. Ja, kuten sanottu, ne ovat tulevaisuuden avaintoimialoja, joissa innovaatiot nousevat keskeiseen asemaan. Kun hoidettavia ihmisiä on paljon, on ratkaisevaa, miten tuottavasti palvelut järjestetään. Miten käytetään logistisesti järkevällä tavalla alati niukkaa työvoimaa? Mitkä osat palveluista voidaan korvata roboteilla? Mitä leikkauksia ja mitä potilaan ryhmäkonsultointia on tehtävä lähityönä ja mitä voidaan tehdä verkon kautta? Eikä ehkä ole sattuma, että alalla toimii monia suuria yrityksiä. Suuret ovat suuria usein siksi, että ne ovat tehneet jotain oikein.

Samasta syystä aion anteeksi pyytelemättä toimia sen puolesta, että terveys- ja hoivatoimialallakin syntyisi tilaa innovoiville suomalaisyrityksille, niin suurille kuin pienille. Ongelmana eivät ole Mehiläinen ja Pihlajalinna vaan se, ettei meille ole niitä enempää — myymässä palveluja Saksassa, Virossa, Ranskassa ja Italiassa.

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan sähköpostilistalle! Saat ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiisi.

Mitä mieltä sinä olet?

9 kommenttia artikkeliin Miksi Nokia on hyvä ja Attendo paha?

  1. Marjut Ranki-Pesonen sanoo:

    ”Olennaista on joka tapauksessa se, mikä tuotantotapa on julkisissa terveyspalveluissa veronmaksajille ja palvelujen käyttäjille edullisin. Jos suuri kansainvälinen konserni tuottaa samat palvelut halvemmalla kuin kunnan oma terveyskeskus, on yhteinen etumme valita edellinen.” Totta!
    Suurin ongelma terveydenhuollon palveluissa nykyisellään on se, että yritykset myyvät suoritteita sen sijaan että myisivät terveyshyötyä. Tällä hetkellä ei ole mahdollista verrata eri toimijoiden myymien palveluiden kustannuksia suhteessa saatavaan terveyshyötyyn. Niinpä koko asetelma ei toimi! Palvelun tuottajan kannattaa myydä mahdollisimman paljon suoritteita, mikä ei ole välttämättä ostajan etu.
    Kunhan laadun määrittely saadaan kuntoon, julkisen ja yksityisten toimijoiden palveluita tulisi kilpailuttaa ja sitä kautta saada tavoiteltu laatu mahdollisimman edullisesti. Ruotsista voisi ottaa esimerkkiä terveyshyöty-kustannusajatteluun.

  2. Kyyninen pyknikko sanoo:

    ”Kunnon markkinaliberaali haluaa tietysti pitää huolen siitä, että kaikilla toimialoilla vallitsee tuottavuutta jalostava kilpailu.” Mistähän näitä kunnon markkinaliberaaleja löytyisi? Kokoomuksessakaan niitä ei montaa ole.

    Markkinatalous tuppaa nääs tulemaan jopa kokoomuslaisillekin aina vastaan yllättäen ja pyytämättä niskalenkeistä huolimatta.

    Sitten siihen Soteen ja kilpailutuksiin.
    Mikäli kilpailutuksessa ei huomioida kilpailuttajan (koko maan, sairaanhoitopiirin, maakunnan, läänin, jne.) alueelle palautuvia verotuloja, niin kilpailun voittaa aina yhtiö, joka maksaa veronsa ihan mihin tahansa muualle kuin Suomeen, koska kilpailutuksessa ratkaisee aina vain se halpa (≠ edullinen) hinta.

    Suomalainen Suomeen veronsa maksava yritys, varsinkaan pienempi sellainen ei voi tilanteessa voittaa koskaan. Siksi monet hoitoalan pienyrittäjät möivät yrityksensä ja ajat sitten näille suurille pelureille, joilla on mahdollisuus velkavivun tai ”yleishyödyllisen” säätiöinnin avulla minimoida veronsa. Ei pieni paikallinen sellaiseen pysty.

    Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tehtävää ja osaamista taas suuresti ihmettelen.

    Suurin syy hoivaongelmille on kuitenkin julkisen puolen olematon hankintaosaaminen!
    Ehkä loppumattoman verorahan äärellä asialla ei ole ollut aiemmin merkitystä, eikä olemassa oleva eläkevirka ole juurikaan motivoinut opettelemaan asioita oikein. Mutta nytpä vastapelureina toimittajien puolella onkin oikeita ammattilaisia, jotka saavat oikeasti monoa tehtävistään, jolleivat osaa työtänsä hoitaa. Eläkevirassa ollessahan sillä ei ole niin väliä.

    Sopimuksissa ei varmaan ole palvelutasoja määritelty ja jos on, niin sanktiot taisivat tarkoituksella unohtua. Silloin sattuu saamaan justiin sitä mitä tilaa… https://fi.wikipedia.org/wiki/Palvelutasosopimus

    Jollei edes teitten auraamista osata ostaa, niin miten sote voisi onnistua?

    Noh, kun yhteiskunta kaataa, niin iso haavi alle:
    – Mehiläinen, lue CVC Capital Partners fund VII, Luxemburg
    – Esperi, lue Intermediate Capital Group Fund VI, Lontoo
    Kannattaa siis tankata näitä salkkuun ja mieluummin vielä vakuutuskuoren kautta, niin asia pysyy julkisuudelta piilossa ja voi jatkaa hurskastelua edelleen kuin ei asiasta mitään tietäisi.

    Seuraavan kierroksen taksien Kela-kyytien kilpailutuksen tulee voittamaan varmaan joku Jerseyn saarelta ohjattu ”Muurahainen”. Pääasia, että yrityksellä on suomalainen nimi; se riittää näille sotemiehille…

    Se ettei edes hallitusvastuussa tuolloin olleessa Kokoomuksessa (Elina Lepomäkeä lukuunottamatta) ole juuri yhtään markkinataloutta ymmärtävää, johtaa juuri tällaiseen. Kokoomuksen kärkitehtäviinhän pääsee kun on vaan ollut aikanaan vaihtarina jenkeissä. Markkinatalouden ymmärrystä ei siellä tenttaa kukaan.

    Raha on kuin vesi ja valuu sinne, minne helpoiten pääsee. Ja markkinatalous nyt vaan sattuuu olemaan luonnonlaki, puoluekannasta ja yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta.

  3. Sami sanoo:

    Vaikuttaa sille, ettei nykyisillä terveys”jäteillä” ole tavoitteena kasvaa globaalisti. Aktivoituja lehittämismenoja ei löydy lainkaan taseesta. Herääkin kysymys, että miksei toiminnan kehittämiseen käytetä juuri lainkaan euroja? Siksi että lypsy toimii jo nyt niin hyvin?

    Fakta on, että muutaman ison toimijan jakaessa markkinat, aiheutuu hyvinvointitappioita. Luulisi oligopolin olevan käsitteenä Vartiaiselle tuttu.

    Tässä alla linkki, jossa lisäselvennystä, miksei yksityistäminen useinkaan toimi terveydenhoitoalalla
    https://en.m.wikipedia.org/wiki/Health_economics.

  4. Tuomas Mujunen sanoo:

    Vartiainen katsoo, että ”Olennaista on joka tapauksessa se, mikä tuotantotapa on julkisissa terveyspalveluissa veronmaksajille ja palvelujen käyttäjille edullisin. Jos suuri kansainvälinen konserni tuottaa samat palvelut halvemmalla kuin kunnan oma terveyskeskus, on yhteinen etumme valita edellinen.”

    Ei – olennaista on se, kuinka saamme julkisen sektorin terveydenhuollon toimimaan (kustannus-)tehokkaasti. Näin kaikki hyödyt jäävät toiminta-alueelle ja Suomeen veronsa maksaville. Näin myös turvaamme julkisen terveydenhuollon osaamisen ja toimintavarmuuden tulevaisuudessa.

  5. Taina Hämäläinen sanoo:

    Elävien ihmisten hoiva ja huolenpito on hieman erilaista, kuin taloudellisen hyödyn/voiton tavoittelu tekniikan, tavaran tai muodin valmistamisella ja viennillä ulkomaita myöten. Vartiaiselta ilmeisesti puuttuu kyky erottaa ihmisen elämä ja materia.

  6. Toni sanoo:

    Vaikka itse kannatan vapaata taloutta, niin hoitoala on sellainen mitä en itse vapauttaisi vapaalle kilpailulle.

    Asetellaan kysymys Vartiaiselle näin päin. Mikä saa olla tuottoprosentti ihmisten terveyden hoitamisella? Kysymyshän pitäisi avata sen ongelman, että tätähän ei osata eettisestä näkökulmasta hallita vaikka miten yritettäisiin.

    Sillähän ei ole eettisesti väliä vaikka apple ottaisi 90% katetta iPhonesta, mutta jos attendo tekisi saman, niin siitä moni voisi olla eri mieltä. Jokainen meistä tietää myös sen, että yhtiön tuottoprosenttia voidaan tytäryhtiö lainaratkaisuilla nimellisesti säätää halutunlaiseksi.

    Tässä kysymyksessä pitäisi jopa mennä niin pitkälle, että ensiksi pitäisi vastata mikä elämässä on tärkeintä. Kaikkien Ihmisten onnellisuus pitkäjänteisillä ratkaisuilla. Itse uskon, että vapaasti kilpailtu terveydenhuolto ei tässä tapauksessa sitä aja niin hyvin kuin julkinen, vaikka julkisessakin on omat ongelmansa. Itse siis valitsisin julkisen terveydenhuollon kehittämisen, en vapauttamista.

  7. Jype sanoo:

    Jäätävän hyviä vastakommentteja blogi kirjoitukseen – itse olen myös epäileväinen terveysalan yksityistämiseen samoista syistä – en niinkään Juhanan blogissaan esittämistä syistä. Yksityinen toimija on tervetullut toimija alalle, jossa suoritus ja sen laatu ovat selkeästi määriteltävissä ja valvottavissa – hammashoito, tietyt leikkaukset jne. Mutta yksityistä toimijaa ei voi päästää itse asiakkaansa kanssa päättämään mitä yhteiskunnan rahoilla voitaisiin tehdä tai itse päättämään palvelun tasoa, kun yhteiskunta ei osaa suoritetta ostaa eikä valvoa.

  8. Zemi sanoo:

    Pitäisi olla pienempiä yksityisiä terveyspalveluiden tarjoajia, kuin joku Mehiläinen ja Attendo. Mutta kun Suomessa on vain lähes nää kaksi lähes monopoliasemassa, eikä kilpailua ole kun kilpailijat on ostettu, niin mielestäni silloin yksityisiä ei voi päästää vastuuseen – sillä hintakilpailua ei ole.

    Ruotsissa, Saksassa yms. on paljon terveempi tilanne, kun yksityiset lääkärit ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, eivätkä ylikansallisia veronkiertäjäfirmoja tyyliin Mehiläinen yms.

  9. Pertti Rinne sanoo:

    Kommenteista huomaa, että kilpailun merkitystä markkinataloudessa ei ymmärretä. Palvelualoilla raha tulee asiakkuuksista, mihin professori Kekomäen ideoima ja Sipilän hallituksen esittämä kapitaatiorahoitus olisi perustunut. Silloin ei makseta mitään suoritteista eikä korvata kuluja julkisista rahoista, koska raha tulee asiakkuudesta ja myös lähtee asiakkuuden mukana.

    Kapitaatio-menetelmää kritisoitiin (mm. prof. Kekomäki ja kokoomuksen Elina Lepomäki) juuri siksi, että suuret terveysjätit valtaisivat markkinat, jolloin kilpailua ei syntyisi. Kritiikki oli minusta oikeaa ja osoitti vain sen, että ratkaisevaa on saada aikaan kilpailu asiakkuuksista, jossa yksityinen ja julkinen ovat tasaveroisessa asemassa keskenään.

    Jos sote-uudistus olisi ollut voimassa ja vanhusten hoivapalvelut jaettu useille palvelutuottajille, ei mitään laatuongelmia olisi ollut olemassa. Ongelmat johtuivat ainoastaan siitä, että julkinen monopoli huutokaupattiin yksityiseksi monopoliksi halvimmalle tarjoajalle ja myytiin vielä kunnan kiinteistötkin (varallisuus) siinä samalla.