Juhana Vartiainen

Miksi hallitus ei saavuta työllisyystavoitettaan

Alkuvuonna kärjistyy kysymys työllisyyden lisäämisestä. Jotta hallituksen sitoumus tasapainoisesta julkistaloudesta vuonna 2023 voisi toteutua, työllisten määrän olisi kasvettava vähintään 60 tuhannella ja todennäköisesti enemmän, jos lähtökohtana on vuosi 2019. Joitakin tepsiviä keinoja vaikutusarvioineen on esitetty Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa. Koska talous on nyt suunnilleen suhdannetasapainossa, mitään suhdanteiden vetoapua tuskin on tulossa. Lisäys on siis saatava aikaan reformein. Se on kova urakka. Kovana oikeistohallituksena (virheellisesti) pidetty Sipilän hallituskin sai päätösperäisesti aikaan ehkäpä noin 40 000 lisätyöllistä. Tätä varten siis lyhennettiin ansioturvan kestoa ja alennettin työvoimakustannuksia. 60 000 vaatii kovia päätöksiä.

Hallitus on tunnetusti ulkoistanut työllisyyden kasvattamisen työmarkkinajärjestöille, joiden seitsemän työryhmää ”etsivät” keinoja työllisyyden lisäämiseksi. Työmarkkinajärjestöjen työryhmien pitäisi jo tammikuussa 2020 raportoida joitakin ajatuksia. Alkuvuonna tiedotusvälineissä on kerrottu, että työryhmät eivät ole edenneet. Hallitus ei selvästikään ole asettanut niille jämeriä tavoitteita.

Olen jokseenkin menettänyt toivoni suomalaisen korporatismin suhteen, mutta kokemus kertoo, että jos järjestöiltä ylipäänsä on lupa odottaa yhtään mitään, tuloksia syntyy vain jos hallitus luo niiden työlle kovan paineen. Tämä toimi vuoden 2015 eläkeuudistuksen yhteydessä, koska valtiovalta oli tehnyt selväksi, että elleivät järjestöt tee jotain, hallitus tekee itse. Eläkeuudistus onkin viime vuosilta se kolmikannan mahtava ja ainoa saavutus, jolla korporatistit nykyään mielellään rehentelevät, käyttäen usein sananpartta ”esimerkiksi eläkeuudistus”. Muita esimerkkejä on kuitenkin vaikea löytää.

Työllisyysreformien tapauksessa hallituksen olisi vastaavasti pitänyt vaatia, että työryhmät tuottavat johonkin määrättyyn päivämäärään mennessä ehdotuksia, joiden voi riippumattoman vaikutusarvion nojalla odottaa lisäävän työllisyyttä esimerkiksi 30 tuhannella tai 60 tuhannella. Ainakin minulle ja julkisuuteen tihkuneiden tietojen nojalla mitään tällaista ohjeistusta ei ole tullut. Silloin ryhmissä ei myöskään ole painetta luoda ratkaisuja. Tepsivät työllisyysreformit ovat vaikeita ammattiliitoille, ja ne eivät suostu mihinkään, koska ne tietävät, ettei hallitus tällaista painetta niille ole luomassa.

Keinojen ”etsiminen” onkin teatteria. Karu totuus on, että työllisyyden lisäämisen keinoista markkinataloudessa tiedetään jo suunnilleen se, mitä tarvitsee tietää. Hallituksen poliitikot toivovat hartaasti, että työllisyyttä voitaisiin lisätä sellaisilla kivoilla päätöksillä, joista ei kukaan olisi eri mieltä, joista ei tarvitsisi käydä ikäviä ”riitoja”, jotka eivät mitenkään vaikuttaisi työttömänä olemisen taloudelliseen houkuttelevuuteen, jotka eivät leikkaa keneltäkään yhtään mitään ja jotka silti vahvistavat julkistaloutta.

Sellaisia päätöksiä ei ole olemassakaan.

Lähimmäksi näitä hurskaita haaveita päästään käyttämällä rahaa palkkatukiin. Mutta palkkatuki on julkistaloudelle kallis tapa työllistää. Jos työllisyyskasvu perustetaan palkkatukiin, julkistalouden tasapainottaminen vaatii vielä paljon suurempaa työllisyyskasvua kuin 60 tuhatta. Etlan analyysiä asiasta löytyy täältä. Kun palkkatuen ehtoja lievennetään, merkittävä osa siitä valuu työsuhteisiin, jotka olisivat syntyneet muutenkin. Palkansaajien tutkimuslaitos arvioi Talousvaliokunnalle syksyllä antamassaan lausunnossa: ”Tutkimustulosten mukaan palkkatuki ei juuri lisää työllisyyttä tukijakson jälkeen, mikäli se kohdentuu julkiselle tai kolmannelle sektorille. Kotimaisten tutkimuksien löydökset ovat linjassa kansainvälisten tutkimustulosten kanssa. Havaitut palkkatuen työllisyysvaikutukset ovat myös kooltaan pieniä, mikä laskee palkkatuen käytön kustannustehokkuutta.”

Työllisyyden ankara mekaniikka

Työllisyyden kasvattamiseksi ei siis ole ”kivoja” keinoja, vaikka Vasemmistoliiton, SDP;n, Vihreiden, RKP:n ja Keskustan poliitikot niin kovasti sitä toivoisivatkin.  Työllisyys ei kohene Nalle Puhin kahvikutsuilla. Minä en tiedä mistään maasta esimerkkejä tepsivistä työllisyysuudistuksista, joita ammattiyhdistysliike ei olisi vastustanut.

Miten työsuhteiden syntymistä pitää ymmärtää?

Työsuhteiden syntyminen voidaan ajatella pariutumistoimintana, ja sitä voikin joidenkin ominaisuuksiensa osalta verrata parisuhteiden ”markkinoihin” tai taksijonoon. Työmarkkinoilla on työpanoksen myyjiä eli työntekijöitä ja työttömiä työnhakijoita, ja toisella puolella markkinaa ovat työpanoksen ostajat eli yritykset. Koska olemme osa kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja globaalia taloutta, työtilaisuuksien määrä on periaatteessa ääretön. Jos Suomessa on osaavaa työvoimaa kunnollisen infrastruktuurin äärellä, jossain päin Suomea tai maailmaa on yrittäjä, joka näkee työvoiman työllistämisessä itselleen arvonluonnin ja kannattavan yritystoiminnan mahdollisuuksia.

Joskus kuulee väitettävän, että ”työpaikkoja ei riitä kaikille”. Tämä on harhaanjohtavaa. Työmarkkinaa voi ajatuksellisesti verrata taksijonoon, johon saapuu koko ajan sekä asiakkaita että takseja. Jos ajatellaan asiakkaat työnhakijoiksi ja taksit työtilaisuuksiksi, olisi hassua sanoa että ”takseja ei riitä kaikille”, jos jonossa on hetkellisesti enemmän asiakkaita kuin taksirivissä takseja. Olennaista on se, mihin tahtiin taksien ja asiakkaiden liittoja syntyy, miten pitkä jono keskimäärin on ja mihin tahtiin kumpaankin jonoon tulee täydennystä. Pelkästään julkiseen työnvälitykseenkin ilmoitetaan vuoden aikana noin 600 000 työtilaisuutta ja pelkästään yksityiselle sektorille syntyy vuosittain noin 200-300 tuhatta työsuhdetta. Läpi talouden raportoidaan nyt pulaa työvoimasta. Vasemmiston suosima ”työtä ei yksinkertaisesti riitä kaikille” -viesti on äärimmäisen vahingollista disinformaatiota. Olen käsitellyt tätä tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessani.

Vasemmiston retoriikkaan kuuluu myös väite ”vain äärimmäisen pieni vähemmistö on työn välttelijöitä”. Vasemmiston retoriikassa halutaankin tehdä ero oikeiston ”ihmiskuvaan”. Vasemmisto on sitä mieltä, että se ”uskoo ihmiseen” ja uskoo, että ihmiset ”haluavat työllistyä”. Vasemmiston mielestä ihminen on ”aktiivinen”, kun taas oikeiston mielestä, siis vasemmiston retoriikassa, ihminen kuulemma on passiivinen laiskottelija. Vasemmisto korostaa, että kukaan ei ole ”vapaaehtoisesti työttömänä”.

Tällainen yksinkertaistus on harhaanjohtavaa. Olemme kaikki työn välttelijöitä, jos työ on epämiellyttävää eikä riittävän hyvin palkattua. Eikä siinä ole mitään paheksuttavaa. Ihminen on rationaalinen ja mukavuudenhaluinen ja tavoittelee autonomiaa. Totta kai työttömän vaatimukset palkasta ja työn sisällöstä riippuvat siitä, miten houkuttelevaa on olla pidempään työttömänä. Mitä parempi ja pitkäkestoisempi työttömyysturva, sitä pidempiä ovat yleensä työttömyysjaksot. Tämä yhteys on moneen kertaan tutkimuksessa vahvistettu.

Väite ”kukaan ei ole vapaaehtoisesti työtön”  on tarkkaan ottaen yleensä virheellinen, jos työttömyys pitkittyy. Vähänkin pitkittyneen työttömyyden tapauksessa ihminen on valinnut pois joitakin työtilaisuuksia, joita olisi tarjolla. Hanttihommia nimittäin on aina tarjolla jossain päin Suomea ja jonkinlaisilla työehdoilla. Se, että työttömyys pitkittyy, tarkoittaa, että joillekin työtilaisuuksille on sanottu ”ei”.  Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa. Sosiaaliturva on olemassa juuri sitä varten, ettei kukaan joudu kohtuuttomiin tilanteisiin ja jottei tarvitse ottaa vastaan mitä  vaan töitä. Mutta totta kai työttömän oma toiminta vaikuttaa työllistymistodennäköisyyteen, ja totta kai työttömänä olemisen ja töissä olemisen taloudellinen ero vaikuttaa työttömän omaan toimintaan.

Miksi tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa? Oletetaan, että lähden ostamaan joulukuusta enkä löydä torilta sellaista, jonka olisin valmis ostamaan. Ilmeisesti vasemmisto sanoisi että Vartiainen ei ole omaa syytään ilman joulukuusta, ja (kuviteltu) oikeisto on sitä mieltä, että Vartiainen on itse valinnut joulukuusettomuuden. Kumpikin väite on omalla täysin puutteellisella tavallaan totta ja epätotta. Ei tällainen jankutus vie eteenpäin. Hyvä kuvaus olisi: ”Vartiainen ei löytänyt kuusta jonka olisi ollut valmis kelpuuttamaan”. Ja se, miten vihaisia kotona ollaan, jos Vartiainen tulee kotiin ilman kuusta, vaikuttaa tietysti siihen, millaisen kuusen Vartiainen on valmis hyväksymään ja millaiseen hintaan.

Työttömyysturvan ehdot vaikuttavat työnhakijan käyttäytymiseen ja valintoihin

Työllistymisen todennäköisyyteen vaikuttaa siis sekä työttömän oma käyttäytyminen että työmarkkinoiden rakenteet ja kokonaistaloudellinen tilanne, mukaanlukien sattuma.

Ajatellaan työttömän valintatilannetta. Kuvitellaan, että kaikki työn hakijalle tarjolla olevat työtilaisuudet voidaan asettaa pitkään jonoon, sen mukaan, miten houkuttelevia ne hänestä ovat. Jos houkuttelevin tarjous on sellainen, joka työttömän kannattaa omasta mielestään ottaa vastaan, lopputulos on hyvä, henkilö työllistyy. Mutta jos jonon houkuttelevinkin työtilaisuus on vähemmän houkutteleva kuin jatkaminen työttömänä, työsuhdetta ei synny ja työtön jatkaa etsimistä. Jos riittävän houkuttelevia työtilaisuuksia ei ole tarjolla pitkään aikaan, työttömyys pitkittyy, ja jos tämä ilmiö on yleinen, työttömyysaste nousee.

Kysymys on siis lähes aina siitä, mitä ollaan valmiita ottamaan vastaan, ei siitä, ettei ”työtä olisi”. Eikä tässä ole mitään pahaa. Työttömät ovat samanlaisia kuin muutkin ihmiset — he koettavat luoda itselleen hyvää elämää. Jos tarjolla on ikäviä töitä, jotka eivät vastaa omaa ammattitaitoa, on rationaalista olla tarttumatta niihin. Tämä ei ole sosiaaliturvan väärinkäyttöä, vaan sosiaaliturvan käyttöä. Mutta samasta syystä sellaiset sosiaaliturvan uudistukset, jotka tekevät työttömyydestä vähemmän houkuttelevaa, alentavat työttömyyttä. Tämäkään ei pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää.

Vasemmiston talouskuvassa tämä kannustinten analyysi työnnetään sivuun. Tilalla on käsitys, jonka mukaan työllistymisen todennäköisyys riippuukin tarjolla olevista työvoimahallinnon palveluista. Vasemmisto siis näyttää ajattelevan, että työttömälle näyttäytyvä työtilaisuuksien jonoa ei ole olemassakaan ilman että työvoimahallinnon virkailija sen luo. Työllistyminen ei siis ole tehokasta ilman julkishallinnon toimintaa. Vasemmisto näyttää uskovan, että työtilaisuuksien ja työttömien ”yhtymisten” prosessi on ratkaisevasti riippuvainen siitä, miten paljon resursseja työvoimahallinnossa on.

Tämä on epäuskottava ajattelutapa. Työsuhteita syntyy koko ajan vaikkei julkista työnvälitystä olisikaan. Julkinen työnvälitys voi jonkin verran parantaa työmarkkinoiden parinmuodostusta, mutta ei työsuhteiden syntyminen ole koskaan ollut eikä varsinkaan digitaalisessa maailmassa ole niin totaalisen riippuvaista julkisista työnvälityspalveluista kuin mitä vasemmisto ajattelee. Kyllä tieto työtilaisuuksista on olemassa. Hallinnon kasvattamisen perustelut ovat hatarat.

Vasemmisto näyttää nyt erityisesti uskovan, että työvoimapalvelujen vastuun siirtäminen kunnille olisi jonkinlainen parannus. Tätäkin on hyvin vaikea uskoa eikä siitä ole minkäänlaista näyttöä. Se, että 2 henkilöä yhden sijasta luettelee työttömälle tarjolla olevia työtilaisuuksia, ei muuta työttömän valintatilannetta. Ja kunnilla voi myös olla taipumus rajoittua kartoittamaan vain oman kunnan työtilaisuuksia, sen sijaan että työtöntä aktiivisesti patistettaisiin muuttamaan työn perässä muualle maahan.

Toinen tapa oikeuttaa julkista työvoimahallintoa on vedota osatyökykyisiin ja kuntoutusta tarvitseviin työttömiin. Siinä voi ollakin järkeä, ja uskon, että tältä osin työvoimapalvelumme saattavat olla aliresurssoituja. Mutta osatyökykyiset ovat vain pieni osa työttömyysongelmaamme.

Vasemmisto vetoaa kernaasti Tanskan työvoimahallinnon suurempaan henkilöstömäärään. Mutta Tanskan painavampi työvoimahallinnon miehitys on elimellisesti yhteydessä tanskalaisen lainsäädännön velvoittavuuteen ja joustaviin työmarkkinoihin. Tanskassa on velvoittavampi työttömyysturva, ja työtön voi menettää kaikki tukensa, jos hän ei ota vastaan tarjottua työtilaisuutta tahi harjoittelu- tai koulutuspaikkaa. Tämän ehdollisuuden läpikäynti voi oikeasti vaatiakin enemmän resursseja.

Lisäksi Tanskan joustavampi sopimusjärjestelmä mahdollistaa sen, että läpikäytäviä työtilaisuuksia todella on enemmän. Tähän suuntaan olisikin viisasta edetä — yleissitovuutta rajaamalla tai se purkamalla sekä helpottamalla irtisanomista. Vasemmistohallitus ei kuitenkaan tätä hyväksy.

Näistä syistä en usko, että työvoimahallinnon kasvattaminen kovin paljon muuttaa tilannetta.

On vaikutettava työn tekemisen, työn etsimisen ja työn vastaanottamisen kannustimiin

Jos halutaan, että työsuhteita syntyy enemmän kuin ennen ja työttömyysjaksot lyhenevät — jolloin työttömyysaste alenee –, täytyy siis tehdä oikeita rakenteellisia uudistuksia, jotka vaikuttavat työnhakijoiden ja yritysten käyttäytymiseen. Työttömien työnhakijoiden käyttäytyminen on tässä avainasemassa. Työsuhteita syntyy enemmän ja nopeammin, jos työttömät työnhakijat alkavat etsiä työtä intensiivisemmin ja jos heidän kynnysvaateensa työsuhteen laadusta laskee. Tähän suuntaan vaikuttaa se, että työttömyysturvan kestoa alennetaan tai sen tasoa lasketaan. Koska työttömänä oleminen on epämukavampaa kuin aiemmin, työtön hakee työtä hanakammin ja suostuu sellaisiin työtarjouksiin mihin ei olisi aiemmin suostunut.

Tähän perustui myös aktiivimallin työllisyysvaikutus. Arvelen sen vaikuttaneen erityisesti työttömyyseläkeputken suosioon. Vaikka putkessa eli ns. ansioturvan lisäpäivillä olevat olivat jo ennen aktiivimallia olleet periaatteessa samalla tavalla velvoitettuja etsimään työtä kuin muutkin työttömät, tästä velvoitteesta ei ole juuri piitattu.

Hurskaanmaireassa politiikassamme näitä kovia tosiasioita on vaikea sanoa ääneen.

Vasemmisto huomauttaa myös mielellään, että työttömyysturvan ehtojen kiristäminen ei voi auttaa työtöntä, vaikka se johtaisikin pontevampaan työn etsimiseen ja vastaanottamiseen. Työtönhän voisi toimia pontevammin jo ennen ehtojen kiristämistä, ja jos ehtoja kiristetään, hänen valintajoukkonsa ei määritelmällisesti voi muuttua edullisemmaksi.

Vastaväite olisi pätevä, jos kiristys kohdistuisi yhteen ainoaan työttömään. Se kohdistuu kuitenkin kaikkiin työttömiin, ja yksittäinen työtön hyötyy myös siitä, että kaikki muut palkansaajat ja työttömät hakevat hanakammin työtä. Silloin julkistalous voi olla vahvempi ja voimme ylläpitää parempaa sosiaaliturvaa.

Miten vasemmisto oikeasti ajattelee?

Minulle on jossain määrin arvoitus, miten vasemmisto oikeasti ajattelee. Osa uskoo ehkä oikeasti, että työllisyyttä voidaan nostaa ilman että työnteon taloudellisia kannustimia muutetaan. Toisilla voi olla realistisempi kuva talouden toiminnasta, kuva, joka on enemmän tässä esitellyn oman kuvaukseni (ja siis taloustieteen kuvauksen) mukainen. Mutta nämäkin vasemmistopoliitikot harvoin luonnehtivat julkisesti tilannetta näin, ja tyytyvät kauhistelemaan sitä, miten oikeisto ”haluaa kyykyttää” työttömiä.

Meillä on kuitenkin mittava työnteon kannusteiden ongelma, ja se ei korjaudu, ellei sitä katsota rehellisesti silmiin.

Oliko työttömyyseläkeputken alarajan nosto sitten kyykyttämistä?

Hämmentävää kylläkin, ne ”kovat” taloustieteelliset perustelut, joita tässä blogikirjoituksessa on käyty läpi, kelpaavat myös vasemmistolle, silloin harvoin, kun vasemmistopuolueet toteuttavat todellisia työllisyysuudistuksia. Vasemmistohallitus on kuin onkin nimittäin jo vienyt läpi yhden työllisyyttä oikeasti lisäävän reformin; työttömyysturvan lisäpäivien eli ns. työttömyyseläkeputken alarajaa on nostettu yhdellä vuodella, 61 vuodesta 62 vuoteen, niillä jotka ovat syntyneet vuonna 1961 tai sen jälkeen. Tämä oli siis kiistaton keppitoimi, työttömyysturvan leikkaus. Sosiaali- ja terveuysvaliokunnan hallitusenemmistö hyväksyi hallituksen ehdotusta tukevan mietinnön, ja siinä lausutaan napakasti ja hyvin

[Ehdotuksen] ”Työllisyysvaikutus perustuu siihen, että henkilöt, jotka eivät ole oikeutettuja lisäpäiviin, pysyvät pidempään työelämässä.

Vasemmistokin näyttää siis tiukan paikan tullen uskovan siihen, että sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät työllisyyttä ja työtilaisuuksia riittää.

Miten hallitus toimii?

Miten hallituksen työllisyyspolitiikka mahtaa kehittyä? En usko, että järjestöjen työryhmät tuottavat yhtään todellista työllisyysreformia. Arvaukseni on, että työmarkkinajärjestöjen työryhmät kyllä tuottavat pitkät tekstit, jotta näyttäisi siltä, että jotain on tehty — mutta raportit eivät sisällä ainuttakaan työllisyyteen järeästi vaikuttavaa ehdotusta.

Sen jälkeen hallitus ”päättää” pitkästä listasta näennäisreformeja ja alkaa sen jälkeen hitaasti mutta varmasti liudentaa työllisyyslupauksiaan.

Mutta olen oikein mielelläni väärässä. Pessimisti ei pety.

Tilaa Juhanan uutiskirje

Liity Juhanan sähköpostilistalle! Saat ilmoituksen uusista kirjoituksista suoraan sähköpostiisi.

Mitä mieltä sinä olet?

19 kommenttia artikkeliin Miksi hallitus ei saavuta työllisyystavoitettaan

  1. Kari Kosonen sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Näitä asioita ei vaan ”voi” sanoa ääneen nykyisessä asenneilmastossa. Hyvä, että sinä kuitenkin sanoit. Jaksamista.

  2. Jonne sanoo:

    Suomen väestökehitys on voimakkaasti laskeva. Työmarkkinoilta poistuu eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin nuoria sinne tulee. Vauvapulasta vain kärjistää tilannetta tulevaisuudessa.

    Tämän vuoksi työllisyysaste nousee tavoitteeseen itsestään muutamassa vuodessa, vaikkei mitään muuta tehtäisi. Aika korjaa ongelman.

  3. ij sanoo:

    Tähän pohdintaan pitää siteerata Touko Aallon ansiokasta vieraskolumnia Talouselämässä 30.11.2019.

    Suurimmassa osassa Suomea ja useimmilla aloilla meillä ei ole työmarkkinaa. Markkina olisi paikka, jossa työntekijät voisivat valita työnantajista ja työnantajat työntekijöistä ja hinta kohtaisi kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska työmarkkinalla ei ole likviditeettiä: ei se mikään markkina ole, jos kunnassa avautuu kyseinen tehtävä kerran kymmenessä vuodessa. Ei ole markkinaa edes silloin, jos yksi työpaikka löytyy joka vuosi, mitä kilpailua siinä olisi?

    Jos on aito markkina, työnantaja voi harkita kuka työnhakijoista sopii parhaiten tehtävään, ja työntekijä voi harkita, kuka työnantajista on asiallisin ja tehtävä sekä sen korvaus kiinnostavin.

    Nyt jos jää työttömäksi pikkukaupungissa, ei välttämättä uutta työtä tule ennen eläkeikää tarjolle. Tähän vaikuttaa myös se, ettei työtön palomies kelpaa poliisiksi, ei työtön automekaanikko lääkäriksi, eikä työtön lähihoitaja opettajaksi.

    Kun ei ole työmarkkinaa, ei ole työlle myöskään markkinahintaa vaan jossain muualla sovittu.

    Koska valinnanvara olisi edullista niin työntekijän kuin työnantajankin kannalta, pitäisi miettiä miten työlle saataisiin aikaan markkina edes suurimpaan osaan Suomea.

    Tämä myös estää syrjäseutuja saamasta työntekijöitä avoinna oleviin lääkärin, opettajan, palomiehen, poliisin, insinöörin ja sairaanhoitajan tehtäviin. Ihmiset eivät uskalla muuttaa, koska samanaikaisesti (noin 2 kk aikaikkuna) ei saa työpaikkaa puolisolle.

    Minulla on tästä omakohtaistakin kokemusta akateemisena yksityisen sektorin erikoisammattilaisena, jonka viimevuotisen työnhaun aikana oli Itä-Suomessa auki noin 4 sopivaa työtehtävää, kolmessa eri maakunnassa. Niihin on toki muitakin hakijoita, joten ei ollut varmaa, että yksikään niistä olisi minulle päätynyt. Päädyin sitten Helsinkiin (jossa haastatteluvaiheeseen pääsi 8 työhaussa).

    Tämän yhteiskunnan pitäisi kuitenkin toimia kolmen suurimman yliopistokaupungin ulkopuolellakin jollakin tavalla.

  4. Maarit sanoo:

    On minullakin varmaan harhoja kokoomuksesta, mutta en olisi uskonut, että Juhanalla on vielä näin paljon harhoja työttömien käyttäytymisestä. Itse tiedän, että ne ovat harhoja.

  5. Tapio Mäkeläinen sanoo:

    KIITOS

    Toimin 35 vuotta työvoiman parissa. 30 v hr päällikkönä ja johtajana. 5 v työmarkkinahommissa ja alan virkamiehenä.

    JV on täysin oikeassa siitä miten pieni te-hallinnon markkinaosuus on. Työvoiman vuokrafirmat ovat vallanneet ison potin. Niistä ei puhuta mitään yleisessä keskustelussa.
    Minusta tuntuu että siiloutunut te-hallinto tekee yhtä paljon sosiaalipolitiikkaa kuin työvoimapolitiikkaa.
    Nämä syrjäytyneiden ja vajaakykyisten työllisyysjutut ovat kuin lumipeite jäävuoren huipulla.
    Muistutan että 500000 low entry duunia on hävinnyt v 1980 jälkeen.
    Jos Suomi rajoittuisi Hamina -Tampere- Turku kolmioon niin Tansakaan voitaisiin verrata helpommin. Nyt ei ja Kulmunin kepufantasiat ei asiaa helpota.
    Mutta jälkisuhdannetaloutena taantuma iskee Suomeen viivellä ja toipuminen samoin.
    En usko että hallitus ja asetetut työryhmät tätä korjaa. Päätökset työllistymisestä tehdään muualla. Muu on pitkälti veden kantoa kuivaan kaivoon
    Tmk , 64 v Espoo

  6. Työtön sanoo:

    Hyvä että kansanedustajakin tunnustaa:”Olemme kaikki työn välttelijöitä, jos työ on epämiellyttävää eikä riittävän hyvin palkattua.” Työnhakijoita kuitenkin riittää, kun työehdot kunnossa. Autotehtaalle 1060 paikkaan 4378 hakijaa 2017. Metsä Group :n sataan oppisopimispaikkan 2100 hakijaa ja Koneen 20 koulutuspaikkaan vuosittain parisataa hakijaa. Tiedot Tekniikka ja Talous verkkosivustolta.
    Meneillään on jopa höyrykoneen keksimiseen verrattu rakennemuutos ja ainoa syyllinen työttömyyteen on sosiaaliturva ja laiskat työttömät. Olisi aika tunnustaa toimeentulon turvaavien työpaikkojen puute. Kaikissa korkean työllisyysasteen EU maissa työllisyys saavutettu matalapalkkatyöllä ja työssäkäyvillä köyhillä. Saksan matalapalkkaisia yli 20%. ja ”Despite Germany’s low unemployment rate, a growing number of the working poor in the country are not earning a living wage and are therefore in need of supplemental welfare payments, according to a newspaper report on Wednesday.”
    http://www.spiegel.de/international/germany/report-cites-rise-in-low-wage-workers-dependent-on-welfare-benefits-a-898693.html

  7. Kalle Paloheimo sanoo:

    Jos työtä on tarjolla niin ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen voisi tepsiä. Ongelma voi kuitenkin olla siinä että, Suomessa pyritään luonnonvaroihin nähden liian korkeaan elintasoon, joka velkaannuttaa kansakuntaa.

  8. Mailis Salonen sanoo:

    Erinomaisen selkokieliset tekstit. Kiitos ja hyvää lomailua.

  9. Hyvä blogi! Kulmuni sanoi vasta että jos tammikuussa työmarkkinajärjestöjen johtajat eivät saa mitään kunnon ehdotuksia aikaan,niin hallitus tekee ja etenee omilla toimillaan laittamaan työllisyysasteen paremmalle tasolle.Ay liikettähän ei kiinnosta työllisyyden parantaminen kovin rakenteita repivillä konsteilla,koska he arvuuttelevat että kyllä vasemmistomielinen hallitus on Ay liikkeen takana,mutta nyt asioiden eteneminen on Kepusta kiinni.Nyt Kulmuni vois näyttää onko hänesta vain suurien otsikoiden puhuja vai tarttuuko hän fakta-asioilla ,jotta työllisyysastetta voidaan saada ylös?!
    Nythän vasemmiston mielessä on paisuttaa julkista sektoria työllistämään yhä enemmä,se on loputon tie.
    Nythän strategisesti on tehokkuuteen satsattava eikä pyrokratiaan!
    Tämä ilmastoasia höpötys on yli muiden menee jo,miksi hallituksella ei kiinnosta yritysten viennin kilpailukyvyn kehitys näillä kustannuksilla millä toimitaan!Viennin kilpailukyvyn esteitä pitää purkaa!Nytkin yrityksille uusilla palkkasopimuksilla luodaan lisäkustannuksia vaikka toimiala on täysin retuperällä,viennin kilpailukyvyssä ollaan hännänhuippuna!
    Suomessa politiikka ajaa meidän pitkämatkalaiset aivan sumppuun,polttoaineen verotuksen korotus tuo vai lisää löylyä pitkämatkalaisille.Toisin on Ruotsissa,siellä ymmärretään logistiikkakustannukset jos teollisuuden sijainti on liian kaukana,valtiovalta tasaa kustannuksia erillisellä logistiikkatuella joka on itsenäisille yrityksille tarkoitettu yrityskoosta huolimatta.Nyt Suomessa tässäkin on yritysten kesken eriarvoisuus huippuluokkaa,piirun verran liian suuret yritykset jää tien ulkopuolelle ja kun ollaan samalla toimialalla.

  10. Risto Väyrynen sanoo:

    Työttömät eivät siis työllisty koska he eivät ota työpaikkaa vastaan. Mitäs jos työnantaja ei noin vain anna sitä työtä kenelle tahansa hakijalle – siis päon vastoin kuin Vartiainen antaa ymmärtää, mitä ilmeisemmin vastoin parempaa ymmärrystään. Eihän työllistyminen ole kiinni yksin työnhakijasta. Eihän tarjottua työpaikkaa saa ellei työnantaja sitä anna. Vartiainen antaa ymmärtää täysin reaalimaailman tosiasioiden vastaisesti että työtön työnhakija noin vain voisi ottaa työtä vastaan, mutta ei vain ota kun sosiaaliturva on liian hyvä. Vartiainen ihan tahallaan unohtaa, että työnantaja valitsee työntekijänsä eikä tietenkään voi ottaa työhön kuin sellaisen hakijan, jolla on jotain annettavaa työnantajalle. Työnantajakin haluaa ihan oikeanlaisen joulukuusen, käyttääkseni Vartiaisen vertausta. Tällä hetkellä ongelma näyttäisikin olevan siinä että markkinoilla on, Vartiaista edelleen siteeraten, liikaa jo neulasensa pudottaneita joulukuusia, jotka eivät oikein kelpaa kenellekkään joulukuusen ostajalle. Pitäisikö kuusien ostajien hieman muuttaa tai lieventää kriteereitään? Pitäisikö työttömyysasteesta vastuuttaa myös työnantajia, ei vain työttömiä työnhakijoita.

  11. Kari Hämäläinen sanoo:

    Ansiokas kirjoitus Juhanalta, mutta tässäkin keinovalikoima jää kyllä ohueksi ja tehottomaksi. Ei näin työllisyysaste nouse. Suomessa pitäisi tehdä seuraavat todelliset muutokset, joilla on aitoa vaikutusta työllisyyteen ja julkisen talouden parantumiseen
    1. Eläkeiän alaikärajan nosto per heti 68 vuoteen
    2. Ansiosidonnainen työttömyysturva max 100 päivää, jonka jälkeen alhaisempaa markkinatukea max 100 päivää
    3. Ns työttömysputken välitön poistaminen kaikilta ikäluokilta, jolloin alin eläkeikäraja (68 v) toimisi halutulla tavalla
    4. Velvoite hakea työtä muualta ja muuttaa työn perässä myös muualle, jolloin työn kohtaanto-ongelma ratkaistaan näppärästi
    5. Työttömyysturvan ammattisuojaehto vain max 3 kk, jonka jälkeen mikä tahansa tarjolla oleva työtilaisuus olisi hyväksyttävä. Muuten menettäisi työttömyysturvan kokonaan.

    Näillä konkreettisilla toimilla Suomen työllisyysaste nousisi helposti verrokkimaidemme (Ruotsi, Norja ja Tanska) työllisyysasteiden tasolle eli noin 78 %’iin.

    Tämä edellyttäisi vain sitä, että politiikot tekisivät työnsä, josta heille maksetaan muhkea korvaus.

    1. ij sanoo:

      4. Muuttovelvollisuus: mitenkäs kahden uran perheissä? Perhe hajalle vaan? Vai pitääkö esimerkiksi syrjäkunnan terveyskeskuslääkärin erota työstään, kun hänen insinööripuolisonsa menettää työpaikan tehtaan lopettaessa, ja muuttaa yhdessä suurempaan kaupunkiin? Uuden lääkärin löytäminen voi olla vaikeaa.

      5. Toimihenkilöammateissa 3-4 kk on ihan normaali aika työpaikkailmoituksen julkaisusta työsopimuksen tekoon. Ensin odotetaan kuukausi ilmoituksen viimeiseen päivään ja siitä parin-kolmen viikon kuluttua aletaan soitella työnhakijoille ja kysellä viikon-kolmen päähän 1. haastattelukierrokselle. Minulla on tästä viime vuonna kokemusta useammankin työnantajan kohdalla. Loma-ajat venyttävät tätä prosessia entisestään. Yli puolen vuoden prosessejakin olen kokenut.

    2. Helena Adel sanoo:

      Hyviä ehdotuksia, pari tarkennusta vaan. Eläkeikä voisi nostaa 100 vuoteen, näin tapetaan kaksi kärpästä samalla iskulla: saadaan karja… anteeksi, ihminen tuottamaan koko elinkaaren pituudelta eikä valtion/kassojen tarvitse maksaa eläkkeitä koskaan (profit!). Toinen: työttömyysturvaa ei itse asiassa tarvitse maksaa lainkaan, päinvastoin, karja… anteeksi, ihmiset pitää pakottaa töihin säätämällä takaisin rangaistus joutilaisuudesta. Tämä olisi muutenkin tarpeen koska eläkeiän nosto todennäköisesti huonontaisi nuorkarj…. anteeksi, opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia. Kolmas keino parantaa työllisyys olisi asumistukiaisten ja kuntien asuntotuotannon lopettaminen – mitä kalliimpi asuminen, sitä parempi, koska kykenemättömät kustantaa asuntonsa ja asunnottomat helpommin suostuvat vaihtamaan asuinkuntansa ja muuttamaan työn perässä. Neljäs – ja kaikkein makein – keino olisi palkkojen reilu leikkaaminen (paitsi, tietty, päättäjät, ylempi johtoporras ym. heihin verrattava ylimystö), mikä saisi yrittäjät palkkaamaan lisää halpatyövoimaa ja ehkä jopa palauttaa ulkoistetut t-paitojen ja farkkujen ompelupajat takaisin kehitysmaista. Näin Suomen työllisyys nousisi ei pelkästään verokkimaihin (Tanska ja Norja) nähden vaan myös ylittäisi niiden tason lähentyen kunniahimoisesti mallimaiden (Bangladesh, Vietnam ja Kiina) työllisyystasoa. Sitähän tässä tavoitellaan, eikö…

  12. Pentti Hautala sanoo:

    HYväkirjoitus!

  13. Jani sanoo:

    Suomessa työmarkkinat eivät toimi. Tiedän tämän, koska koulutettuna vasta valmistuneena laitoin 500 hakemusta, 1,5 vuoden sisään, enkä päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Joukossa oli myös hanttihommia. En päässyt niihinkään. Työpaikkoja ei vain ole, tai niihin ei päästetä. Opiskelen nyt uutta tutkintoa.
    Mitä tulee eläkeikään, niin se pitäisi sitoa työvuosiin, eikä biologiseen ikään. 15-vuotiaana fyysisen työn aloittava ei kestä 60-vuotiaaksi asti työssään. Sen sijaan 35-vuotiaana toimihenkilöuran aloittava voisi työskennellä vaikka 85-vuotiaaksi. Eläkkeelle, kun 40 vuotta töissä tulee täyteen?

  14. blqfield sanoo:

    Kari Hämäläisen listaan lisäys: varainsiirtoveron poisto asuinkiinteistö- ja asuinosakekaupoista. Muuttaminen usein työn perässä omistusasunnosta toiseen syö säästöt.

  15. Heikki Sormunen sanoo:

    Taksijonovertaus ontuu. Kun jonottajia on enemmän, kuin takseja, niin jonottajien ”kannustaminen” ottamaan taksin kuin taksin ei lisää taksien määrää, eikä lyhennä jonoa.

    1. Juhana Vartiainen sanoo:

      Se nimenomaan lisää taksien määrää. Kun taksit oppivat ja huomaavat, että takseille on kysyntää, jonoon ajelee lisää takseja. Taksikuski ajaa pitkän jonon ohi, mutta jää odottelemaan lyhyeen.

  16. Kyyninen pyknikko sanoo:

    1. Tukien määrä kilpailee palkkojen kanssa
    – Tuotos/panos -laskelma antaa liian usein tulokseksi kotona pysymisen. Ei siitä voi työtöntä syyttää.
    – Palkkaa tulee nostaa tai tukea laskea
    –> Yksikään pääkaupunkiseudun yritys ei jätä tilojaan siivoamatta, vaikka siivooja pyytäisi sen markkinoiden oikeuttaman palkan (sen, jolla pärjää myös ilman asumistukea).

    2. Ns. viimeisen työnantajan riski estää yli 56-vuotiaiden palkkaamisen
    – Jos viimeiselle työnantajalle lankeaa noin 70 tuhannen euron lisälasku, niin silloin paikan saa se nuorempi.
    –> Kyse ei ole ikärasismista, vaan oikeasta nettorahasta.

    3. Muuttaminen paikkakunnalta toiselle on liian suuri kustannus
    – Mikäli muutto tapahtuu yli tunnin ajomatkan päähän tulisi seuraavat kulut saada 100 % verovähennyskelpoisiksi:
    – Varainsiirtovero, isännöitsijäntodistus, asunnon valokuvaus ja asuntoilmoituksen julkaisu, välityspalkkio, luovutus- eli myyntivoittovero, lahjavero (tapauksessa, jossa kiinteistön myyntihinta on alle 75 % käyvästä hinnasta), kaupanvahvistajan kulut, kuntotarkastus, lainhuudatus ja lohkomismaksu.

    4. Ammatillinen jatkokoulutus tulee saada 100% verovähennyskelpoiseksi kuluksi
    – Jatkuvaan osaamisen ylläpitämiseen tulee kannustaa myös niitä, joilla työpaikka jo on.
    – Urallaan ylenevä aiheuttaa samalla jättämälleen paikalle tyhjiön, joka aiheuttaa imua sinne palkkahaitarin alapäähän.

    5. Oppisopimuskoulutuksesta on saatava houkutteleva vaihtoehto yrityksille
    – ”Varsinaisen työnteon oppii käytännössä”
    –> Suomen tulee kopioida saksankielisissä maissa toimiva oppikoulutusjärjestelmä. Alasta riippuen 2-3 päivää viikossa koulua ja 2-3 päivää töitä.
    –> Oppisopimuskoulutus on hyväksi nuoren itsetunnolle juuri siinä kipeimmässä kasvun vaiheessa

    6. Perheverotuksen mahdollisuus
    – Kun kyseessä on työperäinen Suomen sisäinen muutto paikkakunnalle, jossa vain toiselle puolisolle on heti töitä.
    Esim. kun insinöörimies saisi asiantuntijapaikan kaivospaikkakunnalta, jolla sairaanhoitajavaimolle ei paikkaa löydy.
    – Lopputulema on, että toisen työttömyys kaataa koko muuttohankkeen ja kaivos jää kokonaan ilman asiantuntijaa.

    7. Muutto sosiaalijärjestelmiin on estettävä ja jaettava sosiaalituet kahteen ryhmään:
    – työllä ansaittaviin etuuksiin, kuten eläke- ja työttömyysvakuutukseen
    – yhteisin verovaroin rahoitettaviin, kuten esim. asumis-, toimeentulotukeen ja lapsilisiin
    –> Tämä jako estäisi kehittyneempien maiden sosiaalijärjestelmien väärinkäytön, joka on tällä hetkellä arkipäivää EU:ssa.
    –> Esim. suomalainen rakennustyöntekijä ei kerta kaikkiaan voi kilpailla työmarkkinoilla muualta tulleen työntekijän kanssa jos jo pelkät Suomesta maksetut lapsilisät elättävät koko vierastyöläisen kotimaassaan asuvan perheen.
    –> Reilu peli vähentää epäluuloja ja auttaa ulkomaalaisen integroitumisessa yhteiskuntaamme

    8. Itsensä ja perheensä elättävälle ulkomaalaiselle on annettava pysyvä oleskelu- ja työlupa automaattisesti
    –> Luottamus auttaa integroitumisessa
    –> Työtätekevä luo kysynnällään uusia työmahdollisuuksia kaikille

    9. Kysyntä luo tarjontaa
    –> Kysyntä on nettorahaa, joten kulutettavaa pitää jäädä työntekijällekin