Katsoin juuri A-talk-ohjelman, jossa Jyrki Katainen, Anu Kantola, Karina Jutila ja Sixten Korkman ounastelivat vuoden 2020 taloutta ja politiikkaa. Ohjelma on nähtävissä täällä:

Tämä pieni blogaus kommentoi Sixten Korkmanin ohjelmassa esittämiä näkemyksiä. Sixtenin argumentti voidaan tiivistää seuraavasti:

1 On turmiollista, että hallitus on tehnyt julkistalouden tasapainosta ja työllisyydestä itselleen hirttosilmukan. Koska työllisyys tuskin nousee hallituksen lupaamalla tavalla, hallitus on lupaustensa mukaan sidottu säästämään julkisista menoista.

2 Säästöt eivät ole viisaita lähivuosina, koska Suomi on matkalla taantumaan. Vaarana on, että Suomi säästää taantuman aikana ja syventää sitä. Sen sijaan pitää satsata koulutukseen ja infrastruktuuriin, jotka lisäävät talouden potentiaalia.

3 Työllisyyden lisääminen on joka tapauksessa pitkä, monen vaalikauden aikainen yhteisprojekti, joten siinä on turha kiirehtiä ja työllisyyttä ehtii hoitaa myöhemminkin (Sixten ei aivan suoraan sanonut näin, mutta se oli mielestäni selvästi hänen viestinsä: turha stressata työllisyysasteesta tällä vaalikaudella).

Olen eri mieltä Sixtenin kanssa, seuraavista syistä:

A On turha pelko, että hallitus oikeasti olisi solminut itselleen hirttosilmukan. Kukaan tuntemani politiikan tarkkailija ei usko, että Marinin hallitus oikeasti alkaisi purkaa suunniteltuja tai toteutettuja menonlisäyksiä.

B Sixten sanoo, että Suomi on matkalla taantumaan. Tämä on kuitenkin vain hänen oma yksilöllinen analyysinsä, jota tulisi perustella paremmin. Yksikään ennustelaitos ei ennusta taantumaa ja vallitseva tulkinta on, että kasvun hidastuminen on sen normalisoitumista trendikasvuksi. Tästä kertoo sekin, että työvoiman saatavuus on edelleen keskeinen yritysten toiminnan laajenemisen rajoite. Tämä ei tarkoita, että taantuma olisi nyt poissuljettu, mutta se ei ole konsensusennusteessa, jolle finanssipolitiikka pitää ehdollistaa. Koska konsensusennusteen mukaan olemme resurssien täyskäytön tilanteessa, lähivuodet ovat otollisia finanssipolitiikan kiristämiselle. Mikä on se suhdannevaihe, jossa Sixtenin mukaan pitäisi vahvistaa julkistaloutta, jos ei korkeasuhdanne?

C Sixten on oikeassa siinä, että hallitus ei kykene lisäämään työllisyyttä, ja mielestäni ei ole näyttöä siitä, että se sitä vakavasti yrittäisi. Siksi todennäköisin lopputulos on, sikäli kuin tämä hallitus istuu koko vaalikauden, että alijäämä kasvaa ja työllisyys pysyy suunnilleen ennallaan vuoteen 2023. On vaikea nähdä, miten tämä voisi olla optimaalinen finanssipolitiikan ura. Julkiset menot kasvavat alkaneella vuosikymmenellä ikääntymisen vuoksi samalla kun työikäisen väestön pieneneminen jatkuu. On vaikea nähdä, miksi julkisen talouden ja työllisyyden sopeutumisen lykkääminen olisi perusteltua. Nyt todennäköinen tulos on kasvava velkasuhde samalla kun aktiivisten veronmaksajien määrä alenee. Se puolestaan pakottaa joskus tulevaisuudessa rajumpiin sopeutumistoimiin.