Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani tällä palstalla perustellut, on tärkeää, että kuluva eduskuntakausi käytetään julkistalouden vahvistamiseen. Muuten olemme pulassa kun ikäsidonnaiset menot alkavat kasvaa nopeasti 2020-luvun jälkipuoliskolla. Lisäksi olemme valtiovarainministeriön ennusteen mukaan koko vaalikauden korkeasuhdanteessa — siinä mielessä, että resurssien käyttöaste on hienoisesti normaalitason yläpuolella. Tämä käy ilmi alla olevasta taulukosta, jonka olen kopioinut Valtionvarainministeriön kevään 2019 taloudellisesta katsauksesta. Se sisältää ministeriön tämänhetkisen näkemyksen julkisesta taloudesta vuoteen 2023 asti. Taulukon viimeinen rivi kertoo ministeriön arvion tuotantokuilusta, joka on siis määritelmän mukaan toteutuneen ja potentiaalisen tuotannon erotus. Jos kuilu on nolla, talous on täsmälleen suhdannetasapainossa. Jos kuilu on positiivinen, ollaan talouden ylikuumenemisen eli resurssien normaalia korkeamman käyttöasteen alueella, ja negatiivinen kuilu kertoo, että ollaan taantumassa.

Kuilu on ennusteen mukaan positiivinen koko vaalikauden. Kokonaiskysyntää ei siis ole syytä erityisesti kiihdyttää vaan pikemminkin hienoisesti jarruttaa. Tämäkin perustelee julkistalouden vahvistamisen tarvetta.

Mielestäni järkevä vahvistamisen mittaluokka olisi 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaisi noin 2,5-5 miljardia euroa. Mitä enemmän tehdään työllisyyttä vahvistavia uudistuksia, sitä vähemmän tarvitaan menosäästöjä ja veronkorotuksia. Yksi lisäprosentti työllisyysasteessa — mikä tarkoittaa noin 34 000 ihmistä — vahvistaa julkistaloutta vajaalla miljardilla.

Nyt käytävien hallitusneuvottelujen julkistaloudellinen lopputulos on tietysti vielä epäselvä, ja kommentoin sitä tarkemmin jahka hallitusohjelma on julkaistu. Mutta yhden kiintopisteen tarjoaa Keskustan kynnyskysymys, jonka mukaan julkistalouden on oltava tasapainossa vuonna 2023. Keskusta on täsmentänyt, että se tarkoittaa tällä koko julkistaloutta, johon siis kuuluvat valtiontalous, kunnat eli paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot. Viimeksi mainittu koostuu suurimmaksi osaksi eläkeyhtiöistä, mutta sosiaaliturvarahastoihin luetaan myös Työttömyysturvarahasto ja ja Kela. Koska eläkejärjestelmä on vuonna 2023 edelleen ylijäämäinen, Keskustan täsmennys tarkoittaa sitä, että julkistalouden tasapainon tavoite on valitettavasti vähemmän kunnianhimoinen kuin siinä tapauksessa, että se olisi koskenut vain kuntia ja valtiota. Nämä seikat ilmenevät viidenneksi alimmalta riviltä: sosiaaliturvarahastojen ylijäämän arvioidaan vuonna 2023 olevan 1,1 bkt-prosenttiyksikköä. Toisin sanoen, koko julkistalous olisi tasapainossa, jos valtio ja kunnat olisivat yhteensä 1,1 bkt-prosentiyksikköä alijäämäisiä.

Taulukon mukaan julkistalous on nykyisin vero- ja menosäännöin ja nykyisin työllisyysennustein edelleen alijäämäinen vuonna 2023, ja alijäämä on 0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Samaisen taulukon mukaan vuoden 2023 bruttokansantuote on 272 miljardia euroa, joten alijäämä on 0,006 x 272 mrd = 1,6 miljardia euroa. Jotta päästäisiin nollaan vuonna 2023, julkistaloutta olisi siis vahvistettava hallituksen toimin 1,6 miljardilla eurolla — Keskustan kynnysehdon mukaan. Eläkejärjestelmän ylijäämäennuste tuskin muuttuu, eikä valtiovalta voi siihen kovin suoraviivaisesti vaikuttaa. Siksi Keskustan ehto tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien talouden olisi vaalikauden aikana vahvistuttava runsaalla puolellatoista miljardilla eurolla. Tämä tarkoittanee pääasiallisesti valtiontaloutta.

Tämä siis sillä oletuksella, että ennuste toteutuu eli että talous pysyy vaalikauden ajan suunnilleen suhdannetasapainossa. Jos talous joutuu taantumaan, alijäämän kasvu voi olla perusteltua, mutta silloinkin olisi pyrittävä julkistalouden rakenteelliseen vahvistumiseen, vaikka hetkellisen alijäämän kasvu onkin perusteltua.

Kuten yllä esitin, pitäisin itse parempana kunnianhimoisempaa ehtoa, mutta on vaikea uskoa, että Säätytalolta löytyisi jokin muu puolue, joka vaatisi tätä suurempaa julkistalouden vahvistamista. Siksi Keskustan kynnyskysymys on ainakin nyt Säätytalolla olevalla kokoonpanolla todennäköisesti parasta mitä vastuullisen julkistalouden ystävä voi odottaa. Sekin voi olla nyt koolla oleville puolueille poliittisesti vaikeaa. Tavoitteen saavuttamista helpottaisi oleellisesti, jos hallitusohjelmassa olisi uudistuksia, joilla oikeasti nostetaan työllisyyttä ja työllisyysastetta (kuten taulukosta näkyy, työllisyysaste laskee vuodesta 2021 vuoteen 2023, syistä joita on käsitelty tarkemmin Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreessa työllisyysennusteessa). Toistaiseksi vasemmistopuolueiden ruokahalu tällaisten uudistusten suhteen on kuitenkin ollut aika vähäinen.