Sosiaali- ja terveyspalvelut vievät kaupungin veroeuroista valtaosan. Ja väestön ikääntyessä sote-palveluiden rahoitustarve ennemmin kasvaa kuin vähenee.
Ennaltaehkäisy, nopea hoidontarpeen arviointi, laadukas hoito sekä sujuvat hoitoketjut tuovat inhimillisesti ja taloudellisesti parhaimman lopputuloksen. Meidän tulisi keskittyä näiden kehittämiseen sen sijaan, että ottaisimme uutta hallinnontasoa käyttöön.
Tulevaisuuden varjon langettaa maan hallituksen sote-esitys, joka uhkaa helsinkiläisiä kahdella tavalla. Se repii kaupungin hallinnon kahtia ja puolittaa kaupungin verotulot. Samalla katkeaa yhteys kaupungin omiin palveluihin kuten kouluihin, jos koulukuraattorit ja -psykologit siirtyvät perustettavan hyvinvointialueen palvelukseen.
Myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:n sairaaloiden johto on viestinyt hälyttävästi, että sen sairaalat eivät pysty uudistuksen jälkeen suoriutumaan tehtävistään, ja että niiden sijoitus kansainvälisessä sairaalarankingissa heikkenee, jos uudistus toteutuu.
Tuleva kaupungin johto joutuukin ratkomaan sote-uudistuksen aiheuttamia taloudellisia ja hallinnollisia uusia ongelmia. Olisi korkea aika saada työrauha kehittää kaupungin ja HUS:n palveluita ilman uusia hallintohimmeleitä.
Hallituksen tarjoama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on heikentämässä kaupunkilaisten terveyspalveluja ja rapauttamassa kaupungin taloudellista perustaa. Näihin ongelmiin on kaupungin uuden johdon löydettävä ratkaisut.
Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat niin tärkeä osa kaupunkilaisten arkea, että emme voi jäädä vain odottamaan hallituksen sote-esityksen kohtaloa. Helsingin on jatkettava omien palvelujen kehittämistä sekä lisättävä palvelusetelien käyttöä.
Jotta jonoja saataisiin purettua ja palvelujen laatua parannettua, Helsingin on aiempaa rohkeammin harjoitettava yhteistyötä yksityisten terveyspalvelualan yritysten kanssa. Tällaisesta toimintatavasta on valtavasti positiivisia kokemuksia. Kokemukset täytyy jatkohyödyntää helsinkiläisten arjen helpottamiseksi.
Pienille yrityksille uudistus aiheuttaisi valtavia vaikeuksia ja ihmisten valintamahdollisuudet heikkenisivät. Ihmisten oikeus ja vapaus valita itselleen sopiva palveluntuottaja ei toteudu, jos valinnanvaraa ei ole. Monituottajuus, eli eri kokoiset palveluntarjoajat julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta, palvelee parhaiten hoitoa tai hoivaa tarvitsevaa ihmistä.
