Poliittisessa keskustelussa kuulee väitettävän, että työttömyyden syy ei ole työttömien laiskuudessa (en liitä tähän viitteitä, koska en halua erityisesti polemisoida ketään vastaan).
Tämä on lähinnä vasemmiston keskustelua kuviteltua vastustajaa kohtaan, koska on vaikea löytää tutkijaa tai oikeistopolitiikkoa, joka sanoisi työttömyyden johtuvan työttömien laiskuudesta. Ilmeisesti kuitenkin vasemmiston piirissä jollain tavalla koetaan oikeiston ajattelevan näin, koska ”laiskuus” halutaan kiistää niin pontevasti.
En ole poliittisella urallani tai tutkijan urallani yleensäkään kyllä kuullut kenenkään oikeasti käyttävän sanaa ”laiska” työttömyydestä keskustellessa, muuten kuin siis siten, että paheksutaan sitä, että jotkut ehkä mahdollisesti pitävät työttömiä laiskoina.
Taloustieteilijän näkökulmasta tällainen keskustelu on outoa eikä sillä ole yhtymäkohtia siihen, miten työttömyyttä taloustieteessä käsitellään. Jos ”laiskuudelle” pitäisi antaa järkevä määritelmä, se kai liittyisi siihen, miten paljon henkilö arvostaa vapaa-aikaa. Vapaa-aika on hyödyke, jota kaikki arvostavat. Toisin ilmaistuna, me haluamme korvauksen siitä, että luovumme vapaa-ajastamme. Jokainen, joka tätä lukee, voi tehdä ajatuskokeen: lähtisitkö ilmaiseksi palvelijaksi esimerkiksi tämän kirjoittajalle? Tuskinpa lähtisit, koska sinulla on oma elämä ja haluat vapaa-ajan menetyksestä korvauksen.
Olemme siis tässä mielessä kaikki laiskoja, ja se on osoitus siitä, että meillä on oma elämä ja olemme järkeviä. Vapaa-aika on myös useimmille ihmisille normaalihyödyke, eli tulotason nousu lisää vapaa-ajan kysyntää. Jokainen voi testata tätä ajattelemalla, tekisikö enemmän työtä vai vähemmän työtä lottovoiton saatuaan. Itsessään tyydytystä antava vapaaehtoistyö on asia erikseen.
Siksi keskustelu siitä, johtuuko työttömyys ”työttömien laiskuudesta”, ei ole kovin järkevää. Työttömien joukko on vaihtuva, ja tuskinpa työttömät poikkeavat merkittävästi muusta väestöstä vapaa-ajan arvostuksensa suhteen.
Se, miten paljon arvostaa vapaa-aikaa, vaikuttaa tietysti siihen, millä hinnalla on siitä valmis luopumaan. Siksi työttömyys- ja sosiaaliturvan taso yhdessä vapaa-ajan arvostuksen kanssa vaikuttaa siihen, millaisia työtarjouksia otetaan vastaan. Siksi keskimääräinen vapaa-ajan arvostus, yhdessä sosiaaliturvan tason kanssa, vaikuttaa työttömyysjaksojen pituuteen ja työttömyyden rakenteelliseen tasoon.
Aika paljon on empiiristä näyttöä siitä, että työttömyysturvan taso todella vaikuttaa työttömyysjaksojen pituuteen ja työttömyyden keskimääräiseen tasoon. Viitteitä voi katsoa täältä ja täältä, Suomen osalta täältä.
Jos haluaa käyttää vapaa-ajan arvostuksesta sanaa ”laiskuus”, voi siis sanoa, jos välttämättä haluaa niin sanoa, että väestön ”laiskuus” vaikuttaa rakenteelliseen työttömyysasteeseen (annetulla sosiaaliturvan tasolla).
Asiaa ei silti ole kovin mielekästä ilmaista näin, koska ”laiskuus” on monelle arvolatautunut sana. Taloustieteilijät opetetaan ajattelemaan, että kaikkien ihmisten preferenssit ovat pyhiä sinänsä. Ihmisten jalostaminen tai paheksuminen ei kuulu sen enempää talouspolitiikan kuin (liberaalin) poliitikon tehtäviin.
Sen sijaan on hyödyllistä miettiä, miten sosiaaliturva ja verotus tulisi järjestää, jotta kansakunta preferensseineen kaikkineen voisi mahdollisimman hyvin. Jos kahdesta muuten samanlaisesta kansakunnasta toinen arvostaa keskimäärin vapaa-aikaa toista enemmän, talousjärjestelmä toimii hyvin, jos vapaa-aikaa arvostava kansakunta todella käyttää enemmän vapaa-aikaa. Kyseinen kansakunta jää todennäköisesti toista kansakuntaa köyhemmäksi rahatuloilla mitattuna, mutta ero vastaa preferenssien eroa jos talousjärjestelmä toimii niin kuin sen pitää.
Koska Suomessa on kunnianhimoinen julkinen hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen järjestelmä, Suomessa on kuitenkin tehtävä enemmän työtä kuin mitä tällä hetkellä tehdään, jotta se voidaan väestön ikääntyessä kestävästi rahoittaa. Siksi koetan poliitikkona edistää sellaisia verotuksen ja sosiaaliturvan ja työlainsäädännön uudistuksia, jotka tekevät työnteosta taloudellisesti houkuttelevampaa ja helpompaa suhteessa vapaa-aikaan. Mistään ”laiskuuden” paheksumisesta tässä ei tietenkään ole kysymys.
Toivottavasti tämä selventää väärinkäsityksiä.
19 kommenttia artikkeliin Keskustelua vasemmiston kanssa – johtuuko työttömyys ”laiskuudesta”?
Hyvä kirjoitus. Valitettavasti poliittisen vastustajan demonisointi näyttää olevan toimiva taktiikka, ja asia-argumentoinnin sijaan jatkossakin monelle on oman suosionsa kannalta hyödyllisempää heittää ”Vartiainen vihaa työttömiä ja haluaa antaa heille niskalaukauksen” -tyyppisiä kommentteja. Tästäkin selvennyksestä huolimatta.
Neutraalina mihinkään puolueeseen sitoutumattomana äänestäjänä haluaisi kuulla enemmän kiihkotonta keskustelua vaihtoehdoista kuin vastustajan demonisointeja, pöyristymisiä ja vastustajien ehdotusten nollauspuheita. Ikävä kyllä näyttää, ettei niillä pärjää kovin moni kerrallaan.
Kiitos!
Suuri uhkakuva on kuitenkin siinä, että sitten kun huomataan ettei työllisyysaste pehmeämmillä keinoilla mitenkään nouse kestävyysvajeen edellyttämälle tasolle, tulee jonkinlainen DDR-tyyppinen työvelvollisuus, eli työtä vailla olevan olisi pakko rangaistuksen uhalla ilmoittautua (käytännössä palkattomaksi) työntekijäksi johonkin yritykseen. Sosialismista tämä eroaisi siten, että yritysten yksityisomistukseen ei koskettaisi. Valko-Venäjällä kokeiltiin tästä hieman pehmennettyä versiota, jossa kaikille ei-työllisille määrättiin sakkovero. Sen tuotto oli kuitenkin viranomaisille suuri pettymys. Venäjällä mietittiin samaa, mutta luovuttiin ajatuksesta.
Tuo on turha pelko. Vapaassa yhteiskunnassahan me elämme. Mutta on ihan oikein, että hieman lisätään työttömmyysturvaan liittyviä työnhaun velvoitteita. Velvoittavuus on ollut pykälissä kovaa tähänkin asti, mutta siitä ei ole kovin paljon välitetty. Työtön on saattanut olla vuodenkin ilman että työkkäristä otetaan yhteyttä. Nyt aletaan seurata muuta Pohjolaa eli sekä tuetaan että vähän patistetaankin. Ja kokemuksen valossa nämä toimet nostavat työllisyysastetta ja alentavat rakenteellista työttömyyttä.
Olisi hyvä, jos työnhaun velvoite niin aktiivimallissa kuin tulevassa pakkohakulaissakin olisi työttömän kannalta vastavuoroista. Jos työtön ei hyvistä yrityksistä huolimatta ole saanut aktiivituntejaan täyteen tai tehtyä riittävää määrää hakemuksia, olisi työvoimapalvelulla velvollisuus auttaa ja neuvoa siinä, mistä ja miten työtä voisi saada tai hakea työtä (järkevästi, ottaen huomioon matkan pituus, osaaminen jne.) Jos ei viranomainen pystyisi osoittamaan sopivia tuntitöitä tai työnhaun kohteita, tulisi karenssit ja alennukset perua. Suomi on iso ja harvaanasuttu maa, joten uskon että tuollaisia tilanteita tulisi usein. Muutto pätkätyön perässä ei useinkaan ole mahdollinen vaihtoehto. Toinen mahdollisuus olisi, että työtön voisi oman tilanteensa mukaan sopia omat hakutavoitteensa työvoimaviranomaisen kanssa yksilöllisesti. Totta kai tämä vaatisi lisää palvelua, mutta tekisi aktivointitoimet myös järkeviksi. Mielestäni siityminen aktiivimallin kaltaiseen lainsäädäntöön, jossa henkilön elämäntilannetta ei oteta lainkaan huomioon, ei ole toimiva eikä oikeudenmukainen, vaan laista tulee syrjinnän muoto, joka palvelee vain tietyntyyppisiä työttömiä.
Tuon suuntainen ajattelu on kyllä mukana työvoimapolitiikassa, ja työvoimatoimisto auttaa ja neuvoo, ja työllistysmissuunnitelma on henkilökohtainen. Mutta ei siitäkään voi lähteä, että työpaikan osoittaminen on julkisen vallan vastuulla, kyllä se vapaassa yhteiskunnassa on viime kädessä ihmisen omalla vastuulla.
Kannattaisi keskittyä tuottavuuden parantamiseen.
Verotuksella, sosiaaliturvalla ja työlainsäädännöllä saadaan aikaan vain marginaalisia hyötyjä työnantajalle/työntekijälle. Näillä ei mitään ratkaista.
Koulutukseen panostamalla voidaan nostaa työpanoksen tuottavuutta, ja sen avulla ylläpitää inhimillistä sosiaalipolitiikkaa.
Ei yhteiskunta tinkimällä paremmaksi muutu.
Tuottavuutta parannetaan kuitenkin viime kädessä yrityksissä. Valtiovalta tarjoaa ilmaista ja subventoitua koulutusta, mutta meillä ei ole suoraa vipusinta tuottavuuden parantamiseksi.
Syvällisempi vastaväite on, että tuottavuuskasvu ei kuitenkaan näitä alhaisen työllisyysasteen ja julkistalouden resurssipulan ratkaise. Se nimittäin nostaa palkkavaateita ja ajan mittaan sosiaaliturvan tasoa, mutta sosiaaliturvan taso koetaan kuitenkin samalla tavalla alhaiseksi kuin nyt, koska sitä verrataan palkkatuloihoin ja keskimääräiseen elintasoon. Nämä liian alhaisen työllisyysasteen ongelmat eivät ratkea tuottavuuskasvulla – ja ne olivat vähäisempiä 50 vuotta sitten, jolloin huoltosuhde oli parempi mutta oltiin paljon nykyistä köyhempiä koska tuottavuus oli alhaisempi.
Ongelma on, että nyt laiskuudesta palkitaan tuilla jopa 100 % ja ahkeroinnista sakotetaan veroilla jopa 70 %. Siksi ihmiset laiskottelevat enemmän ja ahkeroivat vähemmän kuin haluaisivat, jos siitä ei rangaistuksia. Valtion pitäisi lannistaa puolet vähemmän.
Tuottavuutta nostaisi sääntelyn vähentäminen. Silloin ihmiset voisivat vapaammin innovoida uusia ratkaisuja. Irtisanomissuojan poistaminen helpottaisi luovaa tuhoa ja riskinottoa sekä palkkaamista kokeeksikin uudenlaisiin tehtäviin, sekä työttömien, nuorten ja kokemattomien palkkausta.
Luo tietysti eri tunnelman jos huonosti töitä saaneen niukka perustoimeentulo lähtee vähenemään jos ei saa suoritettua jonkin ”isännän äänen” määräämää määrää hyväksyttäviä temppuja – vai lähteekö se nousemaan jos saa hommattua lisätuloja. Ensimmäinen tilanne siis nykyinen aktiivimalli, jälkimmäinen vaikka perustulo tai perustulo + negatiivinen tulovero tiettyyn rajaan asti tai perustulo + bonus jokaisesta ennakkoveronpidätetystä summasta toiseen rajaan asti.
Tunnelma vaikuttaa intoon, into tuloksiin. Vihrein kesäterveisin,
Oletus vapaa-ajan arvottamisen estävän työhaluja, ei juuri asiaa paremmaksi selvennä, kauniimman näköiseksi vain.
Työ ja työsuhde antavat tekijälleen sisältöä ja merkitystä elämään. Työn loppuminen on yleensä tavattoman suuri elämän kriisi, muistakin kuin taloudellisista näkökulmista.
On myös erikoista puhua työttömien kohdalla vapaa-ajasta, työttömyydestä kun ei saa vapaata ennen kuin se loppuu.
On äärimmäisen yksipuolista tarkastella työttömyysasian hoitoa vain taloudellisesta näkövinkkelistä. Toimeentulon kiristäminen jo valmiiksi heikossa asemassa olevilta ei tuota mitään hyvää. Tietääkseni käytännössä kaikki työkykyiset työttömät haluavat töihin.
Semantiikka on pehmeä kenttä, jolla on mukava kiemailla. On miellyttävää ajatella, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus leppoisasti valita laadukas elämämme. Se ei vain ole suurimmalle osalle suomalaisista mahdollista. Samaan aikaan siinä kuuluisassa ”todellisuudessa” lehdenjakajalle jää työstä jopa 2 euroa tunti, palvelualan työntekijä odottaa keikkaa nollatuntisopimuksella, hoiva-alalla koetetaan tulla toimeen alipalkattuna, nuori ei perusta perhettä pätkätöillä, koulutettu väki tarjoaa itseään palkatta mahdollisen tulevan duunin toivossa, työttömiä hyväksikäytetään ammattitöihin 9 euron päivärahalla. Olisi hienoa lukea seuraavaksi hieman taloustieteellistä analyysiä siitä, kuinka nykyinen ratio, 1 tarjolla oleva työpaikka vastaa 30 työnhakijan tarpeisiin. Myös 134 000 aktiivimallileikkurin joutunutta, toimeentulotuen tarpeen räjähtäminen ja työttömien kansanterveydellinen kriisi kertonevat faktaa tämän hallituksen työvoimapolitiikan onnistumisesta, erityisesti, kun työssäkäyvien (tilastollisesti vähintään tunti viikossa palkkatyössä) lisääntyessä tehtyjen työtuntien määrä ei näytä nousevan.
Älytön lähestymistapa! Työpaikkojen puutehan se ongelman ydin on! Jos on sata työtöntä, mutta vain kymmenen avointa työpaikkaa, yhdeksänkymmentä jää työttömäksi, vaikka kaikki tuet ja korvaukset poistettaisiin.
Eikös työeläkkeiden jäädyttäminen olis se kestävän rahoituksen esimmäinen ja toimivin keino. Onko olemassa yhtään kansanedustajaa joka uskaltaa sanoa asian ääneen?
Työttömyysaika on usealle tilapäistyöttömälle mahdollisuus etsiä työtä josta maksetaan kovempi palkka ja joka vastaa osaamista. Jos ansiosidonnaista perittäisiin työn löytymisen jälkeen vähän takaisin henkilöltä, tämä olisi parempi ratkaisu kuin ajan leikkaaminen.
Ei kai kukaan istuvan hallituksen ministeri ole ääneen sanonut, että työttömyys johtuu laiskuudesta. Mutta johtopäätös sellaisesta ajattelusta on aika ilmeiseti johdettavissa hallituksen työllisyyspolitiikasta. Pääsääntöisesti se perustuu työttömien etuuksien heikentämiseen ja velvotteiden lisäämiseen. En yhtään epäile, etteikö se olisi saanut ihmisiä aktivoitumaan työnhaussa ja siten tavoitetta on saavutettu. Mutta samalla on rangastu niitä, jotka eivät ole onnistuneet – syystä tai toisesta – työllistymään.
Sen sijaan työnantajille ei aseteta työllistämisvelvotteita heidän etuuksiaan parannettaessa eikä esimerkiksi vastineeksi yritystuista.
Eero, me yritämme sekä lisätä työnhaun velvoitteita että alentaa yritysten rekrytointikynnystä eli lisätä yritysten rekrytointihaluja. Jälkimmäinen on hankalaa, koska ammattiyhdistysliike yleensä vastustaa kaikkea mitä toimii.
Mutta ajatus työnantajien työllistämisvelvoitteesta perustuu mielestäni koknaan ajatusvirheeseen. Yritysten ”lajityypillinen” käyttäytyminen on voittojen maksimointi, ja voittomotiivi on se, joka nostaa elintasoamme ja vie ihmiskuntaa eteenpäin. Työllistämisvelvoite tarkoittaisi paitsi mahdottomia hallinnollisia järjestelyjä myös valtavaa tehottomuutta, koska ihmisiä työllistyisi tehtäviin, joissa he eivät tuota niin paljon lisäarvoa, että työllistäminen ilman velvoitetta olisi kannattavaa. Eikä tuollainen velvoite lisäisi työllisyyttä pitkällä aikavälillä, koska sitä rajoittavat joka tapauksessa työvoiman määrä ja rakenteellinen työttömyysaste. Lopputulos olisi siis tehottomampi talous (=köyhempi Suomi) ja sama määrä työllisiä.
Niin, en minäkään näe merkittääviä mahdollisuuksia tai tarvettakaan työnantajan työllistämisvelvoitteelle, mutta ehkä jotain kannattai miettiä esimerkiksi tilanteissa, joissa hyviä osinkoja jakaville yritykselle maksetaan julkista tukea, jota jopa EK pitää huonona.
Luotan myös suomalaisiin yrityksiin niin, että työllistämisvelvoite toimisi kannustimena kehittää työntekijöille kannattavaa tekemistä.
Lainaus: ”Tämä on lähinnä vasemmiston keskustelua kuviteltua vastustajaa kohtaan, koska on vaikea löytää tutkijaa tai oikeistopolitiikkoa, joka sanoisi työttömyyden johtuvan työttömien laiskuudesta.”
Voi ehkä olla vaikeaa löytää tuollaista tutkijaa tai oikeistopoliitikkoa. Mutta on kyllä erittäin helppoa löytää oikeiston [i]kannattajia[/i], jotka sanovat noin. Ehkä nuo vasemmistolaiset ovat törmänneet hyvin usein näihin oikeiston kannattajakunnan ajatuksiin, joko livenä tai varmaankin vielä todennäköisemmin netissä.