Juhana Vartiainen

Hoitajien palkat voivat nousta — ja muita työehtosopimusasioita

Edessä on työehtosopimusten kierros, ja talouden tarkkailijat jännittävät, vakiintuuko Suomeen tuiki tarpeellinen vientiteollisuuden korotusnormi. Suomi on viimeinen maa Pohjolassa, jossa sitä ei pidetä itsestään selvänä lähtökohtana. Paradoksi on, että Suomi tarvitsee kaikista Pohjoismaista tällaista normia kaikkein eniten. Meillä ei ole valuuttakurssia, joka voisi systemaattisesti toimia puskurina, jos nimelliset kustannuksemme nousevat muita maita enemmän. Me olemme suoraan tekemisissä muiden euromaiden kanssa, ilman valuuttakurssipuskuria, ja siksi meidän on pidettävä huoli siitä, että kustannustasomme (tuottavuuskasvulla normeerattuna) nousee samassa tahdissa muun euroalueen kanssa. Kilpailukykysopimus oli kömpelyydestään huolimatta kustannustason onnistunut korjausliike. Olisi suuri virhe päästää suhteellinen kustannustasomme taas nousemaan muuta euroaluetta enemmän. Hallituksen olisi syytä pysyä tästä neuvottelusta visusti syrjässä, ja niin se on pääsin onneksi tehnytkin, muutamia korpikommunismin jälkikaikuja lukuunottamatta.

Hoitajien palkkakysymyksiin on ratkaisu. Se on tylsä, ikävä, hidas — ja toimii!

Sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammattiliitto Tehy on äänekkäästi kampanjoinut teollisuusnormia vastaan ja vaatinut omalle väelle muita suurempia palkankorotuksia. Tämä tie on kokeiltu jo kerran — vuoden 2007 Sari Sairaanhoitaja -kampanjassa, joka johti sitten koko kansantalouden kustannustason hyppäämiseen ylöspäin. Näin synnytimme kustannustaso-ongelman ja liki 10 prosentin työttömyysasteen. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö näin kävisi myös tällä kerralla. Pohjoismainen tes-järjestelmä ei ole suhteellisten palkkojen sopeuttamisen suunnitelmatalous. Suhteelliset palkat sopeutuvat tes-korotusten rinnalla, paikallisten rakennemuutosten ja välipuheiden kautta (niitä kutsuttiin joskus ”liukumiksi”, mutta minusta tuo termi on harhaanjohtava). Jos joku ryhmä yrittää sankarillisesti neuvotella itselleen muita korkeammat korotukset, ne leviävät ajan mittaan kaikille aloille.

Terveydenhoidon palkoissa on viime kädessä kysymys toimialalle uhratuista resursseista, jotka tulevat pääosin julkisesta kukkarosta. Jos alalla oikeasti on työvoimapula ja vaikea rekrytoida henkilöstöä, näitä voimavaroja on lisättävä. Mutta oikea tapa tehdä se on lisätä sairaaloiden ja terveyskeskusten määrärahoja. Jos näin tehdään, paikalliset palkkasopimukset ja välipuheet kyllä nostavat alan palkkoja ajan mittaan niin että työvoimapula voidaan hoitaa. Oletan, että Tehy saattaa tässä kohdassa epäluuloisesti kysyä, mistä tiedämme, että palkat todella nousevat paikallisesti. Mutta jos Tehy uskoo omaan analyysiinsä, ne nousevat ilman muuta. Tehyn mukaan toimialan toimintakyky on vaarassa ellei alan palkkoja saada nousemaan. Jos tämä on totta, sairaalat ja terveyskeskukset tulevat ilman muuta liu’uttamaan palkkoja ylöspäin, koska ne eivät muuten suoriudu tehtävistään.

Jos Tehy sen sijaan yrittää hakea sankarin osaa korkeilla tes-korotuksilla, lopputulos tulee olemaan samanlainen katastrofi kuin mitä nähtiin vuoden 2007 onnettomien ratkaisujen jälkeen. Kuten Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen, hulluuden merkki on että kokeilee samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, erilaista lopputulosta odottaen. Olisi mukavaa jos Suomi ei olisi hullu.

Teollisuusnormi ei estä tasa-arvopolitiikkaa

Monet naisten ja miesten tasa-arvon puolesta puhujat pitävät teollisuuden palkkanormia esteenä sukupuolten palkkatasa-arvolle. Tämä on väärinkäsitys. Vientiteollisuuden palkkanormin tarkoitus on koordinoida koko kansantalouden kustannusnousu sopimaan euroalueen kustannustason raameihin. Se ei toimi sen enempää tasa-arvon puolesta kuin sitä vastaan. Vientinormi hillitsee vientiteollisuussektorin palkkavaateita, koska alan  neuvottelijat tietävät että kaikki saavat joka tapauksessa yhtä paljon kuin hekin. Jos normia ei olisi, vientialat ulosmittaisivat itselleen korkeammat korotukset, työttömyys olisi korkeammalla, eikä tasa-arvopolitiikka olisi yhtään sen helpompaa.

Oikeasti tasa-arvo etenee vähittäin, sitä kautta, että perhevastuut jaetaan tasaisemmin ja naiset etenevät esimiesasemiin perinteisesti miehisillä toimialoilla. Hidasta, mutta tehokasta ja toimivaa. Hallitus valitettavasti kieltäytyi tekemästä tähän suuntaan vaikuttavaa perhevapaauudistusta.

Palaamme iänikuiseen työllisyysasteeseen

Terveydenhoitoalan resurssit ovat siis avain parempaan, ei tes-korotukset. Joku voi kysyä, mistä nämä lisäresurssit otetaan ja se on tietysti se suuri sama kysymys, jonka kanssa koko ajan kamppailemme. Meillä on objektiivinen niukkuus julkisista resursseista, koska työllisyysasteemme on liian alhainen. Sitä ei lääkitä millään muulla kuin työssäkäyntiä lisäämällä. Tehyn tes-vaateet eivät lääkitse terveydenhoidon resurssipulaa.

Suomen NAIRU — 7 prosenttia?

Kilpailukykysopimusta koskenut keskustelu ja sen perumista vaativat äänekkäät äänet ovat muuten pikemminkin lisänneet pessimismiäni sen suhteen, millainen rakenteellinen työttömyys on Suomessa mahdollinen. Muistuttakaamme mieliin, että kansantalouden rakenteellinen työttömyysaste on se alin työttömyysaste, joka toimii riittävänä pelotteena palkkavaateille, niin, että kustannustason nousu pysyy muun euroalueen tahdissa. Kiky-sopimuksen perumista ja kovia korotuksia vaativa äänekäs keskustelu kertoo siitä, että olemme mahdollisesti jo työttömyydellä mitattuna tämän pisteen alapuolelle. Nykyinen 6.6% työttömyysaste (trendiluku heinäkuulta, siis Tilastokeskuksen elokuun julkistuksesta) on niin ”alhainen”, että se ei näytä ihmeemmin  hillitsevän kenenkään puheita ja toiveita.

Toivon tietysti taas kerran olevani väärässä. Mutta jos teollisuuden tes-neuvotteluista sukeutuu esiin selvästi yli 2 prosentin yleiskorotus, on vaikea nähdä, että kustannuskilpailukyky ei alkaisi taas heikentyä. Tällöin näemme paljon puhutun Phillipsin käyrän kyllä tulevan kolostaan — Suomelle tuhoisin seurauksin.

Optimisti voisi puolestaan ajatella, että Tehy ja muut kotimaisten alojen ammattiliitot viime kädessä kuitenkin haluavat tukea juuri tämän hallituksen työllisyystavoitetta. Jos ne eivät pysy teollisuusnormissa, tavoitteella ei ole pienimpiäkään toteutumisen mahdollisuuksia. Siksi toivon, että kovista puheista huolimatta kaikki osapuolet viime kädessä puristuvat teollisuusnormin kuriin.

P.S. Samalla kun Suomessa väitellään soveliaasta palkankorotusten tasosta, käydään myös keskustelua sopimusjärjestelmästä. Paradoksaalista on, että vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen puheenvuoroissa toivotaan sekä paluuta keskitettyyn tulopolitiikkaan että kiky-sopimuksen perumista. Samat ihmiset siis toivovat keskitettyä sopimusta ja samalla osoittavat, että edellisellä keskitetyllä sopimuksella ei heidän mielestään ole minkäänlaista arvoa vaan että se pitäisi voida irtisanoa yksipuolisesti. Tämä tietysti vahvistaa jokaisen järkevän hallituksen ja järkevän yritysjohtajan näkemystä siitä, että koskaan ei enää kannata yrittääkään solmia kikyn kaltaisia mammuttisopimuksia. Suomen tupo on onneksi tiensä päässä ja kuuluu kylmän sodan museoon.

Mitä mieltä sinä olet?

11 kommenttia artikkeliin Hoitajien palkat voivat nousta — ja muita työehtosopimusasioita

  1. IJ sanoo:

    Suomen kilpailukyvyn heikentymisestä syytetään usein vuoden 2007 ”Sari Sairaanhoitaja” -sopimuksia. Kun palkkatilastoja katsoo, näkyvät kyseiset korotukset kyllä hyppäyksenä vuodesta 2007 vuoteen 2008. Tilastoista näkee kuitenkin myös, että käytännössä jatkuvan taantuman Suomessa nousivat palkat 16-17% vuodesta 2009 vuoteen 2015 (https://findikaattori.fi/fi/13).

    Koska samaan aikaan julkinen talous on pahasti sakannut ja vientimme on kärsinyt pahasti, olisi Suomessa nähdäkseni pitänyt pysyä ”nollakorotuksissa” koko tämä taantuman aika kunnes talous olisi alkanut taas kunnolla kasvaa. Jos tämä nousu olisi jäänyt tapahtumatta, ei meillä olisi ollut kilpailukykyongelmaa. Palkankorotuksissa otettiin kuitenkin jatkuvaa etunojaa, ilman katetta. Kataisen hallituksen vasemmistolaidan mantra oli ostovoiman turvaaminen.

    Mielestäni tässä on systeemivika. TES-neuvottelujärjestelmämme ei kykene nollalinjaan, sopimukset pitää ostaa edes jonkinlaisin korotuksin. Tämä on toiminut niin kauan kuin lamat ovat lyhyitä, mutta näin pitkää taantumaa ei Suomessa olekaan ennen nähty. Kumulatiivinen palkkojen nousu taantuman aikana on ollut liikaa, ja sitä on vaikea peruuttaa, kuten KIKY-sopimuksen rakentamisesta nähtiin.

    1. Otto sanoo:

      Mistä 16% palkan-noususta puhutaan kun oma palkka on laskenut 10% viimeisen 10v aikana? Tarjolla ei ole muuta kuin tessin minimiä, 10-11€/h. Teollisuusliiton pitäisi lakkoilla selvästi herkemmin.

  2. JJ sanoo:

    Juhana, on valitettavaa, että pönkität urbaania legendaa Sari Sairaanhoitajasta, joka tuhosi Suomen kilpailukyvyn. Kyllä ne vientialat ihan itse palkankorotuksensa sopiva! Voisi tietenkin luulla, että ne olisivat tapahtuneesta jotain oppineet. Olet kuitenkin sitä mieltä, että ainoastaan hulluiksi nimittelemäsi sairaanhoitajat ovat velvollisia johtopäätöksiin. Olet mielestäni anteeksipyynnön velkaa tälle ammattikunnalle, Kirjoituksesi on omiaan pönkittämään heidän epäluulojaan yhteiskunnan (miesten?) valmiudesta suhteellisten palkkojen muutoksiin.

    1. Juhana Vartiainen sanoo:

      Jarmo,

      Minä en syytä ketään enkä nimitä ketään hulluksi. Mutta kollektiivinen lopputulos oli vuoden 2007 tapahtumien jälkeen huono. Tasa-arvo ei edennyt mutta työttömyys nousi rajusti. Pääsyyllisiä kai olivat poliitikot, mutta ei kukaan pyrkinyt pahaan. Silti lopputulos oli surkea. Siksi samaa ei pidä yrittää uudelleen, koska systeemi toimisi tasan samalla tavalla. Karu totuus on, että minä en ainakaan tiedä yhtään tapausta Pohjoismaista, joissa olisi toteutettu keskitetyillä sopimuksilla merkittävä suhteellisten palkkojen muutos. Muut järjestöt eivät hyväksy sitä, että joku saa enemmän, ja lähes kaikki ovat mielestään kuopassa. Siksi oikea tie on hidas paikallisen sopimisen tie, jonka lähtökohtana ovat julkisen vallan hoivaan osoittamat resurssit. Se tie ei tarjoa liittopuheenjohtajille sankaruutta mutta se toimii. Tämä keskustelu myös testaa sitä, uskooko hoiva-ala oikeasti työvoimapulapuheisiinsa. Jos pula on totta, palkat nousevat ilman muuta paikallisin sopimuksin. Paikalliset sopimukset mahdollistavat myös korotusten ohjaamisen niille, joita eniten tarvitaan ja jotka sen eniten ansaitsevat – yleiskorotuksen sijasta.

      1. Pertti Rinne sanoo:

        Jos oikein muistanm niin Sari Sairaanhoitajalle kompensoitiin palkkakuoppa, jonka julkisen sektorin liitot olivat aiheuttaneet jakamalla naisille sovitut, liittokohtaisesti jaettavat naispalkkaerät tasan miehille ja naisille. Kokoomus lupasi tähän korjauksen ja Vanhasen II hallitus sen toteutti. Lakkjen syynä tuolloin eivät olleet palkat, vaan TEHYn oikeus olaan tessiin, irti kunta-alan yhteisestä sopimuksesta, jossa TEHY joutui alistumaan muiden tahtoon.

        Se, mitä teollisuuden liittokierroksissa sitten myöhemmin kävi johtuu kyllä ajoittain jopa 7% bkt:n kasvusta, jonka työnantajakin uskoi jatkuvan loputtomiin ja josta kaikki halusivat ulosmitata mahdollisimman paljon, jopa kolmivuotisin sopimuksin ja niiden koko ajanjaksolle sijoitettuihin palkankorotuksiin. Kilpailukyky menetettiin, koska sopimuksissa ei ollut purkumahdollisuutta vaikka finanssilama tyrehdytti viennin jo 2009.

        Sari Sairaanhoitajasta on tehty syntipukki ilman omaa ansiotaan.

        1. Juhana Vartiainen sanoo:

          Pertti, voin vain toistaa, että minä en syytä ketään enkä tee kenestäkään syntipukkia. Pohjoismaisen tulopolitiikan vankka kokemus on se, että suuremmat tes-korotukset poikkeuksetta johtavat vastaaviin korotuksiin muilla toimialoilla. Nuo kokemukset osoittavat myös sen, että Suomen rakenteellinen työttömyys on hyvin korkea, koska jo 6% työttömyyden tasolla palkannousu todennäköisesti kiihtyy. Kuten 10 vuotta sitten.

          1. Pertti Rinne sanoo:

            Pahoittelen, että annoin mahdollisuuden ymmäetää väärin. Kun kirjoitin passiivissa, tarkoitin tietenkin poliittisessa dialogissa usein kuultua Sari Sairaanhoitajan syyttelyä 2007 liittokierroksen anteliaista palkankorotuksista ja jopa vientialojen hintakilpailukyvyn tuhoamisesta.

            Sinua en syyttänyt, joten pyydän anteeksi. Ymmärrän oikein hyvin, että suuremmat tes-korotukset poikkeuksetta johtavat vastaaviin korotuksiin muilla toimialoilla varsinkin, kun olin juuri kesällä lukenut uusimman kirjasi suomalaisen talouspolitiikan kritiikistä.

  3. JJ sanoo:

    Juhana, kiitos vastauksesta. Olen samaa mieltä johtopäätöksistäsi koskien keskitetyn sopimusjärjestelmän ongelmia ja sopimusjärjestelmän kehittämisestä kohti paikallista sopimista. Mutta Sari Sairaanhoitajan syyllistäminen Suomen kilpailukyvyn ongelmista on mielestäni kohtuutonta. Sopimusjärjestelmä on toiminut kuten kuvasit, mutta ei se vapauta vientialojen neuvottelijoita vastuusta liian korkeiden palkankorotusten sopimisesta.

    1. Juhana Vartiainen sanoo:

      Minusta ei ketään voi syyttää tai kaikkia voi syyttää. Vientialojen neuvottelijat toimivat niin kuin heidän jäsenensä haluavat, heidän agentteinaan. Jos joku on vastuussa, se on me eli poliittiset päättäjät. Toivoisin Ruotsin tapaan siirtymistä paikallisempaan sopimiseen. Se mahdollistaisi todennäköisesti hoiva-alan palkkojen vähittäisen nousun.

    2. Seppo Jutila sanoo:

      Ihmettelen sitä, missä on paljonpuhuttu AY-liikkeen solidaarisuus, joka tarkoittaa mielestäni sitä, että heikomminpalkattujen etujen ajamista AY-liike ensisijaisesti ajaa, mutta nyt on ollut asia päinvastoin.

  4. Otto sanoo:

    Ei liity tähän blogikirjoitukseen suoranaisesti mutta laitan tähän kun kiinnostaa mielipide ideaan jonka sain. Mitä jos minimipalkka olisi euromäärän sijaan prosenttiluku joka on sidottu esimerkiksi kunnan tai ehkä alkuun valtion keskiansioon? Näin palkka seuraisi ylös sekä alas keskiansion mukana. Olisi ehkä ihmisille oikeudenmukaisuuden näkökulmasta helpompi hyväksyä?